Sisämaassa kasvanut partiolainen alkoi yliopistossa biologiaa opiskellessaan ihmetellä suurta tuntematonta. Meri oli vielä monin paikoin vapaa ihmisen vaikutuksesta, ja sellainen luonto kiinnosti Hermanni Kaartokalliota. Jäljellä oli paljon tutkimatonta.

– Halusin ymmärtää merta.

Kaartokallio oivalsi, että kaikki meren eliöt ovat riippuvaisia toisistaan. Yhdessä millilitrassa vettä on miljoona bakteeria, ja ne kaikki elävät suhteessa toisiinsa. Yhdessä bakteerit vaikuttavat isompiin mikrobeihin, pieniin leviin, planktonäyriäisiin, kaloihin, hylkeisiin ja ihmiseen.

Kaartokallio vaikuttui meren monimutkaisesta ja tarkoituksenmukaisesta järjestelmästä. Kaikki rakentuu näkymättömän päälle. Ja kaikki mikä elää, elää suhteessa toisiinsa. Suomen ympäristökeskuksen johtavana tutkijana työskentelevä Kaartokallio hämmästyy edelleen sitä, miten vähän ymmärrämme meren salaisuuksia.

– Kun ihminen häiritsee sen järjestystä, mikään yksittäisen asian korjaaminen ei auta, vaan häiritseminen pitää lopettaa.

Vaikka Kaartokallio on tutkinut merta pitkään, sen kauneus ei ole arkipäiväistynyt. Kaikki meret ovat samaa valtamerta, ja silti sen jokaisella osalla on oma tuoksunsa, värinsä ja maisemansa. Ne ovat yhtä aikaa samanlaisia ja erilaisia.

Aavalla merellä Kaartokalliota puhuttelee joka puolelta vapaa horisontti. Entä miksi jotakin näin hienoa on ylipäätään olemassa?

– Perimmäistä vastausta emme tavoita tieteen keinoin emmekä ajattelemalla. Olipa oma vastaus mikä tahansa, ihmisellä ei kuitenkaan ole oikeutta tuhota luontoa.

Ajatus kulkee kristillisen suuren kertomuksen alussa annettuun käskyyn viljellä ja varjella. Tutkija huomauttaa, ettei lupaa annettu ryöstöviljelyyn. Oikeus hyödyntää sisältää myös vastuun varjella. Nykyisin ymmärrämme, että tämä tarkoittaa vastuuta ekosysteemien säilymisestä.

– Olemme täysin riippuvaisia luontojärjestelmien kyvystä elättää meitä.

Kaartokallion työtä on ymmärtää, millaiset asiat rikkovat meren järjestyksen. Tämä tieto auttaa korjaamaan sen, minkä ihminen on rikkonut.

Elämän tärkeimmät asiat eivät maksa mitään eivätkä pilaa ympäristöä.

SUOMEN MERELLINEN huolenaihe on tietenkin Itämeri. Suomen luontopaneelin maaliskuussa julkistaman raportin mukaan luontokato etenee nyt nopeammin kuin koskaan. Vedenalaisen rannikkoluonnon monimuotoisuus on heikentynyt itäiseltä Suomenlahdelta Perämeren pohjukkaan. Kato kohdistuu lähes kaikkiin vedenalaisiin luontotyyppeihin ja eliöryhmiin.

Itämeren ongelmat alkoivat jo ennen kuin Kaartokallio syntyi, eikä suojelutyö tule hänen elinaikanaan valmiiksi.

– Kuluu aikaa, että meri vastaa meille. Isojen luontojärjestelmien muutokset ovat hitaita. Tämä ei ole pikamatka, vaan maraton.

Itämeren maalta ja ilmasta vastaanottama ravinnekuorma alkoi kasvaa teollistumisen myötä. Ilmakehästä sidottiin lannoitteeksi typpeä ja kalliosta louhittiin fosforia. Sadot pelloilla kasvoivat, mutta vesistöille teolliset lannoitteet olivat myrkkyä. Pahimpia vuosikymmeniä olivat 1960–1980-luvut. Tämän jälkeen kuormitus on tasaantunut ja paikoin jopa pienentynyt, mutta ei riittävästi. Syviin vesiin ja pohjaan ehti varastoitua ravinteita valtavat määrät.

REHEVÄITYMISEN VAIKUTUKSIA pahentaa ekosysteemien tikittävä aikapommi, ilmastonmuutos. Vuosimiljoonien aikana maahan varastoitunutta hiiltä on poltettu ilmakehään kohta kaksisataa vuotta.

– Tämä korjataan niin, että ravinteet kiertävät siellä, minne ne tarkoitettu. Pellosta pöytään ja takaisin peltoon, eikä siinä välissä vesistöihin ja ilmaan. Meidän pitää myös lopettaa elämäntapa, joka perustuu asioiden polttamiseen.

