Apulaisoikeuskansleri pitää koulun uskonnollisia tilaisuuksia ongelmallisina

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kehottaa Opetushallitusta tarkistamaan ohjeistustaan kouluille perinteisten ja uskonnollisten juhlien järjestämisestä.

Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan puolueettomuuden ja uskonnonvapauden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta.

Tilaisuudet, joissa mikään uskonto tai vakaumus ei nouse opettajien johdolla erikseen esille, sen sijaan eivät apulaisoikeuskanslerin mukaan ole ongelmallisia. Tällaisia ovat muun muassa yhteiset hiljentymishetket.

Asia tuli apulaisoikeuskanslerin tutkittavaksi kantelun johdosta. Kantelussa pyydettiin muun muassa tutkimaan toimivatko julkiset ja julkisesti rahoitetut peruskoulut ja lukiot perustuslain yhdenvertaisuus- ja uskonnon ja omantunnon vapaus -säännösten vastaisesti järjestäessään uskonnon harjoittamista kouluajalla.

Peruskoulussa ja lukiossa uskonnonopetukseen osallistuminen on kirkkoon kuuluville velvollisuus. Muutkin voivat vanhempiensa ilmoituksesta osallistua uskonnonopetukseen. Sen sijaan uskonnonharjoittamiseksi katsottava toiminta, kuten aamuhartaudet ja joulukirkko, on koulussa vapaaehtoista kaikille riippumatta siitä, kuuluuko lapsi tai nuori kirkkoon vai ei. Vaikka uskonnolliseen toimitukseen osallistuminen olisikin vapaaehtoista, apulaisoikeuskanslerin mukaan olosuhteet voivat kokonaisuudessaan tehdä valinnasta näennäisen.

Uskonnonvapaus on perustuslain mukainen perusoikeus. Siihen kuuluu oikeus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskontoa sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnonvapauslain mukaan valtion tehtävänä on turvata uskonnonvapaus ja luoda edellytykset sen toteutumiselle.

Apulaisoikeuskansleri muistuttaa, että julkisen vallan tulee perustuslain mukaan turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Julkiselle vallalle kuuluvasta turvaamisvelvoitteesta ei hänen mukaansa voida tinkiä esimerkiksi perinnesyihin nojaten.

----------------------------------------

Näin apulaisoikeuskansleri lausuu:

* Koska koulujen opetusohjelmaankaan ei enää sisälly tunnustuksellista uskonnon opetusta, pidän uskonnonvapauden ja uskonnollisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmallisena sitä, että kouluissa kuitenkin järjestetään muita tapahtumia, joissa on uskonnollista sisältöä ja joita voidaan sisällöltään pitää jopa tunnustuksellisina.

* Ei nähdäkseni ole johdonmukaista uskonnonvapauslain tavoitteiden näkökulmasta, jos laissa on kirkon jäsenten kohdalla luovuttu uskonnon opetuksen tunnustuksellisuudesta, mutta koulujen toiminnassa muutoin edelleenkin järjestetään tunnustuksellisia tilaisuuksia, kuten kirkon jumalanpalveluksia. Myös juhlatraditioihin voi sisältyä tunnustuksellisia elementtejä, vaikka itse tilaisuus ei muutoin olisikaan uskonnollinen tai tunnustuksellinen. Pidän uskonnon vapauden kannalta ongelmallisena sitä, jos Opetushallituksen viittaamat "vaikeudet" johtavat siihen, että tilaisuuksiin joutuvat käytännössä kaikki osallistumaan vakaumuksestaan riippumatta.

* Vaikka perinteiden noudattaminen sinänsä voi olla arvokasta, laillisuusvalvonnassa lähtökohdaksi on otettava se, mikä on perinteen sisältö muun muassa perusoikeuksien näkökulmasta. Aamuhartauksien ja koulujen muiden juhlatilaisuuksien katsominen osaksi suomalaista kulttuuria ja perinnettä on omiaan luomaan niihin osallistumiseen myös painostuksellisen elementin. Koska opettajat ovat alaikäisiin oppilaisiin nähden auktoriteettiasemassa, tilanteissa saattaa korostua kyseinen painostuksellinen elementti esimerkiksi verrattuna tilaisuuksiin, joissa osallistujat ovat aikuisia. Painostuksellisuus voi ilmetä lapsen pelkona ryhmästä poissulkeutumisesta. On myös syytä kysyä, miksi koulun työskentelyn yhteiset juhla- tai päätöstilaisuudet halutaan edelleenkin nivoa uskonnon harjoittamiseen ja sen myötä rikkoa niiden yhteisöllisyys.

* Julkisen vallan tulee perustuslain 22 §:n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joihin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus ja uskonnonvapaus. Tämä julkiselle vallalle kuuluva turvaamisvelvoite menee perinnesyiden edelle. Tämä on erityisen tärkeää tässä yhteydessä, kun kyse on aikuisten valvontavallan ja auktoriteettiaseman piirissä olevista lapsista. Sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ja EIT:n oikeuskäytäntö huomioon ottaen kouluissa tehtäviä julkisen vallan neutraalisuuden ja uskonnonvapauden yhteensovittamiseen tähtääviä järjestelyitä perustellumpaa olisi se, että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä. Näkemykseni mukaan kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta. Sellaisia tilaisuuksia, joissa on esimerkiksi yhteisiä hiljentymishetkiä, joissa mikään uskonto tai vakaumus ei nouse opettajien johdolla erikseen esille, taikka muulloin kuin koulupäivän aikana järjestettäviä ja koulutyöhön liittymättömiä tilaisuuksia en kuitenkaan pidä edellä mainitulla tavalla ongelmallisina.

* Katson, että Opetushallituksen olisi aiheellista perus- ja ihmisoikeuksiin perustuvan uskonnonvapauden turvaamisen näkökulmasta harkita vuonna 2006 laatimansa tiedotteen tarkistamista siten, että edellä esittämäni näkökohdat otetaan huomioon.