Tapahtumasta kuin tapahtumasta tviitataan nykyään, mutta yksi on poikkeus: seurakunnan yhteinen juhla, sunnuntain viikkomessu, ei juuri näy Twitterissä. Sopisiko tviittaaminen messuun? Kotimaa Pro kysyi asiaa Twitterissä aktiivisilta papeilta.

Tviittaaminen on yksi olemisen tapa

Espoon Leppävaaran seurakuntapastorin Aija Pöyrin (@aijjaa) mielestä ei ole papin asia päättää, mitä seurakuntalaiset saavat tai eivät saa tehdä.

– Olemme aika kauan sitten ohittaneet sellaisen ajan, että pappi saarnastuolista kertoo, miten pitää käyttäytyä.

– Tviittaaminen on tänä päivänä yksi olemisen tapa. Se voi olla tapa laittaa heti jakoon jotakin oivaltamaansa, yhdenlainen muistiinpano.

Pöyri kertoo kerran päivittäneensä seurakunnan Facebook-sivuille kesken messun ajatuksen piispan saarnasta. Pari kertaa hän on myös tviitannut messusta.

– Tviittejä uudelleentviitattiin ja klikattiin suosikiksi, eli messutviittauksesta oli selvästi hyötyä.

Messussa on tilaa myös Twitterille

Kerimäen kappeliseurakunnan aluekappalainen Toivo Loikkanen (@LoikkanenToivo) ei ole tviitannut messusta. Loikkanen kuitenkin toteaa, että messusta tviittaaminen voisi parantaa messun näkyvyyttä.

Kaikkiin seurakunnan tilaisuuksiin Loikkainen ei tviittaamista toivo. Esimerkiksi siunaustilaisuudessa se tuntuisi mauttomalta, samoin luonteeltaan intiimissä rukoushetkessä, jossa on läsnä vain muutama ihminen.

– Messussa sen sijaan on yleensä tilaa niin fyysisesti kuin ajallisestikin, Loikkanen perustelee.

Myös Punkaharjun seurakunnan kappalaiselle Marjaana Härköselle (@MarjaanaHoo) messusta tviittaaminen on uusi ajatus, mutta hän pitää sitä hyvänä ideana.

– Itseäni tviittaaminen auttaa esimerkiksi koulutuksissa jäsentämään ajatuksia, ja myöhemmin tviitit toimivat muistiinpanoina. Miksei se voisi toimia jumalanpalveluksessakin?

Twitter ei ole Suomessa suosittu

Aija Pöyri vastaa Leppävaaran seurakunnassa viestinnästä ja verkkotyöstä. Hänestä olennainen kysymys on, mitä messusta tviittaamisella saavutettaisiin.

Pöyri muistuttaa, ettei Twitter ole Suomessa kovin suosittu väline. Ylen Taloustutkimuksella tämän vuoden alussa teettämän kyselytutkimuksen mukaan Twitteriä käyttää suomalaisista vain joka kymmenes. Facebookia käyttää yli puolet.

– Tuntuisi hassulta sanoa omille seurakuntalaisilleni, että voitte tämän messun aikana tviitata, koska suurimmalle osalle se ei ole tuttu väline, Pöyri sanoo.

– Toinen yhtä olennainen kysymys on, tekisikö ihmiselle hyvää laskea välillä nämä elämää ylläpitävät laitteet käsistään ja olla vain läsnä ja keskittyä.

Toisaalta Marjaana Härkösen mielestä puhelimen käyttö ei välttämättä ole merkki siitä, että ihminen ei keskity tai ole läsnä tilanteessa.

– Nuorten kanssa olen oppinut, että jos joku pyörittää peukaloa puhelimen näytöllä, se ei todellakaan tarkoita, ettei ihminen kuuntelisi, Härkönen sanoo.

Voiko toimittava pappi tviitata?

Myös toimittava pappi voi vastaajien mielestä tviitata kesken messun, mutta tietyin rajoituksin.

Toivo Loikkasen mielestä pappi voi tviitata, kunhan sen tekee sopivalla hetkellä tyylitajun säilyttäen. Myös Marjaana Härkösen mielestä pappi voi tviitata tietyin rajoituksin.

– Seurakunnalle täytyy sanoittaa, miksi niin tehdään. Muuten se voi näyttä aika epäkohteliaalta, jos ryhtyy vaan räpläämään puhelintaan, Härkönen sanoo.

Aija Pöyri huomauttaa, että seurakuntalaisen näkökulmasta papin kännykän käyttäminen näyttää samalta siitä riippumatta, seuraako pappi kännykästä evankeliumitekstiä vai selaileeko hän hajamielisenä Facebookia.

– Toimittavat papit istuvat alboissaan usein niin, että he näkyvät kirkkosaliin. Kyllä se kännykän räplääminen nololta näyttää, ainakin jos seurakuntalaiset eivät tiedä, mitä pappi kännykän kanssa tekee.

Kuva: Matti Karppinen