Maailmanlaajuinen anglikaaninen kirkkoyhteisö on pahasti hajallaan homoseksuaalisuuteen liittyvien vakavien kiistojen vuoksi. Lähivuodet tulevat ratkaisemaan, jatkaako jo vuosia liitoksissaan natissut kommuunio yhdessä vai lopullisesti jakautuneena.
Yksi ilmaus vallitsevasta vakavasta kriisistä on, että vuodeksi 2018 kaavailtua kaikkien anglikaanisten kirkkojen perinteistä, kymmenen vuoden välein pidettyä Lambeth-konferenssia joudutaan todennäköisesti siirtämään.
Anglikaanisen kirkkoyhteisön muodollinen johtaja, Englannin Canterburyn arkkipiispa Justin Welby
viestitti jo loppuvuodesta 2014 Yhdysvaltojen episkopaalisen (ECUSA) kirkon silloiselle johtavalle piispalle Katharine Jefferts Schorille, että vuodeksi 2018 suunniteltu konferenssi joudutaan perumaan.
Tästä syystä episkopaalinen kirkko ei ole myöskään budjetoinut varoja seuraavaa konferenssia varten.
Yhdysvaltojen suhteellisen varakas episkopaalinen kirkko on taloudellisesti keskeisessä asemassa anglikaanisessa maailmassa, sillä vain sen taloudellisella tuella voidaan kattaa yli 800 piispan ja arkkipiispan kokoontumisesta aiheutuvat kulut.
Yhtenä syynä arkkipiispa Welbyn menettelylle on pidetty sitä, että ennen konferenssikutsujen lähettämistä hän haluaa olla riittävän varma siitä, että suuri enemmistö eri puolilta maailmaa tulevista piispoista tulee siihen myös osallistumaan.
Lambeth-konferenssi siirtynee vuoteen 2019 tai 2020
Suomen anglikaanisen kirkon pappi Tuomas Mäkipää pitää varsin todennäköisenä, että seuraava Lambeth-konferenssi pidetään vasta 2019 tai 2020.
– Lopullinen varmasti virallinen päätös konferenssin siirtämisestä vuodesta 2018 eteenpäin on vielä tekemättä. Canterburyn arkkipiispan tahto oli, että kirkkoyhteisön arkkipiispat kokoontuisivat ensin, Mäkipää kertoo.
Mainittu arkkipiispojen eli primaattien kokous pidettiin tammikuussa. Se antoi kirkkoyhteisöä riivaavasta kiistakysymyksestä lausunnon, jossa asetuttiin kirkon perinteiselle kannalle: avioliitto on vain miehen ja naisen liitto.
Erikoista kyllä, primaattien kokoukseen oli kutsuttuna myös skismaattinen, Yhdysvaltojen episkopaalisesta ja Kanadan anglikaanisesta kirkosta vuonna 2009 syntynyt konservatiivinen Pohjois-Amerikan anglikaaninen kirkko (ACNA).
– Primaattien kokouksessa tehtiin myös päätös, johon Yhdysvaltojen episkopaalisen kirkon johtava piispa Michael Curry suostui. Sen mukaan yhdysvaltalainen ECUSA vetäytyy anglikaanisen kirkkoyhteisön päätöksenteosta kolmeksi vuodeksi. Samoin koko kirkkoyhteisö pidättäytyy kolmeksi vuodeksi tekemästä päätöksiä, jotka vaarantaisivat anglikaanien yhtenäisyyden, Mäkipää toteaa.
Jälkeenpäin on monella eri suulla todettu, että kysymys oli enemmänkin moraalisesta eikä laillisesti sitovasta päätöksestä.
– Tästä ovat sitten olleet pahoillaan varsinkin traditionaalista kantaa edustavat arkkipiispat, jotka kokevat itsensä petetyiksi, Tuomas Mäkipää sanoo.
Homopiispa karkotti muita piispoja edellisestä Lambeth-konferenssista
Koska Englannin kirkko on kaikkien anglikaanisten kirkkojen äitikirkko, kirkkoyhteisön Lambeth-konferenssit on pidetty niiden aloittamisesta vuodesta 1867 alkaen aina Britanniassa. Nimensä ne ovat saaneet Canterburyn arkkipiispan Lontoossa sijaitsevasta arkkipiispan residenssistä.
Canterburyn arkkipiispa ei ole anglikaaninen paavi eikä hänellä ole todellista valtaa yli oman kirkkoprovinssinsa, mutta hänellä on eräänlainen kunniatehtävä koko kirkkoyhteisön ensimmäisenä arkkipiispana.
Viimeksi kokous pidettiin vuonna 2008 Kentin kreivikunnan Canterburyssä. Jo tuolloin homoseksuaalisuudesta nousevien kysymyksien vuoksi pahasti jakautuneen kirkkoyhteisön piispoista 214 eli noin neljäsosa jätti noudattamatta kutsua saapua konferenssiin. Syynä oli tieto homoseksuaalisessa suhteessa julkisesti eläneen yhdysvaltalaisen piispa Gene Robinsonin saapumisesta paikalle.
Tuolloin monet Lambethista pois jääneet ja muut konservatiiviset anglikaanipiispat pitivät hieman ennen heinäkuussa alkanutta Lambeth-konferenssia GAFCON (Global Anglican Future) -varjokokouksen Jerusalemissa.
Vuonna 2008 pois jääneiden joukossa oli runsaasti varsinkin afrikkalaisia ja aasialaisia anglikaanipiispoja. Kirkkokunnan tämän hetken jakautumisen toisena ääripäänä voidaan pitää teologisesti enimmäkseen hyvin liberaaleja Yhdysvaltojen episkopaalista ja Kanadan anglikaanista kirkkoa.
Brittein saarten anglikaaniset kirkot – Englannin, Irlannin, Skotlannin ja Walesin – ovat Porvoon kirkkoyhteisön kautta läheisessä kirkollisessa yhteydessä Pohjolan ja Baltian luterilaisten kirkkojen kanssa.
Kuva Canterburyn katedraalista: Marek Bernat/ Freeimages