Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä katolista kirkkoa uudisteta täysin yhden paavin aikana. Mielenkiintoisia uudistuksia paavi Franciscus kuitenkin on saanut aikaan. Mielenkiintoisia ne ovat siksi, että niissä näkyy pitkäjänteisyys.
Kun argentiinalainen Jorge Mario Bergoglio vuonna 2013 valittiin paaviksi, hän samasti heti itsensä heikompiosaisten paaviksi. Hän nimesi itsensä Franciscus Assisilaisen mukaan Franciscus II:ksi ja kieltäytyi asumasta Paavin palatsissa Vatikaanissa. Sen sijaan hän muutti sviittiin Pyhän Martan vierastaloon, jossa Vatikaanissa vieraileva papisto majoittuu.
Siitä lähtien Franciscus on brändännyt uusiksi paaviuden ja sen myötä osaltaan katolista kirkkoa. Paavi pesee köyhien jalkoja. Paavi ei enää käytä punaisia kenkiä. Paavi ei tuomitse homoseksuaaleja. Paavi poikkeaa iltasella levykauppaan ostoksille.
Franciscuksen paavi on sympaattinen ja empaattinen, mutta myös globaali moraalinen ääni, joka nuhtelee niitä, jotka sortavat vähäosaisia, turmelevat luontoa tai hyökkäävät pienempään maahan ilman syytä.
Silti Franciscuskaan ei ole saanut aikaan niitä suuria muutosta, joita katoliselta kirkolta janotaan: että ehkäisy sallittaisiin, naisistakin voisi tulla pappeja ja homoseksuaalit voisivat mennä kirkossa naimisiin.
***
Franciscus ei kuitenkaan ole tyytynyt pelkkään brändäykseen. Hyvä muutosjohtaja osaa valita taistelunsa, ja Franciscus näyttää valinneen pitkäjänteisen muutoksen tien. Esimerkkejä siitä ovat hänen piispa- ja kardinaalivalintansa. Franciscus on korvannut kovan linjan konservatiivisia piispoja maltillisemmilla.
Kardinaalit on historiallisesti valittu suurista hiippakunnista tai tärkeiden Vatikaanin kongregaatioiden johdosta. Franciscus on kuitenkin nimittänyt kardinaaleiksi tuntemattomampia piispoja ja halunnut kardinaalien joukon heijastavan todellisuutta, jossa kaksi kolmesta katolilaisesta elää kehitysmaissa.
Paavin viimeisin uudistus julkistettiin tässä kuussa. Asiasta ovat kertoneet monet katoliset lähteet, Suomessakin katolisen kirkon tiedotuslehti Fides. Kyseessä on Rooman kuurian eli paavin apuna toimivan katolisen kirkon keskushallinnon uudistus, jota on odotettu yhdeksän vuotta.
Uusi apostolinen valtiosääntö ”Praedicate Evangelium” eli ”Julistakaa evankeliumia” määrittelee kuurian kokoonpanon ja tulee voimaan 5. kesäkuuta. Sen mukaan kuuria koostuu ”valtiosihteeristöstä, virastoista ja muista elimistä, jotka ovat kaikki juridisesti toistensa veroisia”.
Kuten valtiosäännön nimestä voi päätellä, uudistuksen strategisena ytimenä on korostaa evankeliumin julistamisen merkitystä. Kirkon tehtävä on julistaa evankeliumia, joten myös kuurian on kaikessa toiminnassaan oltava evankeliumin asialla.
Kuurian osastojen nimet ovat vanhan perinteen mukaan olleet joko kongregaatiota tai neuvostoja, mutta nyt niistä tulee ”dicasteriumeja” eli ihan vain virastoja. Entinen kansojen evankelioimisen kongregaatio yhdistyy paavillisen uuden evankelioimisen neuvoston kanssa ja muodostaa evankelioinnin viraston, jota johtaa paavi itse. Uudistuksen kokee myös kirkon oppia vaaliva uskonopin virasto, joka jakautuu nyt opillisten asioiden ja järjestysasioiden osastoon. Virastoon sisällytetään paavillinen alaikäisten edunvalvonnan toimikunta. Sen tehtävänä on neuvoa paavia aloitteissa, jotka tähtäävät alaikäisten ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien suojelemiseen.
– Ensimmäistä kertaa paavi Franciscus on ottanut alaikäisten turvaamisen ja suojelemisen perustavaa laatua olevaksi osaksi kirkon keskushallintoa, toimikunnan pääsihteeri, kardinaali Seán O’Malley kommentoi Praedicate Evangeliumin julkistustilaisuudessa.
***
Paavin kuurian tämänhetkinen rakenne on peräisin vuodelta 1988 eli paavi Johannes Paavali II ajalta. Sitä määrittelevä apostolinen valtiosääntö oli nimeltään ”Pastor Bonus” eli ”Hyvä paimen”. Kesäkuussa voimaan tulevan uudistuksen yksi merkittävimmistä muutoksista on, että virastoja eivät enää välttämättä johda paimenet. Kardinaalien sijasta niitä voivat vastedes johtaa myös maallikot. Tämä tarjoaa naisillekin mahdollisuuden päästä vaikutusvaltaiseen asemaan kirkossa.
Lisäksi virastojen johtaminen muuttuu määräaikaiseksi: korkeintaan kaksi viisivuotiskautta riittää. Näin paavi ilmeisesti haluaa katkaista papiston urapyrkimykset ja murtaa hyvä veli -rakenteet.
Herra yksin tietää, miten pitkään Franciscuksen paaviutta jatkuu. Koska hallinnon uudistukset ovat katolisessa kirkossa pitkiä prosesseja, nyt aikaan saadulla kuurialla voi joka tapauksessa olla pitkäaikaista muutosvoimaa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.