Jos entisaikojen suomalainen nuori etsi itselleen yksilöllistä, vaihtoehtoista identiteettiä, hän tuskin haki sitä Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta.

Nyt ajat ovat toiset, eikä kirkko enää edusta valtakulttuuria – ainakaan nuorten keskuudessa. Sen osoittaa vastikään julkaistu Nuorisobarometri 2023, jonka teemana on katsomukset ja hengellisyys. Nuorten arvoja ja asenteita mittaavaan tutkimukseen vastasi viime vuonna kaikkiaan 1 811 15–29-vuotiasta nuorta.

Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkija Kimmo Ketola ja johtaja Hanna Salomäki analysoivat barometriä varten nuorten suhdetta uskontoon. Selvisi, että uskonnollisuus on nuorten keskuudessa yhä useammin poikkeava identiteetti.

Uskonnollisina Ketola ja Salomäki pitivät niitä nuoria, jotka kuuluvat johonkin uskonnolliseen yhteisöön, osallistuvat uskonnollisiin tilaisuuksiin kuukausittain tai vähintään erityisinä juhlapyhinä ja rukoilevat ainakin joitain kertoja kuukaudessa.

Uskonnottomina pidettiin vastaavasti niitä nuoria, jotka eivät kuulu uskonnolliseen yhteisöön, osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin tai rukoile.

Näin määriteltynä uskonnollisia Nuorisobarometrin vastaajista oli noin joka kymmenes siinä missä uskonnottomia oli joka viides.

Oman arvionsa mukaan uskonnollisena itseään piti 22 prosenttia vastaajista. Tämä luku on pienentynyt merkittävästi. Vielä vuonna 2006 uskonnollisena itseään piti 42 prosenttia vastaajista.

PYSÄYTTÄVIN HAVAINTO liittyy Kimmo Ketolan mielestä kuitenkin siihen, että uskonnollisista nuorista peräti puolet koki kuuluvansa katsomuksensa takia vähemmistöön. Myös luterilaiseen kirkkoon kuuluvista uskonnollisista nuorista puolet koki näin.

Uskonnottomista nuorista vähemmistöön koki katsomuksensa takia kuuluvansa vain joka kymmenes.

– Uskonnollisuus ei ole nuorten keskuudessa enää odotuksenmukaista, Ketola sanoo.

Havainto on merkittävä, sillä se saattaa viitata maallistumisen nopeaan kiihtymiseen. Ketolan mukaan sekularisaatioteorioissa korostuu uskonnon sosiaalinen luonne. Sillä, tukeeko ympäristö omaa vakaumusta, voi olla merkittävä vaikutus yksilön uskonnollisuuteen.

– Sosiaalinen paine on alkanut keikahtaa niin, että uskonnollisuus on poikkeavaa ja uskonnottomuus koetaan normaalina, Ketola sanoo.

Tutkijat puhuvat keikahduspisteestä. Ketolan mukaan olemme nyt saavuttaneet uskonnollisen kulttuurinmuutoksen taitekohdan, jonka jälkeen muutos kiihtyy ennen uuden tasapainon saavuttamista.

– Tämä on selkeä murroskohta.

MUUTOS EI tarkoita pelkästään uskonnollisuuden vähenemistä vaan myös sen monimuotoistumista. Kristinuskokaan ei Ketolan mukaan merkitse nykynuorille samaa kuin heitä edeltäneille sukupolville.

1960-luvulla syntyneen Ketolan omassa nuoruudessa uskonnollisuus tarkoitti ”yhteiskunnallisiin normeihin alistumista ja valtavirtaan sopeutumista”. Nyt se on entistä tietoisemmin omaksuttu identiteetti ja yksilön omia arvoja heijastava valinta.

Toisaalta Ketola korostaa, ettei nuorten uskonnollisuudessa silti ole kyse äärilaitoihin hakeutumisesta tai protestista.

– Jos seuraa ajankohtaista keskustelua nuorten miesten uskonnollisuudesta, niin helposti syntyy kuva, että nuoret miehet olisivat hyperuskonnollisia tai hyvin konservatiivisia. Näin ei ole.

