Karstulan seurakunnassa pidettiin vuonna 2014 vaalit ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Kahdet edelliset vaalit olivat muodostuneet sopuvaaleiksi.
– Ei ole ollut kauheasti halukkuutta kirkkovaltuustoon. Nyt oli vaalit, mutta montaa varajäsentä ei saatu. Muutama ehdokas oli yli viidentoista, jotka valtuustoon valitaan, Karstulan seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Ritva Hiltunen, 69, kertoo.
Hiltusen luottamushenkilöura Karstulassa alkoi 1980-luvun lopussa, kun perhe muutti sinne puolison työn perässä. Kolme lasta olivat vielä pieniä.
– Heti muutaman kuukauden päästä tuli tieto, että minut oli valittu päiväkerhon johtokuntaan.
Siitä lähtien Hiltunen on ollut aktiivisesti erilaisissa luottamustoimissa kirkkovaltuustossa, kirkkoneuvostossa ja erilaisissa toimikunnissa.
Suntion sijaisina toimivat pareittain vapaaehtoiset apusuntiot
Enää Karstulan seurakunnassa ei ole johtokuntia vaan vastuuryhmät, joilla ei ole virallista roolia päätöksenteossa.
Jyväskylässä toissa vuonna järjestetyllä Jaetut eväät -tapahtumalla oli suuri vaikutus Karstulan seurakunnan vapaaehtoistoimintaan. Jumalanpalvelusryhmistä kiinnostuneita kutsuttiin mukaan lehtijutuilla ja ryhmiä syntyi toistakymmentä.
– Kyläkunnilta, pienehköiltäkin, on erilaisia ryhmiä. Kyläkuntien aktiivi-ihmiset keräävät porukan, jossa voi olla mukana sekä isovanhempia että lapsenlapsia.
Ryhmät ovat elävöittäneet monin tavoin jumalanpalveluselämää.
– Ja ainakin sillä kerralla tulee samalta kylältä muutakin porukkaa, kun etukäteen ilmoitetaan, mikä ryhmä on jumalanpalveluksessa mukana. Jumalanpalveluksen kruunaa lopuksi pystykahvit kirkon perällä kuulumisia vaihtaen.
Vastuuryhmiä on syntynyt myös muun muassa ystävyksistä, kirkkokuorosta ja herätysliikepohjalta.
Vapaaehtoiset apusuntiot lomittavat suntion vapaapäiviä. Paikkakunnalla toimivista kahdesta eläkeläisjärjestöstä on kummastakin perehdytetty kolme tai neljä paria suntion tehtäviin. He hoitavat kirkonmenot lumitöitä, kellonsoittoa ja liputuksia myöten.
– Apusuntiot ovat paikalla lähes kolmekymmentä kertaa vuodessa. Eläkeläisjärjestölle maksetaan tehtävästä pienehkö korvaus, Hiltunen kertoo.
Vilkasta vapaaehtoisuutta on myös muonituspuolella
Diakoniatyön Tiistaipadalle osallistuu Karstulan seurakunnassa lähes kahdeksankymmentä henkilöä joka kerta. Kahdeksantoista vapaaehtoista neljän hengen ryhmissä hoitaa tilaisuudet itsenäisesti seurakunnan emännän tukena.
Vuoroviikoin Tiistaipadan kanssa kokoontuu Keskiviikkokerho, jonka sisällöstä vastaa diakonin kanssa kaksitoista vapaaehtoista kolmen hengen ryhmissä.
Meillä on aikamoista väkeä, kehuu Hiltunen. Erikseen nimeltä hän haluaa mainita Marketan.
– Marketta on aivan ihmenainen. Hän siivoaa hautausmaita pyytämättä, on kirkossa apuna ja jakaa ehtoollista, hänet on siunattu siihen työhön.
Karstulan seurakunta myy hallinnollisia palveluja naapuriseurakunnalle
Karstulan kunta täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Juhlavuoden syyskuussa kunnanvaltuusto pitää juhlakokouksen Karstulan kirkossa.
