Teologisessa Aikakauskirjassa (TA 6/2012) Helsingin yliopiston eksegetiikan dosentti Jarmo Kiilunen ja raamatunkäännöskomitean käyttämä äidinkielen asiantuntija Aarre Huhtala arvioivat uuden Raamattu Kansalle -raamatunkäännöksen heikohkoksi.
”Käsityksemme mukaan Raamattu kansalle ei ole käännöksenä erityisen luotettava tai johdonmukainen. osa havainnoistamme osoittaa pikemminkin toiseen suuntaan – emme tosin ole käyneet uutta suomennosta läpi jae jakeelta” asiantuntijat kirjoittavat kriittisen arvionsa päätteeksi.
Kiilusen ja Huhtalan artikkelissa analysoidaan eräitä käännöksen ratkaisuja sekä Vanhasta että Uudesta testamentista. Uuden käännöksen peräänkuuluttama uskollisuus alkutekstille on eräissä kohdissa johtanut kirjoittajien mielestä ratkaisuihin, ”jotka jopa vuoden 1938 kirkkoraamattuun nähden tuntuvat jälkijättöisiltä”. Tällainen on paikoittain esimerkiksi Psalmin 122 suomennos Raamattu Kansalle -käännöksessä.
Kirjoittajien mukaan voidaan kysyä sitä, onko Raamattu Kansalle -käännös uskollinen alkuteksteille vai vuoden 1938 suomennokselle.
Uusi raamatunsuomennos on joka tapauksessa myös Kiilusen ja Huhtalan mukaan saavutus sinänsä. ”Sellaisena se vastannee kääntäjien mielestä sitä, mihin he ovat pyrkineet, sekä tyydyttää käyttäjäkuntaa, jolle se on tarkoitettu.
Raamattu Kansalle -käännös valmistui kesällä 2012 neljännesvuosisadan käännöstyön tuloksena. Uuden testamentin suomennos ilmestyi jo vuonna 1999. Yhteiskristillisen käännöksen julkaisija on Raamattu Kansalle ry.
Kyseessä ei ole luterilaisen kirkon tekemä raamatunkäännös, eikä se korvaa luterilaisen kirkon käytössä vuoden 1992 raamatunsuomennosta.