Elääkö kirkko yhä 80-lukua?

1980-luku on nyt muotia. Kasarimeininki herättää ainakin muodin osalta myötähäpeää ja huvittuneisuutta. Mutta millainen oli kirkon 80-luku?

80-luvulla kirkossa tehtiin useita uudistuksia ja innovaatioita, joiden vaikutus tuntuu yhä. Niistä ehkä merkittävin oli naispappeuden hyväksyminen vuosien keskustelun ja väännön jälkeen.

Merkittävää oli myös ”uuden virsikirjan” ottaminen lopullisesti käyttöön 1986. Samoin 80-luvun myötä saatettiin lopulliseen kielelliseen asuun raamatunkäännös, joka tosin käynnistettiin jo 1970-luvulla. Uusi raamatunkäännös otettiin käyttöön 1992. Kirkon spiritualiteetti – hengellinen elämä – virsien ja Raamatun kielen tasolla on 80-luvun itseymmärryksen tuote.

Vuosikymmenen kirkolliseen elämään kuuluivat myös suuret yleisötilaisuudet, aktiot ja missiot, joista merkittävin oli vuonna 1987 Helsinki Missio. Pääpuhujana oli maailmankuulu evankelista Billy Graham.

Gospel-musiikki löi itsenä läpi viimeistään 80-luvulla. Jaakko Löytty sekä Pekka Simojoki ja Anna-Mari Kaskinen olivat vahvasti esillä.

Nuorisotyö eli vahvassa nousussa. 70-luvulla alkanut rippikoulu-uudistus sai päätöksensä 1980 hyväksytyssä Rippikoulusuunnitelmassa. Leiririppikoulun suosio kasvoi koko vuosikymmenen. Ikäluokasta jopa yli 92 prosenttia kävi rippikoulun.

Myös nykyisen, vuoden 1993 kirkkolain uudistustyöt käynnistettiin 1980-luvun alussa.

Vuosikymmenen alkua elähdytti vielä 70-luvun kasvatusopillisten ihanteiden mukainen K-ohjelma (kirkon kasvatustyön kokonaisohjelma).

80-luvun loppupuoli kirkosta eroaminen lisääntyi. Vuosikymmenen lopussa Suomi eli kasinotalouden ja nousuhuuman aikaa. Vuosikymmenen alkuvuosina kirkkoon liittyneiden määrä lisääntyi, pienryhmien suosi kasvoi ja yleinen kiinnostus uskontoa ja kirkko kohtaan kasvoi.

Ensimmäistä Tuomasmessua vietettiin 1988.

80-luvulla käynnistettiin Kirkko-2000 ja Seurakunta-2000 -prosessit. Niiden yhtenä perusoivalluksena oli tarve seurakuntarakenteen kehittämiseen – juuri sitä kirkossa pähkäillään vieläkin.

1980-luvun arkkipiispoja olivat Mikko Juva (1978–82) ja John Vikström (1982–1998).

KOMMENTTI:

Jos haetaan kirkon dramaattisinta vuosikymmentä, se saattaisi olla juurikin 1980-luku. Ainakin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kannalta 80-luku oli suurten ja kauaskantoisten uudistusten vuosikymmen. Niiden vaikutuksista nautimme yhä. Jälkipolvet voivat tosin huomauttaa, että 1960-luku oli käänteentekevä ja pakotti kirkon uudistumaan, tai että 2010-luku se vasta dramaattinen vuosikymmen oli – silloin koettiin ennennäkemätön erobuumi.

Kuvissa Kirkon nuorisopäivät Lahdessa 1984, Billy Graham puhumassa ja Kalevi Lehtinen tulkkina evankelioimistilaisuudessa Olympiastadionilla vuonna 1987 ja Raamatunkäännöskomitea Kotimaan talossa 1989. Kuvat: Jukka Granström ja Matti Karppinen / Kotimaan arkisto

Edellinen artikkeli5 kirkkoa joissa ainakin kannattaa käydä
Seuraava artikkeliUnesco: Jeesus kastettiin Jordaniassa

Ei näytettäviä viestejä