– On ollut kiireistä aika, helmikuussa virkaansa asetettu Viron kirkon arkkipiispa Urmas Viilma kertoo. Hän on tavannut paljon eri kirkkojen ja valtion edustajia Virossa ja ulkomailla.
– Kaikki haluavat tutustua ja itsekin olen halunnut, arkkipiispa Urmas Viilma sanoo Kotimaa24:n haastattelussa.
Viilman työtä helpottaa se, että kirkon johdon toiminta on hänelle tuttua. Tallinnan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana ja kirkon konsistorin kanslerina toimineena hän on nähnyt läheltä edeltäjänsä Andres Pöderin työtä.
Viime aikoina Viilma on kiertänyt keväisissä rovastikuntien synodeissa. 12 synodista on jäljellä kolme. Näissä hän kokee toivon näköaloja. Vaikka ihmiset elävät vaatimattomasti ja pappien palkat eivät välttämättä tule ajallaan, työtä tehdään suurella sydämellä. Pappien sisäinen kutsumus on vahva.
Viilma vieraili tänään Suomen luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa Turussa.
Miksei Mäkinen ollut siunaamassa?
Suomessa ja tiettävästi Virossakin jotkut kiinnittivät huomiota siihen, ettei Suomen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen ollut siunaamassa eli laittamassa käsiä Viilman pään päälle, kun tämä asetettiin virkaansa. Pitkä suomalaisten ja virolaisten luterilaisten välinen perinne katkesi. Syyksi kirkollisilla käytävillä on nähty niin virolaisten konservatiivien painostusta kuin näpäytystä Suomen kirkon liberaaliudelle.
Viilma kuitenkin onnistuu vakuuttamaan, ettei mistään tällaisesta ole kyse. Hän kertoo, miten Virossa on jo niin paljon piispoja, että nämä piispat olivat siunaamassa alttarin sisäpuolella, kun taas alttarin ulkopuolella oli ekumeenisten yhteisöjen valitsemia piispavieraita. Viilma naurahtaakin, että siunaamassa oli muun muassa Tanskan piispa, joka on varmasti suomalaisiakin liberaalimpi.
– Suomen kirkko ei ole kaikkein liberaalein, hän heittää.
Arkkipiispa Mäkinen oli läsnä virkaanasettajaisissa ja piti muun muassa illallisella puheen.
Ihmisillä hyvä suhtautuminen kirkkoon
Vaikka Viron kirkko on kokonaisuutenaan monin tavoin konservatiivisempi kuin Suomen kirkko eettis-moraalisissa kysymyksissä, Viilma tahtoo ymmärtää maiden välisiä eroja. Hän muistuttaa, että kontekstit ovat erilaisia. Suomen kirkon jäsenpohja on paljon laajempi ja kirkon täytyy puhua kaikkien jäsentensä puolesta.
Virossa kolmasosa väestöstä kuuluu kirkkoihin. Viron venäjänkielisten valtakirkko on ortodoksinen kirkko ja vironkielisten luterilainen kirkko. Kirkot ovat suurin piirtein yhtä isoja. Viilma toteaa, että hän itse puhuu Viron luterilaisten äänellä mutta samalla myös ekumeenisesti ottaen huomioon maan muut kirkot. Joulukuussa 2014 Helsingin Sanomille myöntämässään haastattelussa Viilma kuittasi, ettei liberaali linja ole tuonut lisää jäseniä Pohjoismaisille kirkoille.
Vaikka kirkossa käyminen on Viilman mukaan vähäistä, ylipäänsä ihmisten suhtautuminen kirkkoon on positiivinen. Kirkkoa ei vastusteta. Kirkolliset asiat ovat nykyisin paljon esillä myös Viron mediassa.
Virossa valtiolla ja luterilaisella kirkolla on yhteinen komitea. Sen kokous on aivan pian. Tulevassa tapaamisessa käsitellään jälleen muun muassa kirkon sairaalasielunhoitoa. Kirkossa haluttaisiin, että valtio maksaisi sairaalapappien palkat kuten armeijan pappienkin. Enemmistö sairaaloista on yksityissairaaloita. Ne saattavat sanoa, ettei pappia tarvita. Kirkko toivoo, että myös näihin sairaaloihin tulisi sairaalapapit valtion palkkaamina.
Valtiolta halutaan uskonnonopetusta
Viilma toteaa myös, että kirkko toivoisi valtiolta kompensaatiota Tallinnan Pyhän Nikolaoksen kirkosta eli Nigulisten kirkosta. Se toimii nykyisin taidemuseona ja konserttisalina.
– Haluaisimme päätöksen siitä, saadaanko se takaisin kirkolle vai kompensoidaanko se, Viilma sanoo.
Neuvostoliiton aikana kirkon omaisuutta valtiollistettiin.
Myös kristilliset koulut ja niiden tukeminen sekä uskonnonopetus ovat luterilaisen kirkon ja valtion komitean asialistalla. Viilma muistuttaa, että itsenäisessä Virossa on jo kasvanut uusi sukupolvi, jolla ei ole kunnollista perustietoa uskonnoista. Noin 600 koulusta vain noin 50 on edes jonkinlaista uskonnonopetusta. Koska toivottua muutosta ei ole tullut, eri kirkot ovat perustaneet uskonnollisia kouluja. Valtio tai kunnat tukevat tällä hetkellä opettajien palkkausta, mutta Viilma ei ole tyytyväinen tukitilanteeseen.
– Jos itse perustamme lastentarhoja tai kouluja, odotamme valtion tukevan niitä, hän sanoo.
Viilman mukaan se, että kirkot voivat opettaa arvojensa mukaisesti on ihmisoikeuskysymys.
Viron ja Suomen suhteet pysyneet hyvinä
Kun Viilma vierailee ulkomailla, hän törmää usein kysymykseen Viron ja Venäjän suhteista sekä siitä, miten virolaiset ihmiset suhtautuvat muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Viilma muistuttaa, että Suomen tilanne Venäjän naapurina on hyvin samankaltainen kuin Viron.
Hänen mukaansa Virossa eletään omaa elämää, vaikka ihmiset ovat vähän turvattomampia kuin ennen. Kirkon täytyy olla tässä tilanteessa läsnä.
Viilma on pohtinut myös sitä, jos kriisi kärjistyisi Virossa, kuka olisi Viron valtion hengellinen puhemies. Hän uskoo, että kriisin sattuessa kirkon rooli kasvaisi.
– Tällaisia ajatuksia on noussut esiin, kun Venäjän ja Ukrainan välillä on konflikti, hän pohtii.
Viron ja Suomen suhteet ovat puhuttaneet jonkin verran Suomessa. Hiljattain Helsingin Sanomien Kuukausiliite etsi parasta pilkkanimeä virolaisille. Lehti kuitenkin vetäytyi hankkeesta, joka oli saanut myös Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen hämmästelemään, mistä on kyse.
Viilman mielestä erilaiset esillä olleet asiat ovat kuitenkin pieniä. Suomen ja Viron suhteet ovat hyvät eivätkä ne ole muuttuneet. Hänen mielestään enemmän pitäisikin pohtia sitä, miksi juuri tietyt henkilöt ovat loukkaantuneet tietyistä asioista. Hän toivoo, että erilaisia kommentteja yritettäisiin ymmärtää, katsoa toisen osapuolen näkökulmasta positiivisin mielin.
Arkkipiispa Urmas Viilma puhui Suomen luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa Turussa. Lue puhe tästä