Eskolan Vaikka en niin kuin kirkko opettaa (Kirjapaja) on hänen neljäs uskoa ja uskomista käsittelevä teoksensa. Sen nimi viittaa kirkon tutkimuskeskuksen kyselyihin, joiden mukaan merkittävä osa suomalaista uskoo Jumalaan, mutta ”ei niin kuin kirkko opettaa”.
Eskola kirjoittaa tunnustavansa aina Pyhän Hengen kosketuksen yhtyessään Paavalin ajatukseen, ettei Jumala ole kaukana meistä yhdestäkään.
”Mitä tältä pohjimmiltaan pyhältä mutta arkielämässäni sosiaalipsykologisena voimana liikkuvalta hengeltä sitten odotan? Se on lyhyesti sanottu. Siunausta ja varjelusta, koska elämässä on tarpeen varjelus, ja mikään toimeni ei menesty ellei sillä ole siunausta. Syntisenä ihmisenä pohjaton kaipaukseni on, että saisin armon, samanlaisen kuin tuhlaajapoika isältään. Tutkijana ja kirjoittajana toivon, että näkisin näkymättömän Jumalan kasvoista edes välähdyksen, jolloin ymmärtäisin häntä paremmin ja osaisin kirjoittaa paremmin uskoani ja sen kohdetta kuvaavia lauseita. Ehkä Jumalan kasvot kääntyisivät tässä välähdyksessä minun puoleeni jopa niin, että saisin etsinnässäni lopultakin rauhan”, Eskola kirjoittaa.