Panu Laturi on ensimmäistä kauttaan Töölön seurakuntaneuvoston ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen. Hän pyrki helmikuussa myös kirkolliskokouksen jäseneksi, mutta ei tullut valituksi.

On aika pienestä kiinni, että Laturi ylipäätään pystyy hoitamaan mitään luottamustehtäviä. Hän joutui joulukuussa 2019 työmatkalla Brysselissä ryöstön ja vakavan pahoinpitelyn uhriksi.

– Sain aivovamman ja kuntoutusprosessi on ollut pitkä. Ensin olin vuoden sairaalassa ja sitten kaksi vuotta palvelutalossa.

Nyt Laturin kunto on kohentunut siinä määrin, että hän ei tarvitse enää pyörätuolia. Käveleminen onnistuu kepin avulla.

– Kun olin pyörätuolissa, niin yksi asia tuntui raskaalta. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että pyörätuolissa istuva ihminen on jotenkin tyhmä. Sääliäkin tuli, ja sitä en kaipaa yhtään. Toivo on hyvä asia, säälimisestä tulee vain surkea olo.

Suureksi ilokseen Laturi on päässyt palaamaan osittain työelämäänkin. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta osatyökykyisenä.

– Toimin selvitysmiehenä vanhassa työpaikassani SOSTE:ssa, jonka on maamme sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö. Tehtäväni on pohtia muun muassa sitä, miten yhdistykset saisivat hallintokulujaan alas ja muutenkin tehostettua toimintaansa.

Laturi on viimeistään nyt huomannut, että työpaikan merkitys lähtee muustakin kuin rahasta. On valtavan tärkeää kuulua työyhteisöön.

– Kuntoutumisen aikana olen tutustunut sellaisiin ihmisiin, joilla on MS-tauti. Heitä ei kutsuta edes työhaastatteluihin, varsinkin jos ovat sähköpyörätuolissa, vaikka olisi monenlaista pätevyyttä ja työkykyä. Ennakkoluulot ovat niin suuret.

TYÖNANTAJANA SOSTE on tullut osatyökykyistä vastaan. Laturi saa tehdä työtään omaan tahtiin. Se riittää, että selvitystyö on valmis toukokuussa 2024.

– Pystyn kerralla työskentelemään nelisen tuntia, ja sen jälkeen pitääkin nukkua 12 tuntia. Väsymystä aiheuttaa myös epilepsialääkitys. Epilepsiadiagnoosin sain pari vuotta sitten.

Pitkään vihreissä vaikuttaneen Panu Laturin ja kirkon suhde ei suinkaan ole ongelmaton. Etelä-Pohjanmaan Ylistarosta kotoisin olevalla Laturilla on körttitaustaa ja hän tuntee hyvin kyseisen herätysliikkeen maailmankuvan.

– Hyvin oikealla on aikaisemmin oltu, mutta sen jälkeen on pystytty pohtimaan asioita aivan uudella tavalla. Kaikkein konservatiivisemmasta herätysliikkeestä tulikin moderni.

Laturin oma kirkkosuhde lähtee ennen kaikkea toivosta. Usko on hänelle körttityylisesti myös hyvin henkilökohtainen asia.

– Sitä en tiedä, onko kukaan liittynyt kirkkoon sen takia että olen siinä aktiivisesti mukana. Mutta ehkä joku on ainakin jättänyt siitä eroamatta.

Panu Laturin mukaan kirkolle on tärkeää se, miltä se ulospäin näyttää. Ja erityisen tärkeää, mitä se oikeasti tekee.

– Jos kirkko pitää jumalanpalveluksia, niin siinä ei ole mitään yllättävää. Peruskristittyjä kiinnostaa se, mitä kirkko saa käytännössä aikaan.

MONISSA POLIITTISISSA kampanjoissa mukana olleen Laturin mielestä kirkko ei osaa tarpeeksi tuoda esille niitä asioita, joita se tekee.

– Erityisesti diakoniatyötä pitäisi nostaa esille selvästi enemmän.

Kirkon luottamustehtävissä Laturi on vasta-alkajana kokenut yhden shokin. Hän ei ymmärrä sitä, että yhä edelleen käydään vääntöä siitä, voiko nainen toimia pappina.

– Asiastahan päätettiin jo vuosikymmeniä sitten. On käsittämätöntä ja kirkon maineelle huono asia, että tämä kysymys nousee edelleen esille.

