Arkkipiispa Kari Mäkinen avasi sisällissodan muistovuoden tänään lauantaina Kallion kirkossa Helsingissä. Puheessaan Mäkinen sanoi, että muistovuosi voi parhaimmillaan merkitä sitä, että vuoden 1918 sisällissota ja sen pitkä jälki, jossa on paljon vaiettua, alkaa näkyä yhteisenä perintönä.
”Tällaisesta taustasta me kasvamme, tällaista perintöä kannamme yhdessä. Sisällissodan muistia ei tule väheksyä eikä unohtaa. Yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, jossa muistaminen ja kertominen uhkaavat hajautua eri ryhmien omaksi muistamiseksi, kysyn, voisiko kirkon rooli nyt jo, sadan vuoden jälkeen olla se, että se luo yhteisiä muistin ja kertomisen paikkoja ja tiloja”, Mäkinen sanoi.
Puheessaan arkkipiispa käsitteli erityisesti kirkon roolia vuoden 1918 tapahtumissa ja niiden jälkihoidossa. Hän esimerkiksi ihmetteli edeltäjänsä Gustav Johanssonin armottomia sanoja sodassa hävinneestä osapuolesta.
”Sisällissodan kuvassa kirkon näkyvin osuus on sisältänyt kirkon johdon ja papiston valtaosan samastumisen valkoiseen osapuoleen. Sodasta ja vankileireistä kerrottiin ja vaiettiin kirkossa punaisia kohtaan armottomalla tavalla.”
Kirkon kertomus sisällissodasta ei Mäkisen mukaan ole vain papiston vaan myös kirkon jäsenten kertomusta.
”Jäsenten kertomuksena se sisältää myös kertomusta hirvittävistä kohtaloista, surusta, syyllistämisestä ja mitätöinnistä. Sitä on kerrottu ja siitä vaiettu julkisen kertomuksen takana. Punaisten haudoilla toimitetut siunaustoimitukset ovat tuoneet jotain siitä näkyviin.”
Mäkinen sanoi, että sisällissodan perinnön käsittely on kirkolle tärkeää monesta syystä.
”Sadan vuoden perspektiivistä on helppo nähdä, että kirkon johdon ja papiston roolilla ja asennoitumisella sisällissodan repimässä maassa on ollut pitkä ja vaikea jälki. Vaikeampaa on tunnistaa, millaisen jäljen me, kirkon johto ja papisto, yhteiskuntaan nyt jätämme. Me emme ole sen parempia, avarakatseisempia tai tarkkanäköisempiä ihmisiä kuin ihmiset sata vuotta sitten. Mutta me elämme vahvemmassa, tasa-arvoisemmassa ja järjestyneemmässä yhteiskunnassa.”
Mäkinen toivoi, että kirkossa sisällissotaa, ja sen sadan vuoden perintöä, katsottaisiin niin suoraan, kaihtelematta ja rehellisesti kuin mahdollista.
”[Katsottaisiin] niin monin silmin kuin mahdollista. Samalla juuri täällä, Jumalan edessä, siinä näkyy vain ihmisiä, vain ihmisiä niin kuin me, ja siinä me olemme, koko tämän raskaan perinnön kanssa, joka on tehnyt meistä niitä ihmisiä, joita olemme nyt”, Määkinen päätti puheensa.
Lue Mäkisen puhe kokonaisuudessaan.
Kuva: Olli Seppälä. Punaisten vankileirin muistomerkki Raaseporin Tammisaaressa.
Lue myös: