Analyysi: Näin piispaehdokkaat esiintyivät ensimmäisessä kohtaamisessaan

Millaiset ovat vahvuutesi ja kehittämishaasteesi johtajana?

Perinteinen rekrytointikysymys esitettiin Turun arkkihiippakunnan piispaehdokkaille, kun nelikko kohtasi ensimmäistä kertaa yhteisessä vaalipaneelissa. Tilaisuus järjestettiin tiistaina kauppakeskuksessa Porissa ja se striimattiin.

Ehdolla vaalissa ovat Helsingin Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka, 48, Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala, 57, Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen, 59, ja arkkihiippakunnan tuomiokapitulin hiippakuntadekaani Mari Leppänen, 42.

Ehdokkaiden nimeämät vahvuudet erosivat toisistaan, mutta heikkouksista puhuessaan kaikki korostivat jopa kiusaantumiseen asti omaa dynaamisuuttaan ja siitä seuraavaa kärsimättömyyttä.

Heikki Arikka piti vahvuutenaan asioiden laaja-alaista hahmottamista ja rohkeaa toimeenpanokykyä. Haasteekseen hän nimesi sen, että kirkon pitkät ja huonosti valmistellut kokoukset turhauttavat.

Kaisa Huhtala toi esiin, että hän ottaa ihmiset vakavasti ja kuuntelee kaikkia. Huhtalan mukaan hänellä on kyky rakentaa selkeästi toimiva organisaatio. Haasteenaan Huhtala piti sitä, että toimii itse nopeasti ja tehokkaasti ja edellyttää sitä myös muilta, mikä saattaa olla toisille raskasta.

Jouni Lehikoinen korosti, että on ”monissa liemissä keitetty” eikä hätkähdä kriisejä. Hän sanoi olevansa helposti lähestyttävä ja osaavansa jakaa työntekijöille oikeat pelipaikat. Kehityskohteenaan Lehikoinen piti sitä, että hänellä voi olla liian monta rautaa tulessa.

Mari Leppänen nimesi vahvuudekseen yhdessä tekemisen. Arkkihiippakunnassa hän sanoi innostaneensa kirkkoherroja ja johtavia luottamushenkilöitä etsimään yhteistä näkyä. Kehittämistä Leppänen näki siinä, kuinka kestää kirkon hitautta.

***

Paneelissa kohtasi neljä ehdokasta, joiden erot tulivat tarkalla kuuntelemisella hyvin esiin.

Kaikki ehdokkaat korostivat kirkon muuttuvaa roolia, mutta tavat hahmottaa maailmaa erosivat toisistaan.

Heikki Arikka painotti kokemustaan organisaatioista ja niiden muuttamisesta. Hän esiintyi sparraajana ja pyrki nostamaan hyveeksi sen, että tulee seurakunnasta, jonka jäsenmäärä on laskenut rajusti jo pitkään. Hän siis tietää, mitä tuleman pitää.

Kaisa Huhtala halusi näyttäytyä hyvänä yhdistelmänä ihmisläheisyyttä ja hallinto-osaamista. Huhtalan katse oli paikallisseurakunnissa ja niiden näkemisessä yhteisöinä.

Jouni Lehikoinen laski valteikseen pitkän kokemuksensa ja johtamansa seurakunnan liukasliikkeisyyden. Hän painotti sitä, että kirkon pitää näyttää värinsä eli puhua Jeesuksesta.

Mari Leppänen pyrki osoittamaan, kuinka hänen hallitsemansa hyvä hallinto tukee seurakuntien muutosta. Leppäsen huomio oli instituutioiden sijaan verkostoissa ja siinä, kuinka kirkko ei voi enää suuntautua ihmisten elämään ylhäältäpäin.

***

Paneelista olivat vastuussa arkkihiippakunnan tuomiokapituli ja Raumalla ilmestyvä Länsi-Suomi-lehti. Tilaisuuden juonsivat Länsi-Suomen vastaava päätoimittaja Janne Rantanen ja tuomiokapitulin hiippakuntapastori Pauliina Järvinen.

Johtajuuskysymyksen jatkoksi he tiedustelivat, mitä ehdokkaat ymmärtävät hengellisellä johtajuudella.

Kaisa Huhtalan mielestä hengellisellä johtajalla on selkeä ymmärrys evankeliumista ja hän osaa keskustella eri tavoilla uskonsa ilmaisevien kristittyjen kanssa.

Jouni Lehikoisen mukaan hengellinen johtajuus puuttuu tällä hetkellä kirkosta.

– Jos Jumalan sanaa voi tulkita miten tahtoo, uskottavuus menee.

Mari Leppänen sanoi, että hengellinen johtaja elää niin kuin uskoo. Johtajuus näkyy tavassa tehdä työtä ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Hengellinen johtaja puhuu Jumalasta niin, että tavallinen ihminen ymmärtää.

