Nykyään kastetilaisuuksiin osallistuu usein myös kirkkoon kuulumattomia niin kutsuttuja ”haltiakummeja”. Miten papit heihin suhtautuvat ja millainen rooli heillä voi kastetilaisuudessa olla? Saako pakanakummikin kummitodistuksen?

Kotimaa Pro kysyi asiaa noin kymmeneltä papilta eri puolilta Suomea ja sai hyvin vaihtelevia vastauksia.

”Kirkkoon kuulumattomien paikka ei ole kastepöydän ympärillä”

Muuramen kappalainen Anna Maria Siljander ajattelee, että kirkkoon kuulumattomat ovat jaloillaan äänestäneet itsensä ulos kastetoimituksen tehtävistä.

– He ovat tietenkin perheen kutsusta tervetulleita kastetilaisuuteen, mutta heidän paikkansa ei ole olla seisomassa kastepöydän ympärillä varsinaisten kummien kanssa, lukemassa Raamattua tai esirukousta tai vastaamassa vanhemmille ja kummeille esitettyyn kysymykseen, Siljander sanoo.

Siljanderin mukaan kirkko menettää oman itseymmärryksensä, jos kirkkoon kuulumattomalle annetaan samat oikeudet kuin kirkon jäsenille.

– Kyllä ihminen selkeästi menettää oikeutensa kummiuteen eroamalla kirkosta. On suurta laiskuutta tai mielistelynhalua meiltä, jos emme uskalla tätä pitää esillä, Siljander linjaa.

Hänen mukaansa pappien pitäisi kastekeskusteluissa kannustaa vanhempia siihen, että he kehottaisivat kummeiksi ajateltuja kirkosta eronneita liittymään kirkkoon.

”Tarjoan reippaasti palvelutehtäviä myös kirkkoon kuulumattomille”

Suurin osa muista vastaajista oli sitä mieltä, että kirkkoon kuulumattomat voivat kyllä pitää lasta sylissä, lukea kastetilaisuudessa Raamattua, siunata lasta ja osallistua kaikilla muillakin tavoin tasavertaisesti kastetilaisuuteen kirkkoon kuuluvien kanssa.

– Kummin rukousta kirkkoon kuulumaton ei kuitenkaan voi lausua, koska hän ei ole kristillisessä mielessä kummi, huomioi Timo Ahoinpelto Malmin seurakunnasta Helsingistä.

– Toivotan kaikki halukkaat mukaan siunaamaan lasta, kummit ja vanhemmat kätten päällepanemisin. Tarjoan reippaasti palvelutehtäviä myös kirkkoon kuulumattomalle kummille ja jätän hänen harkintansa varaan haluaako hän toimia niissä vai ei, kertoo toimintatavastaan pastori Sanna Kauppinen Joensuusta.

– Kirkkoon kuulumaton kummi on käsitteenä minulle outo. Minusta kuka tahansa läsnä oleva voi palvella missä tehtävässä tahansa. Virallisen kirkollisen kummin status on eri asia kuin kastetilaisuudessa palveleminen. Hiukan vaikealta, muttei ylipääsemättömältä, tuntuu se, jos ”haltiat” ovat samassa rivissä kuin kummit mutta ilman esimerkiksi luku- tai sylissäpitotehtävää, sanoo kappalainen Sari Lehti Turun tuomiokirkkoseurakunnasta.

Vs. seurakuntapastori Laura Mäkelä Porvoon suomalaisesta seurakunnasta ajattelee, että ei ollut Jeesuksen tapaista antaa ihmisille erilaisia rooleja liittyen heidän vertaisryhmiinsä tai jäsenkirjoihinsa.

– Jos pappi käytöksellään osoittaa, että kirkkoon kuulumaton on takarivin ihminen, hän viestittää samalla ylemmyydentuntoista ja kylmää kirkkoa. Sitä emme taida haluta, Mäkelä toteaa.

”Kummitodistuksen voi saada vain kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen”

Kummitodistuksen suhteen raati oli lähes yksimielinen.

