Osa vanhuksista on pudonnut kokonaan digitalisaation kelkasta, sanoo Heinolan seurakunnan johtava diakoni Tarja Soppi. Myös diakoniatyö on muuttunut. Aikaa menee kotikäyntien sijaan eri avustustahojen kartoittamiseen. Myös ruoka-avun merkitys on kasvanut.
Tarja Soppi täyttää 60 vuotta perjantaina 24.2. Hän on työskennellyt 17 vuotta Heinolan seurakunnassa diakonian virassa, joista viimeiset kymmenen vuotta johtavana diakoniaviranhaltijana.
Valmistuit alun perin laskentatoimen merkonomiksi ja työskentelit vuosien ajan toimistoissa. Miksi vaihdoit alaa?
– Numeroiden kansa työskentely ei enää riittänyt, siitä oli tullut mekaanista suorittamista. Tahdoin olla ihmisten kanssa.
– Ensikosketuksen diakoniatyöhön olin saanut mummon luona käyneistä diakonissoista sekä kirjasta, joka kuvasi sodan jälkeen työskennellyttä kotisairaanhoitajaa, joka oli ilmeisesti myös diakonissa.
Korostat, että diakonia on aina alueensa näköistä ja sen pitää vastata kunnan alueella asuvien ihmisten arjen tarpeisiin. Millaisia ovat diakoniatyön erityispiirteet ja tarpeet Heinolassa?
– Maailma ylipäätään on muuttunut, ei pelkästään Heinola. Se näkyy muun muassa vanhustenhuollon muutoksina. Kun aloitin työt seurakunnassa, se painottui kotikäynteihin, ilon ja elon tuomisen vanhusten elämään. Viime vuosina ruoka ja ruoka-apu on selvästi korostunut.
– Yksi iso muutos on digitalisaation lisääntyminen, joka on vain kiihtynyt parin viime vuoden aikana. Työssämme kohtaamme usein sitä väkeä, joka on kokonaan pudonnut tästä kehityksestä.
Mitä muita muutoksia on tapahtunut?
– Ennen avustuksen saaja pääsi kertaluonteisella avustuksella merkittävästi eteenpäin. Nyt ongelmat ovat niin isoja, ettemme diakoniatyön mahdollistaman taloudellisen tuen avulla pysty ratkaisemaan niitä. Työmme on painottunut sen kartoittamiseen, mistä kaikkialta apua voi hakea. Iso osa työpäivästä voi kulua tähän.
– Avustaminen on tavallaan muuttunut läsnäolosta ja hengellisyydestä sosiaalityöpainotteiseksi, ja samalla hengellisyydestä on tullut eräänlaista piilohengellisyyttä. Välillä tuntuu toivottomalta, kun ongelmat ihmisillä ovat niin suuria. Yhteistyö kaikkien muiden toimijoiden kanssa on lisääntynyt, ja samalla ovat lisääntyneet palaverit. Toisaalta työn pitääkin muuttua ajan myötä.
Mitä uusia työmuotoja olette kokeilleet?
– Yritimme muun muassa ryhtyä käymään niiden ihmisten luona, joiden omaiset asuvat kaukana. Ongelmaksi tuli kuitenkin, että heistä iso osa on jo niin huonokuntoisia, että he eivät jaksa tulla avaamaan ovea. Emme pysty aina ajoittamaan käyntiä samaan aikaan kotisairaanhoidon kanssa.
Miltä tulevaisuus näyttää?
– Omaishoitajien ja vammaisten asema mietityttää uusien hyvinvointialueiden myötä. Lisääntyykö inhimillisen kärsimyksen määrä?
– Lämpimän ruuan tarjoaminen on jo nyt ja on tulevaisuudessa yhä isommassa roolissa. Heinolassakin on äskettäin lisätty ruokailuja hinnaltaan edullisella viikoittaisella lounaalla.
Arvostetaanko diakoniatyötä?
– Paikalliset ihmiset arvostavat kyllä, ja se näkyy esimerkiksi aina joulukuussa, kun ihmiset tahtovat tehdä diakoniatyön kautta paljon lahjoituksia.
– Heinolassa sitä ei tapahdu, mutta jossain muualla muut seurakunnan työntekijät saattavat ajatella, että sehän on vain diakoniaviranhaltija. Työvoimatilanteen paineet ja diakoniatyöntekijöiden vähenevä määrä saatetaan kuitata sillä, että teillähän on vapaaehtoisia. Ei se ole kuitenkaan kaikkeen ratkaisu.
– Välillä on rankkaa olla kaikki päivät ihmisten kanssa. Jos on työlleen omistautunut diakoniaviranhaltija, niin työpäivät saattavat venyä. Kaipaan välillä selkeää työaikaa.
Juttu jatkuu kuva alla.
Tarja Soppi 5-vuotiaana mummonsa sylissä.
Kuva: kotialbumi
Olet ollut puoli vuotta virkavapaalla tekemässä sairaanhoitajan töitä hoivapalvelussa ja palaat huhtikuussa seurakuntatöihin. Miksi lähdit virkavapaalle?
– Tahdoin nähdä, mitä se työ on käytännössä. Hain virkavapautta hoitajan työhön haastaakseni itseni ja muuttaakseni rutiinejani. Löysin itsestäni sairaanhoitajan. Toisinaan on mentävä kauas, että näkee lähelle. Palaan seurakuntatyöhön pääsäisen jälkeen hyvillä mielin.
– Kokemus on ollut hyvin merkittävä. Hoito- ja hoivatyön arvostukseni on kasvanut huimasti. Varsinkin nyt hyvinvointialueen uusien toimintamallien ja uusien käytäntöjen käyttöönotto vie työaikaa yllättävän paljon.
Miten rentoudut?
– Esimerkiksi uimalla Kymijoessa ympäri vuoden. Vietän myös aikaa kymmenen lapsenlapsen sekä ystävien kanssa. On rentouttavaa istuskella nuotiolla ja liikkua luonnossa.
Miten vietät syntymäpäivääsi?
– Se on vapaapäivä. Illalla puolisoni on kuulemma kutsunut vieraita, en edes tiedä keitä. Kun kysyin, pitääkö leipoa, niin hän sanoi, että ei tarvitse.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
”Diakoniatyön hengellisyydestä on tullut eränlaista piilohengellisyyttä” – Johtava diakoni Tarja Soppi täyttää 60 vuotta