Miten kirkko voi huomioida lapsen, jonka toinen vanhempi kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja toinen muuhun uskontokuntaan?
Asiaa tiedusteli Helsingin hiippakunnan kirkolliskokousedustaja Katri Korolainen keskiviikkona kirkolliskokouksessa järjestetyllä Kirkkohallituksen kyselytunnilla.
Korolainen totesi törmäävänsä tilanteeseen yhä useammin työssään Vantaan seurakunnissa.
– Moni näissä perheistä toivoisi, että seurakunta voisi jollain tavalla muistaa perhettä ja iloita uuden tulokkaan syntymästä, Korolainen sanoi.
Hän kysyi, että jos lasta ei tällaisessa tapauksessa kasteta vielä nuorena, voiko kirkko tarjota vastasyntyneelle ja hänen perheelleen jotain muuta.
Korolaisen kysymykseen vastasi piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen. Hän totesi pääsäännön olevan, että kirkko tarjoaa vastasyntyneelle kastetta, sillä luterilainen kirkko on lapsia kastava kirkko. Komulaisen mukaan lapsen siunaaminen vapaavalintaisena vaihtoehtona kasteelle merkitsisi luterilaiseen uskoon sopimattoman kastekäsityksen edistämistä.
Poikkeuksia kuitenkin on. Oppaassa Kohti pyhää – Uskontojen kohtaaminen kirkollisissa toimituksissa (2013) piispainkokous on viitannut tilanteeseen, jossa luterilainen huoltaja toivoo kastetta mutta toinen huoltaja torjuu sen. Komulainen sanoi, että tällaisissa tapauksissa rukous lapsen ja perheen puolesta voi tulla kyseeseen pastoraalisesti perusteltuna poikkeusmenettelynä.
– Tämän piispainkokouksen ohjeen perusteella hyvän Jumalan siunaus voidaan välittää myös sellaisille vauvoille, joiden kohdalla kaste ei ole mahdollinen vanhempien uskonnollisen eroavaisuuden ja jopa erimielisyyden takia.
Rukouksen toteuttamiseen ei ole olemassa kaavaa toisin kuin esimerkiksi Englannin kirkossa.
Edustaja Kaisanlahti: ”Kohu oli kirkolle häpeäksi”
Edustaja Janne Kaisanlahti Oulun hiippakunnasta otti kyselytunnilla esiin Iltalehdessä viime kesänä julkaistun uutisen kirkon edustuskuluista.
– Kesäkuussa 2016 julkisuudessa nousi kohu kirkon lukuisten vastuuhenkilöiden edustuskuluista, jotka sisälsivät huomattavia määriä alkoholijuomien ostoja. Kyseinen kohu oli kirkolle häpeäksi ja vaikutti kirkon maineeseen, Kaisanlahti sanoi.
Hän kysyi, onko kirkon viestintästrategiassa huomioitu, miten tällaisiin kohuihin olisi syytä vastata, etteivät ne johtaisi esimerkiksi kirkosta eroamisiin. Lisäksi hän tiedusteli, ollaanko kirkolliskokoukselle tai muulle kirkon toimielimelle valmistelemassa linjausta, jossa otettaisiin kantaa kirkon varoilla ostettaviin, ehtoolliseen liittymättömiin alkoholijuomiin.
Kysymykseen vastannut kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen sanoi, että kirkon viestinnän on oltava totuudellista ja avointa. Hänen mukaansa kriisiviestintä aloitetaan, kun sen edellytykset täyttyvät.
– Tämä nimenomainen tapaus ei näitä perusteita täyttänyt, joskin seurasimme tilannetta ymmärrettävistä syistä hyvinkin tarkasti.
Pesosen mukaan uutista seurannut keskustelu osoitti, että kirkon edustuskulut ovat pohjimmiltaan vaatimattomia. Iltalehden juttu ei myöskään aiheuttanut mainittavaa eropiikkiä, Pesonen totesi.
Hän mainitsi, että Kirkkohallitus uudisti viime keväänä omalle henkilöstölleen suunnattua ohjeistusta vieraanvaraisuuden osoittamisesta ja vastaanottamisesta.
– Se perustuu tavanomaiseen suomalaiseen, länsimaiseen ja ennen kaikkea protestanttiseen vieraanvaraisuuskäytäntöön, jonka punaisena lankana on kohtuus.
Kyselytunnin aiheita olivat myös muun muassa sote-uudistuksen vaikutus kirkkoon, kilpailukykysopimuksen neuvottelutuloksen soveltaminen kirkon alalla ja reformaation merkkivuoden viettäminen. Tutustu kirkolliskokouksen puheenvuoroihin täällä.
Kuva: Olli Seppälä. Kirkolliskokouksen syysistunto 2016.
Lue myös:
Kirkkoherra Antturi suomi mediaa ja Kirkon tiedotuskeskusta kovin sanoin