Antti Räsänen Helsingin yliopistosta.
Aiheen nosti kesällä keskusteluun Miron Zuckermanin johdolla Rochesterin yliopistossa tehty metatutkimus, jossa analysoitiin 63:a älyn ja uskonnollisuuden suhdetta käsittelevää eri tutkimusta viimeisen sadan vuoden ajalta. Sen perusteella voitiin sanoa, että voimakkaasti uskonnollisilla ihmisillä on keskimäärin matalampi älykkyysosamäärä kuin ateisteilla.
Antti Räsänen näkee tämän tyyppisissä tutkimuksissa monia ongelmia ja tarkoitushakuisuutta.
– Sellaisten tutkimusten teko, joissa verrataan eri rotujen tai kansallisuuksien älykkyyttä, on perustellusti kielletty, koska niitä voitaisiin käyttää rasistisiin tarkoituksiin. Miksi ihmisen vakaumus ei nauti samaa suojaa? kyselee Räsänen.
– Kysymykset ihmisen vakaumuksesta ja älykkyydestä ovat herkkiä kulttuurien vaihtelulle. Lisäksi sekä uskonnollisuuden että älyn määrittely ja mittaaminen on tavattoman ongelmallista ja kulttuurisidonnaista.
Räsänen havainnollistaa ongelmia esimerkein. Henkilö A on viileän rationaalinen jumalasuhteessaan ja pystyy perustelemaan ajatuksiaan järjellä. Henkilö B:n jumalasuhde on puolestaan hyvin emotionaalinen, elävä ja voimakas, mutta hänellä ei ole kykyä tai tarvetta perustella sitä järkiargumentein. Kumman henkilön hengellisyys määritellään syvemmäksi tai kehittyneemmäksi?
– Esimerkiksi vilpittömässä hurskaudessa on kyse ihan eri asiasta kuin jollakin uskonnollisuusmittarilla mitatulla uskonnollisuudella, Räsänen huomauttaa.
Henkilö A pärjää erinomaisesti älykkyysteisteissä, mutta joutuu jatkuvasti ongelmiin sosiaalisissa suhteissaan eikä osaa tulkita muita ihmisiä. Henkilö B saa älykkyystestissä kehnot pisteet, mutta osaa käytännön elämän tilanteissa valita mielekkäät toimintatavat ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Kumpi näistä henkilöistä itse asiassa on älykkäämpi?
Näihin ongelmiin on yritetty vastata kehittämällä moniälyteoriaa, jossa älykkyyden määrittelyä on laajennettu myös sosiaalisen älyn ja tunneälyn puolelle. Keskustelua on käyty myös spirituaalisen älyn lisäämisestä teoriaan.
— Moniälyteoriassa on kuitenkin törmätty lukuisiin mittaamisen ongelmiin. On siis ilmeistä, että ihmisillä voi olla paljon sen tyyppistä älykkyyttä, jonka eksakti mittaaminen on mahdotonta. Siksi vanhat älykkyystestit ovat edelleen voimissaan. Tutkimuksia tulkitessa on oleellista ymmärtää älykkyystestien kapea-alaisuus, Antti Räsänen sanoo.
Lue myös: Uskovaiset tyhmempiä kuin ateistit