Heikki Arikan mielestä johtaminen ei ole kirkossa hengellisempää kuin muualla. Suunta pitää olla, sillä muuten johtaminen ei ole johtamista, vaan säilyttämistä.

***

Kun puhe oli samaa sukupuolta olevien parien avioliitosta, ehdokkaat vetosivat huomattavan paljon arkkipiispa Tapio Luoman linjaan.

Piispat kuvasivat taannoin kuusi mahdollista mallia, joiden mukaan vihkikäytäntöjä voitaisiin hahmottaa tulevaisuudessa. Arkkipiispan esillä pitämässä kompromissimallissa 3 kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti. Papit saavat kuitenkin omantunnonvapauden vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja.

Mari Leppäsen mukaan on hyväksyttävä, että kirkossa ajatellaan asiasta teologisesti ja Raamattuun perustuen eri tavoilla. Hän sanoi, että jatkaisi linjaa, jonka arkkipiispa piispojen työskentelystä toi esille.

Kaisa Huhtalan mielestä kirkossa avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta papeille pitää antaa tilaa toimia asiassa omantuntonsa mukaan ilman pelkoa rangaistuksesta.

Heikki Arikka sanoi olevansa samalla linjalla arkkipiispan kanssa.

Jouni Lehikoisen mielestä avioliitto on väärä näkökulma, kun puhutaan seksuaalivähemmistöistä ja kirkosta. Hänen mukaansa pitää kysyä, löytyykö seurakunnista paikkaa seksuaalivähemmistöille. Lehikoisen mielestä kirkkoon ei mahdu kahta eri käsitystä avioliitosta, ja piispalla pitää olla asiassa hengellistä kanttia ja johtajuutta.

Ehdokkaiden kannat tarkentuivat, kun seksuaalivähemmistöjen asemaa kirkossa edistävä Tulkaa kaikki -liike julkaisi keskiviikkona vastaukset ehdokkaille esittämiinsä kysymyksiin. Ehdokkaat vastasivat muun muassa siihen, mitä piispojen esittelemää mallia kannattaisivat.

Kaisa Huhtala ja Heikki Arikka nimesivät mallin 3. Mari Leppäsen mukaan hänen ajatteluaan vastaa parhaiten malli 5, mutta ratkaisu voi olla myös malli 4 tai 3.

Mallissa 5 kirkko on muuttanut käsitystään avioliitosta sukupuolineutraaliksi. Perinteisellä kannalla olevilla on oikeus olla vihkimättä samansukupuolisia pareja. Mallissa 4 kirkolla on kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä.

Jouni Lehikoinen oli nelikosta ainoa, joka ei lähtisi kompromissiin. Hän puoltaa mallia 2. Siinä kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä. Samaa sukupuolta oleville pareille tarjotaan rukoushetkeä.

Piispaehdokkaiden sijoittuminen mallien 2–5 kannalle on linjassa nykyisten piispojen näkemysten jakautumisen kanssa. Asiasta voit lukea lisää täältä.

***

Kirkon taloudesta puhuttaessa ehdokkaiden sävelet olivat selvät ja samansuuntaiset: Kiinteistöistä, työntekijöistä ja hallinnosta pitää karsia. Seurakuntien perustyö täytyy turvata ja seurakuntalaisten taidot ottaa käyttöön.

Arkkihiippakunnassa on paljon pieniä seurakuntia, joiden tilanne on vaikea. Kipeitä yhdistymisprosesseja on toteutettu. Kaikki ehdokkaat lupasivat kilvan tukeaan seurakunnille.

Hiippakunnassa on myös alueita, joilla naispuolisten pappien asema ei ole vieläkään selvä. Tätä kysymystä ei käsitelty paneelissa muutoin kuin yleisluonteisella kysymyksellä herätysliikkeiden roolista kirkossa.

Vastaukset menivät hymistelyksi herätysliikkeiden tärkeydestä. Kipupisteisiin viittasivat vain Kaisa Huhtala ja Jouni Lehikoinen. Huhtala sanoi, että piispan johdolla herätysliikkeisiin pitää olla jatkuva keskusteluyhteys. Lehikoisen mielestä herätysliikeväkeä on kohdeltu kaltoin ja heille on ”näytetty oven paikkaa”, mutta heitä tarvitaan kirkon sisällä.

***

Paneelissa ei juuri nähty ehdokkaiden vuorovaikutusta, vaan kukin vastasi kysymyksiin vuorollaan. Tunnelma oli varautunut, ja sitä korostivat pandemiatilanteen takia toisistaan etäälle asetetut tuolit.

