Sammeli Juntunen kirjoittaa
Vartija-lehden e-kirjassa, että hänestä teologinen jaottelu konservatiiveihin ja liberaaleihin tulisi hylätä. Hän perustelee toivettaan nimeämällä ajattelutavan mielestään huonoja puolia. Hänestä konservatiivi tarkoittaa nykykielenkäytössä sokeaa ja naiivia, kun taas liberaali on yhtä kuin älyllinen, rehellinen ja älyllisesti valpas.
Juntusesta kyseessä on älylliseen laiskuuteen johtava olennaisia kysymyksiä välttävä pelkistys. Seurauksena on ollut hänen mukaansa se, että leimaamalla tätä ajatustapaa kritisoinut, vallitsevia ajattelumalleja kyseenalaistava tai yleensä teräviä kysymyksiä esittänyt henkilö toisen mielipideleirin edustajaksi on vältytty hänen väitteidensä syvemmältä pohtimiselta.
Juntunen moittii myös, että jakomallin seurauksena on syntynyt naiivi ”tieteellinen standardinäkemys” johon on hänestä kritiikittömästi otettu liian kapea ja vääristynyt käsitys kristinuskon olemuksesta.
Juntunen viimeistelee teesinsä toteamalla, että suomalaisessa raamattukeskustelussa ei ole merkitystä sillä, mitä sanotaan, vaan kuka sanoo. Hänestä teologia lähenee kirkkopolitiikkaa, jossa taitavin on hän joka puhuu syvällisesti julkista mielipidettä seuraillen.
Dosentti päättää kirjoituksensa parannuskehotukseen todeten, että koska kahtiajako liberaaleihin ja konservatiiveihin on murtunut jo angloamerikkalaisessa teologiassa, niin Suomessakin olisi aika hylätä tämä kysymyksenasettelu.
Juntusen kirjoitus perustuu hänen kaksi vuotta sitten ilmestyneeseen kirjaansa Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta.