OAJ:n erityisasiantuntijan Jaakko Salon mukaan pienten uskontojen opetusta vaivaa pula pätevistä opettajista.
Isommista uskonnon ryhmistä päteviä opettajia on vaikea löytää erityisesti islamiin. Ortodoksista opetusta hoitavat usein alakouluissakin aineenopettajat, joilla voi olla yhtä koulua laajemmat opetusalueet.
Salon mielestä tilanne on korjattavissa koulutuksen tehostamisella. Kaikki luokanopettajat pätevöityvät opettamaan uskontoa ja elämänkatsomustietoa. Uskonnon kohdalla heidän on kuitenkin valittava, minkä uskonnon opettamisen he hankkivat pätevyyden. Yleisin valinta on evankelisluterilainen uskonto. Alakoulussa uskontoa opettavien luokanopettajien ja uskonnon aineenopettajien kelpoisuusaste on sama kuin muillakin opettajilla, noin 90 prosenttia.
Vaikka valtakunnalliset opetussuunnitelmat laaditaan kaikkiaan kolmelletoista uskonnolle, vain kristinuskon sisällä on mahdollista saada eri tunnustuskuntien mukaista opetusta. Peruskoulussa on mahdollista saada opetusta seitsemästä eri kristinuskon suuntauksesta.
Opetusneuvos Pekka Iivosen mukaan keskustelua on jossain vaiheessa käyty venäläisen ja suomalaisen ortodoksisen uskonnon jakamisesta. Sen sijaan ortodoksista uskontoa isommasta islamin opetuksessa ei ole käyty vakavaa keskustelua sisältöjen jakamisesta esimerkiksi shiialaisen tai sunnalaisen uskonnon opetukseen.
– Osaava opettaja muokkaa opetustaan oppilasjoukon mukaan ja huomioi oppilaiden taustan. Opetus varioi, ei perusteet, Iivonen sanoo.
Iivosen mielestä eri uskontojen opettamisesta syntyviä kustannuksia liioitellaan. Ainoastaan ortodoksista uskontoa opetetaan lähes koko maassa. Oppilasmääriltään hiukan isommaksi noussutta islamia opetetaan lähinnä pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa.
Muista vähemmistöuskonnoista esimerkiksi juutalaisuutta opetetaan vain juutalaisessa koulussa, adventistista uskontoa yhteisön omissa kouluissa ja Herran Kansa ry:n uskontoa muutamissa kunnissa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon eli mormonien uskontoa ja vapaakirkollista uskontoa ei Iivosen mukaan opeteta missään.
Jaakko Salo arvelee ryhmien jakamisen aiheuttavan päänvaivaa lähinnä aikatauluja suunnitteleville rehtoreille. Toisaalta ryhmät jakaantuvat myös muutamissa muissa oppiaineissa.
Kuva: Rami Marjamäki