– En anna kummitodistusta kirkkoon kuulumattomalle. Sanamuodot ovat todistuksessa sellaiset, että niissä selkeästi mielestäni puhutellaan kirkkoon kuuluvaa ihmistä. Hiippakuntani piispa on myös aikanaan suositellut, että näin toimitaan, Sanna Kauppinen sanoo.

– Sen sijaan toimituskeskustelussa keskustelen asiasta vanhempien kanssa ja ehdotan heille, josko he haluavat askarrella kirkkoon kuulumattomalle kummille oman todistuksen, joka voidaan luovuttaa hänelle samaan aikaan kun kummitodistus luovutetaan varsinaisille kummeille, Kauppinen jatkaa.

Myös Sari Lehden mukaan kirkon virallinen linja edellyttää, että kummitodistus annetaan vain virallisille kummeille.

– Ankealta tuntuu joka kerta.  Yritän olla huomaavainen eli en mitenkään alleviivaa asiaa, Lehti toteaa.

Timo Ahoinpelto ja Anna Maria Siljander perustelevat kummitodistuksen eväämisen haltiakummeilta sillä, että kummin on kirkon opetuksen mukaan oltava kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen. Kummius on kirkon jäsenilleen antama kunniatehtävä.

”Annan kummitodistuksen haltiakummille evankelioivana kutsueleenä”

Nimettömänä pysyttelevä eteläsuomalainen pappi toimii ja ajattelee toisin.

– Annan kummitodistuksen myös kirkkoon kuulumattomille kummeille. Teen sen siksi, että mielestäni kristinuskon olemukseen kuuluu toivottaa jokainen tervetulleeksi yhteyteen Jumalan ja kirkon kanssa. Kummitodistuksessa on raamatunkohtia, eli se toimii myös evankelioivana eleenä.

– Kummit ovat aikuisia. Kirkkoon kuulumaton tietää kyllä sen, että hän ei ole virallinen kummi. En ole kertaakaan törmännyt epätietoisuuteen tässä asiassa, vaikka kasteita on lähes joka viikonloppu. Kokemukseni mukaan kirkkoon kuulumattomat kummit ottavat todistuksen vastaan nimenomaan kädenojennuksena. He yleensä ilahtuvat, pappi perustelee.

Kummitodistuksen antamalla hän kokee myös kunnioittavansa kastelapsen vanhempien arviointikykyä siinä, keitä he haluavat lapsensa elämään läheisesti.

– Kirkkoon kuulumaton kummi voi osallistua lapsen kristilliseen kasvatukseen aivan yhtä hyvin tai paremminkin kuin kirkkoon kuuluva. Harva ”oikeakaan” kummi nykyään kasvattaa kummilastaan Raamattua lukemalla. Lämmin, välittävä läsnäolo lapsen elämässä on riittävää kristillistä kasvatusta. Uskonnollisuus on aina yksilöllistä ja vapaata, eikä se ole kirkon kontrolloitavissa todistusten avulla.

Kummitodistuksen antamisesta ei ole yhtenäistä ohjeistusta

Kirkkohallituksen jumalanpalveluselämän asiantuntija Terhi Paananen kertoo, että kirkossa ei ole olemassa yhtenäisiä ohjeita siitä, kenelle kummitodistuksen voi antaa. Joissakin seurakunnissa on sovittu asiassa tietty käytäntö. Joissakin hiippakunnissa piispa on ohjeistanut asiasta. Kaikissa seurakunnissa tai hiippakunnissa ohjeistusta ei kuitenkaan ole.

– Tätä ei ole nähty niin isoksi asiaksi, että olisi lähdetty antamaan yhtenäisiä menettelytapaohjeita. Papit jakaantuvat kahteen joukkoon. Toiset eivät koskaan anna kummitodistusta kirkkoon kuulumattomalle. Toiset taas harkitsevat asian aina tapauskohtaisesti, Paananen sanoo.

Kuva: Olli Seppälä.