– Ennemmin kyse on siitä, että kun aiemmin yksilöllinen hengellinen polku löytyi usein vaihtoehtoisista uskonnoista, niin nyt yhä useammat löytävät sen luterilaisesta perinteestä. Joillekin kristinusko voi olla protesti valtavirran kulttuuria kohtaan mutta todennäköisesti useimmille se ei sitä ole.

USKONNON ASEMAN muutos yhteiskunnassa näkyy myös siinä, miten nuoret suhtautuvat erilaisten katsomusten näkymiseen kouluympäristössä.

Nuorisobarometrissä nuorilta kysyttiin suhtautumista näkyvien uskonnollisten symbolien, kuten päähuivien, käyttöön kouluissa. Suuri enemmistö suhtautui siihen myönteisesti.

Vain kymmenesosa nuorista kertoi ajattelevansa, ettei uskontojen tai muiden katsomusten tulisi näkyä koulussa lainkaan.

– Maallistuminen ei tarkoita sitä, että uskontokielteisyys olisi korvaamassa uskontoa. Nuoret ovat hyvinkin suvaitsevaisia, Ketola sanoo.

Nuoret myös kaipaavat koululta tukea oman uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksen muodostamiseen. Tämä on tärkeä huomio, kun katsomusaineiden opetusta kehitetään.

Ketolan mukaan havainto on linjassa kansainvälisen uskonnonopetusta koskevan tutkimuksen kanssa.

– Kun kysytään nuorilta itseltään, niin suurin osa heistä toivoo kouluun uskonnonopetusta. Taustalla on kuitenkin ajatus, että se on luonteeltaan tunnustuksetonta. Nuoret haluavat tietoa kaikista katsomuksista.

KIINNOSTAVA ON myös se enemmistö Nuorisobarometrin vastaajista, jotka eivät olleet uskonnollisia sen enempää kuin uskonnottomiakaan. Heitä oli kaksi kolmasosaa vastaajista.

”Sumearajaisesti uskonnollisten” joukosta erottuu Ketolan mukaan kaksi ryhmää.

Suuri osa on yhä niin sanottuja kulttuurikristittyjä. Heillä ei välttämättä ole syvää henkilökohtaista vakaumusta, mutta he kokevat silti uskonnolliset tavat, perinteet ja symbolit tärkeiksi oman identiteettinsä kannalta.

– Se on osa tätä meidän kulttuurista dna:ta: ”En ole uskonnollinen, mutta…”

Toisen joukon muodostavat ne nuoret, jotka ovat löytäneet oman hengellisyytensä esimerkiksi idän uskonnoista tai uushenkisistä aatteista.

Nuorisobarometrin vastaajista kuitenkin myös sumearajaisesti uskonnolliset suhtautuivat melko varauksellisesti vaihtoehtoisen henkisyyden piirissä vallitseviin uskomuksiin, kuten uskoon astrologiaan ja energiahoitoihin.

KIRKOLLE NUORISOBAROMETRIN tulokset ovat Kimmo Ketolan mielestä viesti siitä, että nuoriin kannattaa kiinnittää huomiota kaikilla tavoin.

Barometri osoittaa, että uskonnollisesti moninaisessa ympäristössä nuoret kaipaavat tukea omalle katsomukselleen. Nuoret joutuvat pohtimaan omaa uskonnollista identiteettiään ja sen merkitystä aiempaa enemmän.

Ketola nostaa esiin nuorten keskuudessa lisääntyneet mielenterveysongelmat ja henkisen pahoinvoinnin, joihin seurakunnat voivat tarjota konkreettista tukea.

Nuorisobarometri vahvisti jo aiemmin tutkimuksessa havaittua yhteyttä uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin välillä. Barometrin vastaajista kaikkein uskonnollisimpia olivat alle 18-vuotiaat nuoret ja toisaalta kaikkein vähiten uskonnollisia juuri itsenäistyneet parikymppiset.

– Näkisin, että nuoret ja nuoret aikuiset ovat hyvinkin tärkeä ikäryhmä, kun seurakuntien toimintaa suunnitellaan. Erityisesti pitäisi pohtia, mitä tarjotaan rippikoulun ja mahdollisen isoskokemuksen jälkeen.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä