Eero Huovinen koronakriisistä: Voisiko tavoite olla pää kylmänä, sydän lämpimänä, kädet ristissä?

Koronaviruksen aiheuttama kriisi on herättänyt huolen ja pelon ohella joukon hengellisiä ja teologisia kysymyksiä.

Niiden ytimessä ovat esimerkiksi kysymykset siitä, miksi hyvä Jumala sallii pahan ja puhuuko Jumala ihmiselle myös kriisien kautta.

Helsingin hiippakunnan eläkkeellä oleva piispa Eero Huovinen arvelee, että hyvinä aikoina ihmisen on luontevaa puhua Jumalan johdatuksesta ja siunauksesta.

– Mutta entä sitten, kun pohja elämältä tuntuu putoavan? Kriisien ja kärsimysten keskellä ihminen joutuu ymmälleen paitsi ympäristönsä myös Jumalan kanssa. Mitä Jumala haluaa nyt sanoa? Huovinen pohtii.

Kun ihminen kysyy, mitä Jumala kriisien kautta puhuu, vastauksissa on Huovisen mielestä oltava varovainen. On mieluummin kysyttävä ja mietittävä kuin vastattava ja väitettävä.

– Jumalan tiet ovat usein tutkimattomia ja salattuja. Mutta kysymystä Jumalan puheesta ei saa väistää. Se olisi pään panemista pensaaseen.

Huovisen mukaan kriisien luonteeseen kuuluu, että ne pakottavat ihmisen pysähtymään ja miettimään sitä, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä.

– Näin meistä jokainen tekee luonnostaan. Olisiko Jumala itse näiden kysymysten takana? Jeesus ainakin usein panee meidät tiukille. Missä on sinun sydämesi, siellä on sinun aarteesi, Huovinen muistuttaa.

 – Sellaisia Jumalan aivoitusten tulkitsijoita vierastan ja kammoksun, jotka väittävät, että kärsimykset ovat Jumalan rangaistuksia joillekin erityisen syntisiksi väitetyille ihmisille tai ihmisryhmille. Tämä voi olla julmuutta hurskauden varjolla.

Ihmisellä on aina ollut kiusaus nähdä kriiseissä ”ilmeisiä” syy ja seuraus -suhteita. Huovinen ottaa esimerkin Luukkaan evankeliumista.

– Kun Jeesuksen aikana Siloan torni kaatui ja surmasi 18 ihmistä, Jeesus oli jyrkkä: ”Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset?” Parannuksen vaatimus kuuluu tasapuolisesti kaikille ihmisille.

Jumala on läsnä historiassa

Eero Huovinen toteaa, että kristillisen uskon mukaan Jumala on paitsi Luoja myös Ylläpitäjä. Jumala on läsnä kaikessa, mitä tapahtuu.

– Kaikki on hänen kädessään, vaikka sitä voi joskus olla tosi vaikeaa uskoa. Juice Leskinen sanoi kerran osuvasti: ”Jumala on, vaikkei uskoiskaan”.

Jumalan läsnäoloa ihmiskunnan historiassa on usein yritetty paitsi kiistää, myös järkeistää. Valistuksen aikana ajateltiin, että Jumala olisi maailman luotuaan jättänyt sen oman onnensa ja luonnonlakien varaan.

– Jumala olisi siis aivan kuin pannut pallon vierimään ja unohtanut, minne pallo vierii. Tällaiseen ajattelutapaan kristilliset kirkot ovat yleensä suhtautuneet kriittisesti. Jumala on elävä ja koko ajan vaikuttava Jumala, Huovinen painottaa.

Helsingin piispanvirassa ollessaan Huovinen joutui joitain kertoja sanoittamaan monien ihmisten, jopa koko kansakunnan tuntemaa hätää ja neuvottomuutta. Tällaisia tilanteita olivat esimerkiksi vuoden 2004 Konginkankaan liikenneonnettomuus, joka vaati 23:n enimmäkseen nuoren ihmisen hengen.

Vielä suurempi tragedia oli Intian valtameren maanjäristys saman vuoden tapaninpäivänä. Tuolloin Huovinen oli itse lomamatkalla Thaimaassa. Hän päätyi muutaman muun suomalaisen papin kanssa tuhoalueelle todistamaan merenalaisen järistyksen nostattaman jättimäisen hyökyaallon – tsunamin – aiheuttamaa tuhoa ja kuolemaa sekä tuhansien ihmisten hätää.

Koronaviruspandemian vertaamisessa muihin katastrofeihin Huovinen on varovainen.

– Lääkärit ja maaperän tutkijat ovat parempia vertaamaan koronaa ja tsunamia. Maallikko voi ymmärtää, että tsunami oli hetkellinen katastrofi, korona sekin äkillinen, mutta pitkäkestoinen.

Epätietoisuus koronakriisin kestosta tekee asennoitumisen vaikeaksi.

– Nyt tarvitaan ennen muuta harkintaa, malttia ja kuuliaisuutta esivallan ohjeille. Kelpaisiko koronan edessä tavoitteeksi: pää kylmänä, sydän lämpimänä, kädet ristissä? Huovinen kyselee.

”Jumalan salaisuudet ovat suurempia kuin minun ajatukseni”

Eero Huovinen toteaa kristillisen uskon vaikeimpia arvoituksia olevan, miksi kaikkivaltias ja rakastava Jumala sallii pahan toteutua. Tämän edessä jotkut haluavat luopua Jumalan kaikkivaltiudesta, toiset väittävät, ettei Jumala voi olla rakkaus.

– Haluan kuitenkin luottaa siihen, että kaikki on Jumalan käsissä ja haluan turvata siihen, että hän rakastaa koko maailmaa ja myös minua. Millä tavalla Jumala valtaansa toteuttaa, sitä en aina ymmärrä. Yritän suostua siihen, että Jumalan salaisuudet ovat suurempia kuin minun ajatukseni.

Emerituspiispa ei unohda sitä, että Jeesuskin huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”. Jeesus ei siis kysy, hylkäsikö Jumala hänet, vaan hän oli niin epätoivoinen, että oli varma siitä, että Jumala oli jättänyt hänet.

– Merkillistä kuitenkin on, että tämän syvän epätoivon keskellä Jeesus kuitenkin huutaa Jumalalle, jota hän kutsuu omaksi Jumalakseen: ”Jumalani, Jumalani”. Olisiko meilläkin kriisien keskellä lupa huutaa ja pyytää apua Jumalalta, vaikka meistä tuntuisikin, että hän on kääntänyt meille selkänsä?

Kuva: Olli Seppälä

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliProfessori Anne Birgitta Pessi: Kriisin edetessä tarvitaan sekä oikeudenmukaisuutta että myötätuntoa
Seuraava artikkeliKiista kirkon hengellisen työn tekijöiden työajattomuudesta jatkuu – sopimus päättyy kuun vaihteessa

Ei näytettäviä viestejä