Uskon asiat alkoivat kiinnostaa Outokummun seurakunnassa luottamushenkilönä toimivaa Kaarina Meriläistä (72) jo 1980-luvulla.
– Löysin silloin tieni seurakuntaan, ja sen myötä minua pyydettiin myös kirkollisvaaliehdokkaaksi, hän kertoo.
Leipätyökseen Meriläinen teki Outokumpu Oy:llä toimistotöitä yhteensä 37 vuoden ajan. Outokummun seurakunnan hallinnossa hän on vaikuttanut vuodesta 1991, ja toimii tällä hetkellä kolmatta kautta kirkkovaltuuston puheenjohtajana.
Alkuaikojen kokouksista Meriläiselle on jäänyt mieleen, kuinka kaksi jo pidempään valtuustossa ollutta naista otti hänet siipiensä suojaan ja opasti vaikeilta tuntuvissa asioissa.
– Koin sen niin hienona eleenä, että olen siitä lähtien pyrkinyt itsekin neuvomaan uusia tulokkaita parhaani mukaan. Kehotan heitä myös reilusti kyselemään. Vie aikansa, että seurakunnan monimuotoisuus alkaa avautua.
Vain yksi ehdokaslista
Kaarina Meriläinen on iloinen siitä, että Outokummun seurakunnan hallinnossa toimitaan ilman poliittisia jännitteitä.
– Meillä on ollut jo neljät vaalit, jossa on ollut vain yksi ehdokaslista. Se toimii erittäin hyvin, hän kertoo.
– Varsinkin tällaisella pienellä paikkakunnalla, jossa ihmiset tuntevat toisensa, äänestetään ihmistä eikä puoluetta. Ehdokkaita on myös helpompi saada mukaan, kun heidän ei tarvitse tunnustaa mitään poliittista näkemystä tai tiettyä uskonsuuntausta.
Outokummun seurakunnassa on Meriläisen mukaan erittäin hyvä ja motivoitunut työntekijäjoukko.
– Myös hallintoon on saatu eri työaloista kiinnostuneita ihmisiä. He tuovat sinne, ja sen myötä myös johto- ja vastuuryhmiin omaa innostustaan ja ideoitaan. Näin seurakunnan työntekijät saavat parhaan mahdollisen tuen.
Outokumpu ei ole mukana Pohjois-Karjalan isossa yhtymähankkeessa
Pohjois-Karjalan seurakunnissa on parhaillaan menossa selvitys ison seurakuntayhtymän perustamisesta. Hanke on nimeltään Tulevaisuus omissa käsissämme. Siihen on pyydetty mukaan 19 seurakuntaa, joista 13 on ottanut kutsun vastaan.
– Outokummun seurakunnan kirkkoneuvosto päätti maaliskuussa, että emme ainakaan näillä näkymin lähde yhtymään mukaan, Meriläinen kertoo.
– Taloutemme on ihan hyvällä mallilla ja haluamme säilyttää seurakuntamme noin 5100 jäsenen palvelut entisellään. On tärkeää, että ne pysyvät lähellä. Joensuuhun on kuitenkin matkaa täältä 45 kilometriä.
Kipa kiukuttaa
Meriläisen mielestä palveluiden yhdistämisissä on aina muutenkin omat haasteensa.
– Tämä on nähty esimerkiksi Kirkon palvelukeskuksen Kipan seurakunnalle tuottamissa kirjanpidon palveluissa.
Kirkkohallituksen päätöksellä seurakunnat määrättiin siirtämään laskutuksensa keskitetysti Kipan hoitoon vuoteen 2017 mennessä. Kun Outokummun seurakunnassa siirryttiin järjestelmään 2013, se oli Meriläisen mukaan vielä pahasti keskeneräinen.
– Ohjelmat eivät toimineet kunnolla, mikä aiheutti varsinkin talouspuolen ihmisille valtavasti lisätöitä, hän kertoo.
– Vaikka järjestelmää on nyt vuosien saatossa parannettu, se hankaloittaa ja hidastaa seurakunnan työntekijöiden työtä edelleen. Jähmeä käytäntö pakottaa koneen ääreen pyörittämään papereita edestakaisin ja moneen kertaan, ja tämä kaikki on pois seurakuntalaisilta. Kipan piti myös olla edullinen, mutta sen maksut ovat nousseet joka vuosi.
Meriläinen ihmettelee, miksi näin iso uudistus tehtiin kysymättä kokemuksia ruohonjuuritason ihmisiltä. Heiltä, jotka ovat päivittäin työssään tekemisissä kyseisten asioiden kanssa.
– Silloin olisi varmasti vältytty monelta virheeltä.
Vapaaehtoiset neulovat lahjoja kastekoteihin ja 90-vuotiaille
Kaarina Meriläinen toimii aktiivisesti myös seurakunnan vapaaehtoistyössä. Hän on vastuuhenkilönä muun muassa ikäihmisille suunnatussa Timanttikerhossa, joka kokoaa joka toinen viikko yhteen peräti 35-50 ihmistä.
– Kerho toimii hyvässä hengessä ja yhteistyössä. Seurakunnan työntekijä käy pitämässä siellä alkuhartauden, Punaisen Ristin naiset hoitavat tarjoilun ja ohjelmaa löytyy useimmiten kerholaisilta itseltään.
Väliviikolla Meriläinen vetää Kahvikellaria, jonne voi tulla juttelemaan, kahvittelemaan ja tekemään yhdessä käsitöitä. Siellä valmistetaan noin 15 naisen voimin esimerkiksi vauvantossuja kastekoteihin vietäväksi sekä villatilkuista koottuja hartiahuiveja lahjaksi 90 vuotta täyttäville seurakuntalaisille.
Kaarina Meriläinen kokee tärkeänä tehtävänään myös sen, että uskaltaa avata suunsa ja pyytää ihmisiä mukaan toimintaan.
– Joillekin kynnys lähteä liikkeelle on tullut korkeaksi. Heille henkilökohtainen kutsu saattaa olla merkittävä.
Meriläisen mukaan vapaaehtoistyössä voi tehdä itse hyvää, mutta samalla saa monin verroin hyvää itselleen.
– Yksin elävänä arvostan ihmiskontakteja ja hyvää vuorovaikutusta. Seurakunta on minulle hengellinen Koti isolla koolla.
Kuva: Kaarina Meriläisen kotialbumi