Meren tilassa on kyse samasta kolmoiskriisistä, joka uhkaa koko elonkehää. Pahaan kolminaisuuteen kuuluvat ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen. Aihe on masentava. Mitä on tehtävissä? Kaartokallio ponnistelee sen hyväksi, etteivät ympäristöuutiset lannistaisi ja alkaa luetella vaikuttamiskeinoja.

Kannata päättäjiä, jotka toimivat pitkäjänteisesti ympäristön hyväksi. Hallituskausien yli kantavat Euroopan laajuiset politiikkatoimet ovat vaikuttavia. Myös kansalaisjärjestöjen työllä on merkitystä.

– Voit parantaa omaa ja muidenkin merilukutaitoa. Sen avulla ymmärrämme, millainen merkitys merellä on meille historiallisesti ja kulttuurisesti.

Biohajoavat muovit eivät hajoa hyvin eivätkä ole kovin ympäristöystävällinen vaihtoehto, vaikka niin väitetään. Niitä ei saisi päästää ympäristöön.

ETSITÄÄN SIIS valopilkkuja. YK:ssa tehtiin viime vuonna aavan meren luonnon monimuotoisuutta koskeva sopimus, joka odottaa voimaan astumista. WWF tekee työtä, ettemme söisi uhanalaista kalaa ja äyriäisiä, vaan Itämeren runsaista kannoista.

– Itämerestä kalastettu kala poistaa vedestä ravinteita. Kyse on myös ruokaturvan oikeudenmukaisuudesta. Meret ovat tärkeä proteiinin lähde. Jos kala kalastetaan pois etelän rannikkovesistä ja myydään meille, se voi olla pois monien köyhien ihmisten pöydästä.

Kaartokallio suosisi vaaleaa järvikalaa ja kirjolohta, joka on kasvatettu suljetun vesikierron altaissa. Koska kaikkien hyödykkeiden valmistamiseen tarvitaan vettä ja kaikki vesi päätyy lopulta mereen, jokaisella ostopäätöksellä on jotakin tekemistä myös meren kanssa. Kaartokallio saa tästä pontta puhua laadukkaiden tuotteiden puolesta, sillä niissä vastuullisuus on usein huomioitu paremmin, eikä niitä tarvitse ostaa usein.

– Lainsäädäntö on avainasemassa. Meillä on hyvää tutkimustietoa siitä, missä riskit ovat ja kuinka vakavia ne ovat. EU on toiminut rivakasti esimerkiksi kertakäyttömuoveja vastaan, tämä on tervetullutta.

YKSI KAARTOKALLION tutkimuskohteista on biohajoavien muovien käyttäytyminen Itämeressä.

– Ne eivät hajoa hyvin eivätkä ole kovin ympäristöystävällinen vaihtoehto, vaikka niin väitetään. Niitä ei saisi päästää ympäristöön. Pahvi ja puu ovat parempia.

Meriin on päätynyt arviolta 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa. Kaartokallio toivoo, että jätemuoville saataisiin markkinat. Tämä muuttaisi asenteita, ja muovi saataisiin pois ympäristöstä. Neste jalostaa jätemuovista Porvoossa polttoainetta.

– Muovijätteen jalostus polttoaineeksi on välivaihe. Tavoite on pienentää kulutusta ja saada muovi kiertämään monta kertaa uusiksi tuotteiksi.

Kaartokallio toteaa, että merten suojelutyö on yhteinen tehtävä, mutta Venäjän kanssa se ei ole tällä hetkellä hyvissä kantimissa. Parempia aikoja odotellessaan Kaartokallio haluaisi edistää suojelutoimia siellä, missä se on mahdollista. Kiireesti olisi esimerkiksi tutkittava, mitä laaja tuulivoimarakentaminen tarkoittaa Itämeren ekosysteemien kannalta.

Hermanni Kaartokallio sanoo olevansa kaikesta huolimatta optimisti.

– Kyllä tämä vielä kääntyy parempaan. Meillä on muutoksen avaimet. Elämän tärkeimmät asiat eivät maksa mitään eivätkä pilaa ympäristöä.

Kuka? Johtava tutkija Hermanni Kaartokallio.

Koulutus: mikrobiekologi ja meribiologian dosentti.

Työ: Johtaa tutkimusryhmää Suomen ympäristökeskuksen meri- ja vesiratkaisujen yksikössä ja antaa ministeriöille asiantuntijatukea merien suojeluun.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Kiinnostaa: Kylmien merien mikrobiyhteisöt ja kansainvälinen merten suojelu

Ilmoita asiavirheestä