Ruohonjuuritason uskontodialogia on Suomessa yhä liian vähän. Näin ajattelee yli 20 vuotta uskontodialogin parissa toiminut uskontodialogipappi Heidi Rautionmaa. Hänen mukaansa seminaareja kyllä järjestetään, mutta ”ne eivät itsessään vielä ole kuin uskontodialogin edistäjiä”.
– Tarvitaan paljon konkreettisia kohtaamisia. Uskontodialogia opitaan parhaiten tekemällä, hän sanoo.
Rautionmaa toimii aktiivisesti useissa kansainvälisissä uskontodialogia edistävissä järjestöissä ja ohjelmissa. Hän on ollut alusta lähtien mukana myös vuonna 2000 perustetussa United Religious Initiative (URI) -järjestössä sekä kansainvälisesti että Suomen-toiminnassa. Rautionmaa osallistui lokakuun lopussa Maltalla järjestettyyn Euroopan ja Välimeren maiden yhteistoimintaa edistävän Anna Lindh -säätiön kansalaisjärjestöfoorumiin.
– Kansainväliset foorumit ovat tärkeitä verkostoitumisen kannalta. Käytäväkeskusteluissa voidaan miettiä yhteistyökuvioita sekä oppia toisilta jakamalla onnistuneita käytäntöjä, Rautionmaa kertoo.
Kansainvälisten tapahtumien paneelikeskusteluista saa Rautionmaan kokemuksen mukaan harvoin mitään uutta, mutta niiden pohjalta syntyy usein syventäviä vapaamuotoisia keskusteluja.
– Itselleni aktivistina on merkityksellistä saada tavata muita toimijoita. Inspiroidun siitä, miten paljon hyvää tehdään eri puolilla maailmaa.
Jordaniassa kristityt ja muslimit rukoilevat yhdessä
Maltan foorumissa URI:n Jordanian-toimintaa edustanut Samer Al Kasih korostaa, että uskontodialogi on parhaimmillaan konfliktien ehkäisemistä ja käytännön rauhantyötä.
– Uskontodialogin pitää perustua kunnioitukseen, jonka kautta keskustelemalla voidaan ymmärtää erilaisia ajatuksia ja saavuttaa yhteisymmärrys.
Al Kasih pitää Jordanian uskontodialogin huippuhetkinä vuosittaisia tapahtumia, joissa kristityt ja muslimit kokoontuvat pappien ja imaamien johdolla rukoilemaan yhdessä esimerkiksi pakolaisten puolesta.
– Maailman ihmisten olisi hyvä tiedostaa, että kristityillä ja muslimeilla on sama Jumala ja kummassakin uskonnossa korostetaan rauhanomaista elämää. Uskontodialogilla voidaan rikkoa stereotypioita, jotka ovat esimerkiksi islamofobian taustalla; ääriajattelu ei edusta islamia, muistuttaa Al Kasih, joka on muslimi.
Libanonissa pyritään vihasta yhteisymmärrykseen
Libanonissa kristityillä ja muslimeilla on pitkä historia yhteiselosta, joka valitettavasti ei ole aina ollut rauhanomaista.
– On hyvin huolestuttavaa nähdä ikäisteni parikymppisten kristittyjen ja muslimien vihaavan toisiaan. He eivät ole nähneet vuoden 1979 sisällissotaa, jossa kristityt ja muslimit tappoivat toisiaan, mutta he ovat perineet vihan vanhemmiltaan, kertoo maroniittikristitty Michelle Moubarak. Hän edustaa libanonilaista Adyan-uskontodialogijärjestöä, joka on perustettu vuonna 2006.
Adyan keskittyy ensisijaisesti rakentamaan siltoja ja yhteisymmärrystä Libanonin kristittyjen ja muslimien välille. Libanonin kristityt ja muslimit voivat elää täysin eristäytyneinä omiin ryhmiinsä. Adyanin koulutusohjelman kautta kouluikäiset kristityt tai muslimit saattavat kohdata toisensa ensimmäistä kertaa elämässään.
– Tuottamaamme kouluikäisille suunnattua materiaalia käytetään esimerkiksi Jordaniassa, Syyriassa, Tunisiassa ja Algeriassa. Uudet yhteistyökumppanit vaikkapa Suomesta ovat tervetulleita, Moubarak kertoo.
Myös Moubarak korostaa uskontodialogin kasvavaa merkitystä globaalissa maailmassa.
– Eihän meillä ole muita vaihtoehtoja kuin tulla toimeen keskenämme. Ihmisten pitäisi pyrkiä yhteistyöhön ensisijaisesti ihmisinä, ei tietyn uskonnon edustajina.
Lisätietoja Adyan-järjestön ja Uri-järjestön kotisivuilta.
Kuva: Päivi Arvonen. Heidi Rautionmaa ja Samir Al Kasih kansalaisfoorumissa Maltalla.