Evankeliumi Matteuksen mukaan 11:25–30
Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”
Mitä annettavaa kristinuskolla on tämän ajan ihmisille? Vastausta voi etsiä juuri näistä Jeesuksen sanoista, jotka toistuvat usein kutsussa tulla ehtoolliselle: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
Lepo ei kuitenkaan välttämättä ole se, mikä kristinuskosta ensimmäisenä tulee ihmiselle mieleen. Jeesuksen jälkeen uskoon on kertynyt vuosituhansien kerrostuma vaatimuksia: tule, usko ja tee, ole tietynlainen, ajattele oikein ja ole aina huolissasi.
Ikeestä, jonka piti olla hyvä ja kevyt kantaa, onkin tullut ihmismielelle raskas ja haastava. Riippuen siitä, mihin kristinuskon ryhmään on tulla tupsahtanut, ies on jatkuvaa oman syntisyyden vatvomista, huolta maailmallisuuden leviämisestä tai huolta ihmisoikeuksien puutteesta. Näihin kaikkiin on syytä ihmisen kiinnittää huomiota, mutta jos sielu ei ole levossa, huoli näistä voi lopulta vyöryä ihmisen yli ja näännyttää hänet.
Jeesuksen sanojen mukaan Isä Jumalalla oli oikein hyvä aikomus lähettää Poikansa lapsenmielisten ihmisten keskuuteen kutsumaan näitä luokseen. Sanalla lapsenmielinen tarkoitetaan tässä oppimattomia, siis Galileanjärven kalastajia, tullimiehiä ja tavallista kansaa, jonka parissa Jeesus vaelsi. Viisaat ja oppineet rabbit, fariseukset ja saddukeukset eivät olleet jumalallisen operaation pääkohde.
Tavallisen kansan piti päästä raskaasta opillisesta Mooseksen lain tulkinnasta kevyemmän ikeen alle. Se oli paremmin ihmisen kannettavaksi sovitettu ies: opin sijaan paluuta paratiisin lepoon käyskentelemään illan viileydessä Jumalan kanssa. Siis ihmistä ja Jumalaa erottavan muurin purkamista. Suhdetta sääntöjen sijaan.
”Katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon”, Jeesus sanoo. Jumala itse on siis lempeä ja nöyrä. Ei julma, kova ja vaativa. Hän ei etsi ihmisestä korjattavaa, tuomittavaa ja syytä pois heittämiseen. Hän etsii lempeästi ja nöyrästi kosketuskohtaa.
”Missä olet, ihminen? Tule seuraani. Löydät sielullesi levon.”
Pohjimmiltaan kyse on siis siitä, että Jumalassa levon löytänyt ei ole enää syvällä sisimmässään yksin. Se tekee elämästä kevyempää.
Siinä levossa ihmisen keskusyksikkö, sielu, pysyy paikoillaan, tasapainossa, vaikka kaikki ympärillä horjuisi. Levollinen voi hoivata maailman huolia kadottamatta itseään.
Mutta miten tulla ja löytää lepo? Ehkä se on hyvä aloittaa konkreettisesta kohtaamisesta: ehtoollisesta.
ensi pyhänä
15. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Kiitollisuus”.
Tekstit: Ps. 92:2, Ps. 65:2–6, 9, Ps. 136:1–9, 25–26, Ps. 147:1, Neh. 8:5–10, 1. Tess. 5:16–24, Matt. 11:25–30.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään diasporatyöhön persialaisten parissa Saksassa Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kautta.
Ilmoita asiavirheestä