Espoossa kaupunki tilasi seura­kunnilta Hiljaisuuden polun, jonka 14 pysäkkiä saavat inspiraationsa luonnosta

Yksi Hiljaisuuden polun pysäkeistä sijaitsee pitkospuilla. Kuva: Terhi Kuoppala

Tänään vappuaattona Espoossa on avautunut seurakuntien virtuaalinen Hiljaisuuden polku. Polku kulkee Villa Elfvikin lähellä olevalla Laajalahden luonnonsuojelualueella, ja reitille pääsee puhelimeen tai tablettiin ladattavan Citynomadi-sovelluksen avulla.

Idean äiti, varhaiskasvatuksen ohjaaja Terhi Kuoppala Tapiolan seurakunnasta kertoo, että polku johdattaa lähiluontoon ja oman elämän tutkiskeluun.

– Tutkimukset osoittavat, että nykyespoolainen on hengellinen mutta kaipaa pohdiskelua esimerkiksi luonnossa. Tähän haluamme tarjota Hiljaisuuden polulla vastinetta, Kuoppala sanoo.

Hänen kanssaan polkua on ollut suunnittelemassa Leppävaaran seurakunnan perhetoiminnanohjaaja Seija Hatakka. Hän kiersi keväällä Villa Elfvikin lähiluontoa ja löysi luonnon yksityiskohdista innoituksen polun 14 eri pysähtymispisteeseen.

– Polku johdattaa rauhoittumiseen ja oman elämän tutkiskeluun. Matka tarjoaa ehdottomasti myös luontokokemuksen, sillä jokainen polun pysäkki on saanut inspiraation luonnosta, kuten kukkaniitystä, puun juurakosta tai purosta, sanoo Hatakka, jonka oma suosikkipaikka sijaitsee pitkospuilla.

Villa Elfvikin luontotalo on Espoon kaupungin ympäristövalistuskeskus ja arvokas jugend-huvila, jonka ympäristössä järjestetään luontokouluja ja lasten retkiä. Talo tarjoaa näyttelyitä ja virikkeitä kestävään elämäntapaan. Talolta lähtee useita luontopolkuja ulkoilijoiden iloksi.

Polku on tilaustyö Espoon kaupungilta

Hiljaisuuden polkua voi kiertää satunnaisessa järjestyksessä. Citynomadi avaa jokaisella pysäkillä Kuoppalan ottaman valokuvan ja Hatakan kirjoittaman mietiskelytekstin. Esimerkiksi pitkospuilla voi lukea tai kuunnella sanat: "Joskus elämä kulkee eteenpäin kuin pitkospuut selkeästi, ennustettavasti kuin johdatettuna. Mutta toisinaan elämä pysähtyy umpikujaan. Silmänkantama ei ulotu paljoa nenää pitemmälle. Korkeat kaislat suhisevat tuulessa, mutta niiden taakse ei näe. Ei voi tietää, että niiden takana aaltoilee vapaana meri."

Hiljaisuuden polku on Espoon kaupungilta saatu tilaustyö ja luonteva jatko kaupungin ja seurakunnan pitkään jatkuneelle yhteistyölle. Taustalla on Kirkkohallituksen Neljän korin malli, jossa seurakunta toimii Espoon kohdalla kaupungin varhaiskasvatuksen kumppanina.

Hatakkakin on työskennellyt 12 vuotta Leppävaaran lastenkappelissa yhdessä kaupungin kasvattajien kanssa. Vuosien varrella on löytynyt uusia yhteistyömuotoja, joista Hiljaisuuden polku on yksi esimerkki.

Polku liittyy myös kasvattajien hyvinvoinnin tukemiseen. Kirkko Espoossa on tarjonnut kaupungin kasvattajille suosittuja, ilmaisia retriittejä, jotka ovat koronan vuoksi olleet tauolla. Hiljaisuuden polku korvaa joltain osin näitä puuttuvia retriittejä.

Pysäkkien hengellinen kieli ei sulje ketään pois

Hiljaisuuden polku sopii kenelle tahansa aikuiselle, joka haluaa hiljentyä luonnon keskellä. Polun pysäkit liittyvät laajasti ihmisen elämään, kuten muistoihin, iloihin, työssä uupumiseen, sairauteen.

Seija Hatakka sanoo, että polulla on lähtökohtaisesti hengellinen sisältö, mutta kieli on runollista eikä sulje ketään pois.

– Mietin pitkään, miten sanoitan asioita pysäkkien teksteissä. Ajattelin kohderyhmäksi kasvattajia ja kirjoitin juttuja kuin nuorelle itselleni. Omalla uskontaipaleellani on ollut monta vaihetta. Yritin olla ateistikin, mutta kaipasin hengellisyyttä.

– Tekstit eivät ole pois kristityltä, mutta avautuvat sellaisellekin, joka ei tunnista hengellisyyttä. Polun rukouksiin voi yhtyä runoina katsomuksesta riippumatta.

Hiljaisuuden polku on avoinna koko kevään ja kesän. Syksyä ajatellen siitä voi saada virikkeitä omalle yksityisellekin polulle vaikka lähimetsässä tai puistossa.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.