Tampereen keskustan läheisyydessä sijaitseva Kalevankankaan hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1880. Ensimmäinen sinne haudattu henkilö oli sairauteen kuollut puolivuotias poikalapsi, jonka hautapaikka ei ole kuitenkaan tiedossa. Kaikkiaan noin 25 000 haudassa lepää yli 100 000 vainajaa.
Kalevankankaan hautausmaalle on haudattu monia tunnettuja henkilöitä. Eniten kävijöitä yksittäiset haudat huomioiden vierailee vuonna 2006 kuolleen taiteilija Juice Leskisen leposijalla. Hauta löytyy läheltä hautausmaan pääsisäänkäyntiä. Haudalla on koettu monenlaisia hetkiä, kertoo hautausmaan historiaan perehtynyt Arto Huhtinen.
– Jotkut ovat lausuneet haudalla Juicen laulujen sanoja, osa taas on laulanut niitä. Myös kyyneleet ovat haudalla tuttu näky.
Juicen hautakivi on nostanut ajoittain esiin keskustelua sen sammaloitumisesta.
– Juicen tuntien, hän olisi varmasti halunnut hautakivessä näkyvän elämän kiertokulun. Hänen leskensäkin näkemys on, ettei sitä tarvitse puhdistaa ja kiillottaa. Silti jotkut henkilöt ovat aina välillä halunneet ehostaa sitä.
Tunnetuista henkilöistä lähellä Juice Leskisen hautaa lepäävät myös esimerkiksi kirjailija Väinö Linna, näyttelijä Veikko Sinisalo sekä runoilija Lauri Viita.
– Viidan elämä päättyi häntä kuljettaneen taksin kolaroitua rattijuopon ajaman kuorma-auton kanssa Orimattilassa. Viita toimitettiin Helsinkiin sairaalaan, missä hän kuoli seuraavana päivänä.
KALEVANKANKAAN HISTORIAN surullisin päivä koettiin kiirastorstaina 28.3.1918, kun punaiset ja valkoiset tekivät hautausmaasta sisällissodan taistelutantereen. Huhtinen kertoo synkkien tapahtumien alkaneen valkoisten vyöryessä punaisia kohti Kalevankankaan hautausmaalla.
– Siitä käynnistyivät rajut taistelut, jotka johtivat hautausmaalla parinsadan valkoisen ja noin sadan punaisen kuolemaan sekä satoihin loukkaantuneisiin. Mukana taistelussa oli myös kymmeniä jääkäreitä, jotka olivat univormunsa vuoksi haluttuja maalitauluja. Luotien jälkiä näkyy edelleen joissain hautakivisissä.
Taistelujen rauhoituttua keräsivät valkoiset kaatuneensa pois, punaisten ruumiisiin he eivät halunneet koskea.
– Heidän ruumiinsa heitettiin alueelle kaivettuun joukkohautaan. Samaan paikkaan kerättiin ruumiita myös aivan hautausmaan vieressä sijainneelta vankileiriltä, missä kuoli suuri määrä punaisia. Lisäksi ruumiita tuotiin muualta kaupungista.
Komendantinviraston ruumiskanslia ilmoitti aikanaan, että joukkohaudan lähes täysin punaisista koostuvien vainajien määrä on 2 751.
– Myöhemmin eri lähteet ovat arvioineet haudassa lepäävän jopa yli 4 000 henkilöä. Vallalla ollut asetelma näkyy siinäkin, että punaisille omistettu muistomerkki asetettiin joukkohaudan päälle vasta vuonna 1941.
Joukkohaudassa lepää myös punaisten komentaja Hugo Salmela, jonka alaruumis repeytyi 28.3.1918 lähes irti pääesikunnassa tapahtuneessa käsikranaattionnettomuudessa.
– Salmela kuoli kahden päivän kuluttua onnettomuudesta. Hänet haudattiin ensin Pyynikin Thermopyleen kentälle punaisten yhteishautaan. Myöhemmin valkoiset kuitenkin kaivoivat hänen ruumiinsa ylös haudaten sen Kalevankankaan joukkohautaan.
Sota on ollut Kalevankankaalla vahvasti esillä myös talvi- ja jatkosodassa. Tuolloin ilmatorjunta suojasi Tamperetta hautausmaan korkeimmalta kodalta, mistä avautuu näkymä kymmenien kilometrin päähän.
HAUTAUSMAALTA LÖYTYY monia pysäyttäviä hautakiviä, yksi näistä kuuluu Kalevankankaan vanhimpiin. Vuonna 1881 pystytetty hautakivi kertoo paikalla lepäävän viisi poikaa ja kolme tyttöä, jotka hukkuivat Näsijärveen kyseisen vuoden kesäkuussa.
Surullinen tarina liittyy myös vuonna 1908 kuolleeseen poliisiin Kustaa Liljaan.
– Hän kuoli virantoimituksessa jäätyään kaatuvan kiven alle. Samaisesta kivestä tehtiin hänen hautakivensä.
Traaginen tapahtumasarja sattui hautausmaalla maaliskuisena pakkasaamuna vuonna 1935, milloin sieltä löytyi narunpätkällä kuristettu 32-vuotias sairaanhoitaja.
– Hänen ympäriltään löydettiin myös veriroiskeita. Kun niitä seurattiin, löydettiin toinen kuollut henkilö aivan hautausmaan aidan vierestä kaulahuiviin hirttäytyneenä. Samalla pääteltiin, ettei ranteiden viiltely ollut onnistunut pakkasella.
Kalevankankaalta löytyy myös herkkiä hautakiviä, joista yksi koskettavimmista on hautakivi, jossa lukee vain ”Äiti”.
– Kivi poistettiin aikanaan hautausmaalta, sen alkuperästä minulla ei ole tietoa. Kivi siirrettiin kuitenkin myöhemmin nykyiselle paikalleen. Hautakiven luo tuodaan paljon kukkia erityisesti äitienpäivänä, jouluna sinne taas sytytetään kynttilöitä. Itsekin muistan kiven luona usein toisaalla lepäävää äitiäni, Huhtinen sanoo.
Jutussa on käytetty lähteenä Voitto Silfverhuthin kirjaa Kalevankangas: Elämän ja kuoleman kulttuuri Tampereen toisella hautausmaalla 1880-1990. Tampereen evankelis-luterilaiset seurakunnat 1993.
Juttua muokattu 1.8.2024 klo 13.41: Lisätty tieto lähdekirjallisuudesta ja muutettu jutun alussa sanat ”hautausmaan historiaa tutkinut” muotoon ”hautausmaan historiaan perehtynyt”.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä