Elämää ei voi ennakoida. Reitti on tuntematon, ja tutkimattomia ovat Herran tiet.
Elämän ennustamattomuus sai minut aikanaan ihmettelemään Matteuksen evankeliumin järkiperäiseltä ja selkeältä kuulostavaa ohjetta. Mikseivät kaikki rakentaisi elämänsä taloa kalliolle, jos se olisi niin yksinkertaista?
Elämän virta ei alistu järjen muovaamiin uomiin. Ihminen voi rakentaa elämänsä taloa parhaan tietonsa ja uskonsa mukaan, mutta ihmisen mittarissa jykeväkin kallio voi murentua hiekaksi. Vastaavasti saamme joskus nähdä, kuinka ihmisen hiekkaiseksi arvioima maaperä kivettyy peruskallioksi.
Ihmisen silmä ei kykene kummoistenkaan perustusten rakentamiseen. Hyvin vähän mikään tekemämme on lopulta omaa ansiotamme. Kun elämämme talo rakentuu, kivi kiveltä ja huone huoneelta, saamme huomata arkkitehdin tekevän työtään täysin meidän piirrustuksistamme piittaamatta.
Kuten Harjun pastori Matti Huotari kirjoittaa: ”Suunnitelmat voi tehdä vaikka kosmos-kynällä Työmies-askin kanteen, sillä lopulta kuitenkin rakennetaan kivi kiveltä. Ei siinä kysytä muuta kuin halua ulkotöihin: ilo ilolta, suru surulta ja naula naulalta elämä syntyy.”
MISTÄ SITTEN on kyse, kun Kristus kehottaa rakentamaan talon kalliolle ja välttämään hiekalle rakentamista? Tuskin ainakaan siitä, että ihminen itse olisi kykeneväinen elämänsä perustaa tai taloa rakentamaan. Ihmisen tehtävä on yrittää seurata kutsumustaan ja tulkita vajavaisella kyvyllään elämänsä tienviittoja. Paavali muistuttaa ihmisen roolista osuvasti kirjoittaessaan Heprealaiskirjeessä, miten ”jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken”. Siinä se ihmisen osuus.
Monesti on ehdotettu, että kalliolle rakentamisessa olisi kyse uskosta. Luterilaiseen pirtaan ei näkemys sellaisenaan sovi. Uskossa ei ole kyse ihmisen valinnasta tai ihmisen kyvystä rakentaa uskonsa majalle perustuksia. Usko on lahja eikä Jeesuksen vertauksessa puhuta lahjan vastaanottamisesta.
OLEN TAIPUVAINEN ajattelemaan, että kallio merkitsee toivoa. Toivon varassa on hyvä elää. Toivon sisään on muurattu käsitys paremmasta maailmasta ja elämästä. Elämä ilman toivoa on jatkuvaa juoksuhiekalle rakentamista: toivottomuudesta syntyy sohjoa, johon talot valuvat.
Toivorikkaus on kallio. Jos ihmiselon perustus valetaan toivon kalliolle, saattaa talon katolle jonain päivänä nousta uskon viiri.
Matteuksen evankeliumi 7:24–29
Jeesus sanoo: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.
9. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Totuus ja harha”
Tekstit: Ps. 51:8, Ps. 92:5–10, 13–16, Ps. 71:16, Jer. 7:1–7, Hepr. 12:14–17, Matt. 7:24–29. Liturginen väri on vihreä. Alttarilla on kaksi kynttilää. Kolehti on seurakunnan valittavissa.
Seuraava pyhä:
10. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”.
Tekstit: Ps. 119:169, Ps. 119:129–136, Ps. 119:137, Sananl. 3:27–32, 1. Moos. 41:46–49, 53–57, Hepr. 10:19–25, Ap. t. 20:17–24, Luuk. 12:42–48. Liturginen väri on vihreä. Alttarilla on kaksi kynttilää. Kolehti on seurakunnan valittavissa.
Ilmoita asiavirheestä