Sateenkaariliittojen suhteen Laturilla on selvä linja. Hän ei voi mitenkään käsittää, miksi samaa sukupuolta olevien avioliittoja vastustetaan, usein Raamatun johonkin kohtaan sanatarkasti vedoten.

– Eihän meidän tehtävämme maan päällä ole tuomita toisia ihmisiä. Se kuuluu Jumalalle.

Laturin ihanteena on kirkko, joka on ”fiksu toimija”. Siellä ei ole enää turhia sisäisiä riitoja, ja kirkko on avoin kaikille.

– Maailma muuttuu ja uskonnonkin pitää pystyä elämään ajassa, hän tiivistää.

Vaikka Laturia ihmetyttävät kirkon sisäiset oppiriidat ja monet muut kommervenkit, niin paljon toki on positiivistakin. Hän on ilokseen huomannut, että kirkon sisällä ollaan avoimempia kuin miltä touhu ulospäin näyttää.

Monin paikoin on yllättävänkin hyvä henki myös eri tavoin ajattelevien kesken.

– Politiikassa jo huomasin sen, että ”kaikki omat eivät ole jumalia ja muut saatanoita”. Hyviä ihmisiä löytyy eri puolilta. Se hyvyys tulee ymmärryksestä, ja siitä että on keskustelukykyinen. Sellaisia on toki konservatiiveissakin.

Panu Laturi on päässyt vauhtiin, ja uusia ideoita pulpahtelee esiin toinen toisensa jälkeen.

Hänen mielestään kirkko ei saisi jarrutella niin paljon. Sen pitäisi olla voimakkaammin osa omaa yhteisöään, eikä pelkästään toimija siellä omassa hengellisessä lokerossaan.

Laturi näkee kirkkoherrat selkeästi avainroolissa. Heidän pitäisi olla ihmisille tuttuja ja nauttia myös yleistä kunnioitusta.

– Tuo kunnioitus tulee siitä, miten kirkkoherra käyttäytyy ja puhuu ihmisille, ei hänen saarnoistaan.

Laturi toivoisi, että kirkkoherrat näkyisivät ennakkoluulottomasti monenlaisissa paikoissa myös kirkkokuplan ulkopuolella.

– Hän voisi aivan hyvin olla läsnä vaikka oman paikkakunnan rockfestareilla. Myöhemmin ihmiset sanoisivat, että olipa hienoa, kun kirkkoherrammekin oli mukana. Paikalla olemisen merkitystä nykyisin aliarvioidaan.

PUOLUETOIMINNASSA LATURI oppi myös sen, että ei kannattaa odottaa ihmisten tulevan luokse. On viisaampaa mennä sinne, missä heitä jo on.

– Asun Helsingin Töölössä ja siinä lähellä Töölön torilla seurakuntamme pitää aina joskus jumalanpalveluksia. Väkeä tulee aina paljon. Juuri tällaista toimintaa pitää seurakunnilla olla.

Pitkän linjan järjestöaktiivina Panu Laturi lisäisi mielellään seurakuntien ja yhdistysten yhteistyötä. Sitä toki jo onkin, mutta uusia toimintatapoja olisi hyvä löytää.

– Seurakunnillahan on tiloja paljon, ja osan aikaa ne ovat täysin tyhjinä. Eikö niitä voisi pientä korvausta vastaan vuokrata esimerkiksi järjestöille tai muuhun yleishyödylliseen käyttöön?

Laturi kannustaa kirkkoa muutenkin rohkeampaan toimintatapaan. Erilaiset uudet avaukset ovat tervetulleita, ja asioita pitää joskus pystyä tekemään myös nopeasti.

– Tässäkin kirkko ja myös sote-järjestöt voisivat ottaa oppia puolueilta. Nehän polkaisevat hyvin ripeästi liikkeelle vaikkapa valtakunnallisen vaalikampanjan.

Vapaaehtoistenkin käyttämisessä ollaan Laturin mielestä kirkossa vielä liikkeellä vähän kuin puolivaloilla. Vapaaehtoisista pitää olla iloinen, eikä heitä saa nähdä taakkana.

– Vapaaehtoisten tehtävätkin pitäisi miettiä kunnolla valmiiksi, ettei sitten vain ihmetellä, mistä keksiä järkevää tekemistä uusille tulijoille.

Ilmoita asiavirheestä