– Seurakunnistahan se kuntienkin toiminta on alkanut. Kunnat tekevät muutakin yhteistyötä seurakuntien kanssa.
Naapuriseurakunta Kyyjärven kanssa Karstula tekee hyvää yhteistyötä. Karstulan kirkkoherra ja kappalainen lomittavat Kyyjärvellä. Kyyjärvi ostaa Karstulasta myös taloushallinnon ja kirkkoherranviraston palvelut.
Karstulan pienessä seurakunnassa on täysipäiväinen talouspäällikkö, taloussihteeri ja toimistosihteeri.
– Tämä käytäntö on ollut lähes kymmenen vuotta, räätälöity ratkaisu. Saamme tästä taloudellista synergiaa, joka auttaa pitämään virat päätoimisina, vaikka talous on tiukka.
Vahvaa nuorisotyötä ja ilmapiiriongelmia
Karstulassa on seurakunnan kokoon nähden voimakasta nuorisotyötä, josta vastaa kirkkoherra ja jossa isostoiminta on keskeinen työmuoto. Toinen painopistealue on kappalaisen vetämä lapsityö.
– Vaikka syntyvyys vähenee, niin lapsityö nähdään tärkeänä. Meillä on kaksi lastenohjaajaa kahdeksankymmenen prosentin työajalla.
Valtuuston puheenjohtajana Hiltunen kantaa huolta seurakuntansa henkilöstön työhyvinvoinnista.
– Työilmapiiri ei ole kympin luokkaa. Luottamushenkilöt ovat siitä huolissaan, ja asia pyritään yhdessä hoitamaan kuntoon.
Musiikki kantaa ja hoitaa
Vastuun kantaminen ja kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen on ollut Hiltuselle tuttua lapsuudesta asti. Kahdeksanlapsisen perheen äiti kuoli, kun Ritva oli 11-vuotias.
– Sisarusten kanssa on sitten yhdessä menty. Meillä oli pieni maanviljelystila ja isämme oli kylän asioiden hoitaja laajemminkin, kaikenlaisissa asioissa.
Hiltusta ja hänen sisaruksiaan yhdistää erityisesti musiikki.
– Kun moomma koolla niin aina pitää laulaa loilottaa, hän toteaa pohjalaisittain.
Karstulassa Hiltunen on kuulunut kirkkokuoroon nelisenkymmentä vuotta ja laulanut pienryhmissä ja yksin. Kuoroa johtava kanttori saa häneltä kiitosta.
– Hän on hyvin sitoutunut ja monipuolinen osaaja. Senkin takia olen kuorossa viihtynyt ja ottanut vastuuta. Olen ollut yhteensä yli kaksikymmentä vuotta kirkkokuoron sihteerinä ja puheenjohtajana. Se on työllistänyt aika paljon, mutta on ollut minulle antoisaa ja tärkeää.
Aivolisäkkeessä kasvain: ”Olen itkenyt niin paljon”
Viime vuodenvaihteessa Hiltunen kuitenkin lopetti pitkän rupeamansa kirkkokuoron puheenjohtajana. Alkuvuodesta löytyi aivolisäkkeestä kasvain. Se paljastui kymmenkunta vuotta aiemmin sairastetun ja parantuneeksi luullun rintasyövän etäpesäkkeeksi. Väsyttävät sädehoidot ovat juuri alkaneet.
– Olen itkenyt niin paljon, että tuntuu, että kyynelkanavat ovat kuivuneet. Tässä savotassa tarvitaan nyt paljon valoa ja voimia ja erittäin, erittäin paljon rukousta ja toivoa. Tiedän että minua kannetaan.
Puoliso, neljä lasta, kuusi lastenlasta, sisarukset ja ystävät rukoilevat, ja verkostojen kautta rukousketju laajenee.
– Ei tässä voi muuta tehdä kuin rukoilla ja toivoa, että olisi vielä aikaa jäljellä. Se ei ole minun kädessäni vaan Korkeimman kädessä. Musiikki nousee taas tässä, auttaa ilossa ja surussa, se kantaa, hoitaa ja lohduttaa.
Kuva: Jukka Hiltunen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***