Aasiasta kantautuvat uskonnolliset ja filosofiset vaikutteet eivät ole Euroopassa ja Yhdysvalloissa mikään uusi asia, vaan niitä on tullut jo 1800-luvulta lähtien. Esimerkiksi tuolloin vallinnut orientalismi kiinnostui Aasian kulttuureista, myös niiden filosofioista ja uskonnoista, erityisesti buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta.
Vaikutteita hakivat länsimaiset taiteilijat ja tiedemiehet, mutta niitä toivat myös Aasian maista länteen tulevat siirtolaiset. Vaikutteet ovat nivoutuneet myös osaksi länsimaista esoteriaa, terveysihannetta ja populaarikulttuuria.
***
Elina Hellqvistin ja Jyri Komulaisen toimittama Henkisyyttä ja mielenrauhaa tarjoaa ajankohtaisen ja turhia ennakkoluuloja ravistelevan katsauksen Aasian uskonnollisuuteen länsimaissa. Kirjan lähestymistapa on sekä uskontotieteellinen että teologinen.
Kirjan perusviesti on sivistyksellinen: pitää katsoa käsitteiden taakse. Esimerkiksi joogan ja mindfulnessin taustalla on joukko uskonnollisia käsityksiä, jotka ilmenevät varsin eri tavoin länsimaissa. Taustat on hyvä tietää, mutta ei pidä takertua niihin, vaan käyttää tietoa vuoropuhelun ja ymmärryksen välineenä, kun ympäröivän maailman uskonnollinen luonne on muuttunut.
Kirjan yksi kiehtovimmista kohdista onkin Jyri Komulaisen artikkelissa, jossa hän hahmottelee kristillisen valaistumisen mahdollisuutta. Komulainen toteaa ensin, että valaistuminen on uskonnollisena terminä monille tutumpi ja mieluisampi kuin perikristillinen vanhurskauttaminen.
Komulainen perustelee näkökulmaansa sillä, että nykyinen henkinen mielenmaisema painottaa omakohtaista kokemusta ja todellisuuden näkemistä sellaisena kuin se on. Löytyykö kristillisestä uskosta mitään annettavaa tällaiseen lähtökohtaan? Komulaisen mukaan löytyy, se on vain jäänyt taka-alalle. Hän kuvailee muun muassa kristillistä joogaa ja kristillistä mindfulnessia.
Kimmo Ketola kirjoittaa joogan ja meditaation harjoittajien taustoista erityisesti Gallup Ecclesiastica -kyselytutkimuksen valossa. Hän myös kuvailee länsimaisen joogan erityispiirteitä ja sitä, kuinka ne liittyvät laajempaan aineellisuuteen kytkeytyvään jumalakäsitykseen. Nämä vaikutteet haastavat perinteisen uskontokäsityksen sen miehisessä muodossa.
Ketola lainaa feministiteologi Ursula Kingiä, jonka mukaan henkisyydellä ei enää viitata teologisiin oppeihin. Kyse on pikemminkin antropologisesta lähestymistavasta, jossa henkisyys kattaa kaiken, mitä eheäksi ihmiseksi tulemiseen tarvitaan.
Ville Husgafvel kuvailee artikkelissaan mindfulnessin moninaisuutta. Kyse on buddhalaisiin meditaatiotapoihin pohjautuvasta tietoisuustaitomenetelmästä. Mindfulness on nykyisin laajasti hyväksyttyä ja sitä käytetään muun muassa stressin hallintaan ja kivun hoitoon.
Husgavfel painottaa mindfulnessin buddhalaisia juuria, vaikka sitä markkinoitaisiinkin täysin neutraalina. Myös mindfulnessin kohdalla on tapahtunut länsimaistuminen, kuten joogankin. Sen niputtaminen yhdeksi ei tee oikeutta ilmiölle.
***
Länsimainen esoteerisuus on saanut paljon vaikutteita filosofiaansa aasialaisilta uskonnoilta. Tästä ja new agesta kirjoittaa Jussi Sohlberg, joka oli myös yksi kirjoittaja aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä artikkelikirjassa Moderni esoteerisuus Suomessa.
Sohlberg taustoittaa teosofisen liikkeen syntyä ja sen suhdetta jälleensyntymiseen sekä chakrojen eli kehon energiapisteiden merkitystä. Hän kirjoittaa myös tantrasta ja uustantrasta, millä tarkoitetaan populaarissa muodossa myönteistä suhtautumista ihmisen kehollisuuteen osana luontaista sisäistä jumalallisuutta.
Mika K T Pajunen käsittelee artikkelissaan Jumalasta puhumista ja hiljaisuuden viljelyä. Pajusen mukaan viime vuosisadalla Jumalasta puhuttiin ensin olemassaolon käsittein, sitten poissaolon käsittein, ja nyt ovat vuorossa läsnäolon käsitteet, jotka vastaavat nykyihmisen tarpeisiin ja kysymyksiin.
Elina Hellqvistin artikkeli käsittelee uskontoteologiaa ja toisen uskonnon pyhän kohtaamista. Uutismaailma on täynnä esimerkkejä (kuten Muhammed-pilakuvat) erilaisten pyhyyskäsitysten yhteentörmäyksistä. Hellqvistin mukaan on olennaista ymmärtää, että suvaitsevaisuus toisen pyhää kohtaan ei vielä tarkoita itselle vieraan pyhä-käsityksen omaksumista.
***
Kirjan päättää Pekka Yrjänä Hiltusen omakohtainen kirjoitus, jossa hän kertoo erityisesti buddhalaisuuden ja kristinuskon kohtaamispinnoista. Hiltunen on ollut mukana 1960-luvun hippiliikehdinnässä, kristillisessä Navigaattorit-yhteisössä ja lähetystyössä Thaimaassa. Eläkkeelle hän jäi Kirkkohallituksesta uskontodialogin asiantuntijan tehtävästä.
Hiltusen tekstiä on mukava lukea, sillä hänellä ei ole dogmaattisuuden syyhyä tai apologian tarvetta. Samalla hän tekee näkyväksi oman elämänsä ja kokemustensa avulla sen, mistä koko kirja puhuu, oman perinteen uudelleenarvioimisen tilanteessa, jossa joutuu vuorovaikutukseen erilaisen uskonnollisuuden kanssa.
Kristillisestä perinteestä löytyy paljon ajattelua, käsitteistöä ja hengellistä dynamiikkaa, jonka avulla voi asettua levolliseen vuoropuheluun uusien uskonnollisten toiveiden ja virtausten kanssa. Kipeää tämä toki tekee niille, jotka ovat kiinni ulossulkevassa teologiassa ja pelkäävät vieraita vaikutteita.
Henkisyyttä ja mielenrauhaa on tärkeä kirja, sillä se antaa työkalun arvioida ympäröivän maailman uskonnollista muutosta, joka saattaa olla luultua syvällisempi.
Elina Hellqvist & Jyrki Komulainen (toim.): Henkisyyttä ja mielenrauhaa. Aasian uskonnollisuus länsimaissa. Gaudeamus 2020. 246 sivua.