Porin seurakuntayhtymään Pomarkun kirkonmäellä seisoo kaksi historiallista kirkkoa, seurakuntakoti ja pappila. Ne haluttiin saada mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Ratkaisu oli 1900-luvun alussa rakennetun pääkirkon maltillisesti toteutettu remontti.

Lähtökohtina remontissa olivat kirkon esteettömyys ja monitoimisuus. Työpisteitä siirrettiin pappilasta ja seurakuntakodista kirkon suojiin. Myös toimintaa keskitetään vähitellen kirkkoon.

– Kirkot tulevat aina olemaan. Nyt panostetaan siihen, että ne säilyvät käytössä. Kun on käyttöä, silloin kirkot pidetään kunnossa, kiinteistöpäällikkö Arto Huhtanen Porin seurakuntayhtymästä sanoo.

Takaosaan keittiö, kirkkosaliin ja sakastiin työtilaa

Huhtanen pitää Pomarkun maltillista monikäyttöisyysremonttia onnistuneena.

Vastaavia muutospaineita on muissakin Porin seurakuntayhtymän kirkoissa, mutta juuri nyt ei remontteja ole menossa.

Muutokset tehtiin Pomarkussa seurakunnan toiveiden mukaan. Remontissa huolehdittiin esteettömyydestä ja rakennettiin kirkon takaosaan pieni keittiö ja kahvittelutiloja. Sakastiin ja kirkkosaliin tehtiin työtiloja kappalaiselle ja suntiolle. Lisäksi kirkon etuosaan tehtiin lisää tilaa kuorolle ja musiikkiryhmille. Tätä varten poistettiin muutama penkkirivi. Silti kirkossa on edelleen noin 750 istumapaikkaa.

Aiemmin seurakuntakodissa toiminut lasten iltapäiväkerho muuttaa nyt kirkkoon. Seurakuntakotiin muuttaa puolestaan nuorisotyö, jonka tilat olivat aiemmin pappilassa.

Remontti maksoi runsaat 350 000 euroa. Sen mahdollistaa 60-luvun lopulla rakennetusta kirkkoherranvirastosta ja pappilasta luopumisen.

Pappilaa yritettiin myydä jo viisi vuotta sitten, mutta ostotarjoukset eivät silloin tyydyttäneet. Kovin suurta europottia kiinteistön myynnistä ei odoteta. Pelkästään käyttökustannuksissa saadaan kuitenkin säästöä jopa 15 000 euroa vuodessa.

Pomarkun kirkon takaosaan tehtiin pieni keititö kirkkokahveja ja muistotilaisuuksia varten. Kuva: Kaj Aalto

Kirkko koetaan edelleen tuttuna ja turvallisena

Uudistunut kirkko otettiin käyttöön lokakuun alussa. Pomarkun työstä vastaavan kappalaisen Hannu Anttooran mukaan kirkko on otettu ilolla vastaan koronakurimuksen ja puolen vuoden rakennusvaiheen jälkeen.

– Seurakuntalaiset ovat olleet tyytyväisiä ja helpottuneita, kun muutos ei ollutkaan radikaali. Kirkko koetaan edelleen tuttuna ja turvallisena, Anttoora toteaa.

Anttoora pitää toimistotiloja sakastissa hyvänä ratkaisuna. Kirkossa hän on sanoman keskiössä. Myös kaunis ympäristö puhuttelee pappia.

– On innostavaa saada työpiste kirkkoon. En enää koe olevani virastotyöntekijä. Kirkon olemassaolo julistaa Jumalasta, kirkossa rukous on läsnä, Anttoora sanoo.

Omaan työntekoon se tuo muistutuksen siitä, mikä oikeasti on tärkeintä.

Oleellisena asiana Anttoora pitää vapaaehtoisten työn helpottumista. Kirkkokahveille ei tarvitse enää kantaa vettä ämpärissä.

– Uudistus tukee yhteisöllisyyttä. Se mitä seurakuntalaiset tekevät jumalanpalvelusten toteuttamiseksi, kantaa eteenpäin. Kun seurakuntalaiset ottavat vastuuta, se toimii yleensä paremmin kuin työntekijöiden ideat.

Noormarkun seurakunta on vähentänyt työntekijöiden määrää, mikä on pakottanut miettimään toimintaa uudelleen. Pomarkun kirkossa vapaaehtoiset ovat sitoutuneet vastuisiin ja saavat nyt osallistua jumalanpalveluselämään monitoimisessa kirkossa.