Arvio: Suru on kuin hiekkalasti, sanoo pappi Klaus Härön uudessa elokuvassa

Viittaukset tosielämään ovat tarkoituksellisia. Näin luvataan Klaus Härön uuden elokuvan Elämää kuoleman jälkeen (Livet efter döden) alussa.

Elokuvan nimi voisi viitata tuonpuoleiseen, mutta tässä se tarkoittaa hautajaisjärjestelyjä. Nisse-isä (Peik Stenberg) ja Stefan-poika (Martin Paul) yrittävät selvitä syöpään kuolleen vaimon ja äidin menetyksestä kumpikin omalla tavallaan. Stefan haluaisi puhua ja muistella. Nisse sanoo surreensa riittävästi etukäteen.

Nissen mukaan vaimon toiveena olivat pienet hautajaiset, vaikka ilmeiseltä vaikuttaa, että ne ovat hänen oma toiveensa. Stefanin tehtäväksi jää ilmoittaa surijoille, etteivät he ole tervetulleita. Yllättäen paikalle pyyhältänyt Nissen sisko Elsa (Lena Labart) taas yrittää ottaa emännän paikan entisessä lapsuudenkodissaan.

***

Omaelämäkerrallisessa elokuvassaan Klaus Härö on Stefan.

Härön äiti kuoli hänen ollessaan 23-vuotias. Jo silloin nuori elokuva-alan opiskelija kirjasi muistiin sukulaistensa surutalossa käymiä absurdeja keskusteluja.

Elokuvassa Brita-mummoa ja Elsaa murehduttavat muun muassa kukkavalinnat. Nisse taas kääntää keskustelun toisensa jälkeen lämmityspannuun. Kuka sen tarvittaessa osaisi korjata, ellei hän? Kaikki tarmo keskitetään käytännön asioihin, jotta surulle ei tulisi tilaa.

Erilaisia tapoja selviytyä läheisen menetyksestä kuvataan varsin sympaattisesti, vaikka näkökulma onkin Härön. Myös erakkoluonteisen isän käytös tulee ymmärrettäväksi.

Hykerryttävä on kohtaus, jossa pappi saapuu keskustelemaan perheen kanssa ennen hautajaisia. Kahvipöydän äärellä puhutaan Leilasta sen verran kuin Nisse hänestä suostuu puhumaan, eli eipä juuri.

Suru on kuin suuri hiekkalasti, sanoo pappi. Sitä ei voi viedä kauhakuormaajalla, vaan se on kannettava pois käsin kourallinen kerrallaan.

Elämää kuoleman jälkeen ensi-illassa perjantaina 6. maaliskuuta.

Oikaisu 8.3.2020 kello 11.00. Muutettu kohta ”elokuvassa Brita-mummoa ja Lenaa murehduttavat muun muassa kukkavalinnat” muotoon ”elokuvassa Brita-mummoa ja Elsaa murehduttavat muun muassa kukkavalinnat”.

Kuva: Citizen Jane Productions. Surutalo täyttyy kukista, mutta Nissen (Peik Stenberg) mielestä surijoita ei pitäisi kutsua hautajaisiin. Nissen sisko Elsa (Lena Labart) on tullut kylään kutsumatta.

Lue myös:

Klaus Härön uusi elokuva kertoo elämästä ja surusta kuoleman jälkeen

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliPodcast: Aluksi herätys nauratti, mutta sitten hymy hyytyi
Seuraava artikkeliValtakunnansyyttäjä määräsi kaksi uutta esitutkintaa Päivi Räsäsen puheista

Ei näytettäviä viestejä