Haastamista kuultiin muutaman kerran. Jouni Lehikoinen sanaili puolileikillisesti Heikki Arikan kanssa siitä, onko pääkaupunkiseutu hyvä vai huono esimerkki kirkon kehityskulussa.

Sekä Lehikoinen että Arikka myös tölväisivät arkkihiippakunnan piispoja.

– Piispan rooliin pitäisi saada muutos. Minulle ei ole piispa 30 vuoden aikana kertaakaan soittanut ja kysynyt, mitä kuuluu, Lehikoinen sanoi.

Arikka sanoi kuulleensa monesta arkkihiippakunnan seurakunnasta palautetta, jonka mukaan piispa ei ole yhteydessä.

Selvimmän vastakkainasettelun ehdokkaiden välille loi Heikki Arikka tilanteessa, jossa puheena oli kirkon ja piispojen paikka mediassa. Arikka kysyi Mari Leppäseltä, miksei tämä ole vaikuttanut siihen, että kirkko näkyy koronan aikana mediassa.

– Sinulla on ollut pelipaikka arkkihiippakunnassa.

Leppänen on hiippakuntadekaanina vastuussa tuomiokapitulin viestinnästä.

Leppänen vastasi, ettei hän vastaa arkkipiispan eikä piispan viestinnästä. Leppäsen mukaan tuomiokapituli on osallistunut viestintään viranomaisten kanssa ja tukenut seurakuntia.

– Seurakuntien työ korona-aikana on ollut vaikuttavaa sekä sosiaalisessa mediassa että tämän alueen mediassa. Olennaista ei ole, mitä kirkko on tehnyt korona-aikana, vaan mitä korona on tehnyt ihmisten elämässä ja onko meillä siihen liittymäpintaa ja puheenvuoroja.

***

Paneeliin oli kutsuttu nuoria, jotka esittivät ehdokkaille muutaman kysymyksen. Yksi kuului: Mitä aiot piispana tehdä ilmaston eteen, että myös minun sukupolvellani on mahdollisuus elää tällä maapallolla? Kysymys oli ainoa, joka kirvoitti kauppakeskusyleisössä spontaanit aplodit.

Jouni Lehikoisen mielestä kysymys pitää ottaa vakavasti, vaikkei se olekaan kirkon tärkein kysymys.

Mari Leppänen sanoi pitävänsä huolta siitä, että seurakunnissa sitoudutaan Kirkon ilmasto-ohjelmaan. Omalla elämäntavallaan hän haluaisi näyttää esimerkkiä kohtuullisuudessa.

Heikki Arikka mainitsi Malmin seurakunnan asentamat aurinkopaneelit, latauspisteet sähköautoille ja sen, että seurakunta tarjoaa lihaa vain, jos se on hävikkiruokaa tai lahjoitettua. Itse hän on noudattanut lihatonta ruokavaliota elokuusta lähtien.

Kaisa Huhtala piti tärkeänä puuttumista siihen, että jotkut kristityt kieltävät ilmastonmuutoksen. Hän mainitsi kirkkojen lämmityskulut ja Kirkon ympäristödiplomin ja halusi koota järjestöjen edustajista ja vaikuttajanuorista foorumin, joka toisi säännöllisesti esiin kysymyksiä, joita kirkossa ei ymmärretä.

***

Entä millaista rohkeutta kirkossa tarvittaisiin? Vastaukset paneelin viimeiseen kysymykseen tiivistivät hyvin kunkin ehdokkaan agendan.

Heikki Arikan mielestä rohkeutta on jo. Ei voi kuitenkaan sytyttää, ellei itse pala. Arikan mukaan hänellä on rohkeutta sytyttää kirkon ihmisiä entistä suurempaan roihuun.

Kaisa Huhtalan mukaan kirkko tarvitsee rohkeutta julistaa Jeesuksesta Kristuksesta selkeästi. Ihmisiä on puolustettava rohkeasti vihapuhetta pelkäämättä.

Jouni Lehikoisen mielestä Jeesusta on uskallettava julistaa ainoana pelastuksen tienä, vaikka yleisuskonnollisuus painaa päälle.

Mari Leppäsen mukaan kirkko tarvitsee rohkeutta ottaa tämän päivän haasteet todesta, kuulla, mitä ihmisille kuuluu ja luottaa siihen, että Jumala pitää meistä hyvän huolen.

Lue myös:

Kotimaa24 kysyi: Mitkä ovat Turun piispaksi aikovien taloudelliset sidokset?

Ehdokasasettelu päättyi – neljä ehdolla Turun arkkihiippakunnan piispaksi

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Edellinen artikkeliTällaiset ovat Mike Pencen ja Kamala Harrisin uskonnolliset taustat
Seuraava artikkeliMiksi seurakunnat eivät hae EU-rahoitusta, asiantuntija ihmettelee

Ei näytettäviä viestejä