Facebook ja diakonia eivät ensi kuulemalta vaikuta ilmeiseltä parivaljakolta. Diakoni Reima Hassinen Kiihtelysvaarasta on kuitenkin huomannut sosiaalisen median ja sähköpostin käyttökelpoisuuden työssään seurakunnassa, jossa on pitkät välimatkat.
Joensuun seurakuntayhtymään kuuluvan Vaara-Karjalan seurakunnan läpimitta huitelee sadan kilometrin paikkeilla ja Kiihtelysvaaran kirkolta on 60 kilometriä kaukaisimpaan Hoilolan kylään. Asiakkaan ei ole ihan vaivatonta poiketa diakoniatoimistoon juttelemaan.
Facebook on osoittautunut välineeksi, jolla pääsee helposti vuorovaikutukseen.
– Käyn lukemassa Facebookin päivityksiä pari kertaa päivässä ja kommentoin esimerkiksi Raamattua ja teologiaa koskevia keskusteluja. Se on kevyttä kommentointia, ei suoranaista asiakastyötä. Kun joku heittää sopivan ärsykkeen, minä vastaan.
Hassinen sanoo, että Facebookissa seurakunnan työntekijältä vaaditaan heittäytymistä. Häneltä se käy, sillä hän kokeilee mielellään uutta.
Facebookin käytön hän on rajannut tietoisesti niin, että hyväksyy kavereikseen vain vähän ihmisiä. Silti sana leviää verkostossa tehokkaasti.
– Seurakunnassa on ongelmana, että ihmisiä ei tahdo saada mukaan tilaisuuksiin. Facebookin kautta tavoitetaan niitä, jotka eivät tule paikalle, erityisesti nuoria. Se on myös kutsukanava ja sen kautta voidaan myös muistuttaa ihmisiä tapahtumista.
Facebook auttaa myös yhteydenpidossa nimikkolähetteihin, Marja-Liisa ja Jakov Mrcelaan, jotka ovat Sanansaattajien lähettejä Kroatiassa. Sen kautta heihin saa tarvittaessa nopeasti yhteyden, voi kysellä kuulumisia ja kertoa lähettäjien terveisiä.
– Facebookissa voi keskustella sellaisista asioista, jotka kestävät julkisuuden, mutta henkilökohtaisemmat asiat käsitellään sähköpostissa.
Hassinen on aivan varma siitä, että Facebook ja muu sosiaalinen media ovat tulevaisuuden välineitä seurakunnan työssä. Hän on innostunut niiden avaamista mahdollisuuksista. Kohtaamisia kasvokkain ne eivät korvaa, vaan täydentävät niitä.
Lomakkeet sähköpostilla
Pitkien välimatkojen vuoksi Reima Hassinen on ottanut sähköpostin käyttöön lomakkeiden täyttörumbassa. Kun asiakkaalle lähdetään hakemaan avustusta kirkon tai hiippakunnan diakoniarahastosta, Hassinen lähettää ensin hänelle sähköpostilla avustuskaavakkeen täytettäväksi. Hän täydentää asiakkaan takaisin meilaaman lomakkeen ja tulostaa sen. Sitten sovitaan asiakaskäynnistä, jolloin paperi käydään läpi ja allekirjoitetaan. Näin asiakas ei joudu kulkemaan edestakaisin.
– Monet asiakkaat ovat valveutuneita ja etsivät itse paikkoja, joista voi hakea avustusta.
Sähköpostin käyttö on Hassisen mukaan yleistynyt diakoniatyössä Vaara-Karjalassa, erityisesti alle 50-vuotiaiden kanssa toimittaessa.
Silti sähköpostilla hoituu vain pieni osa maaseutudiakonin työstä. Suurin osa auttamisesta – muun muassa ostositoumusten ja velkaneuvonnan antaminen – tapahtuu edelleen asiakaskäynneillä.