Mitä tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan kirkosta ja yhdenvertaisuudesta?

Ehkä kirkon edistyksellinen työ ihmisarvon puolustajana? Vai sittenkin loputtomat kiistat sukupuolesta, pappisvirasta ja avioliitosta?

Kirkkohallituksessa sosiaalietiikan ja kestävän kehityksen asiantuntijana työskentelevän Liisa Björklundin mielestä kirkossa on jääty jumiin kahteen kysymykseen. Kirkon julkisuuskuvaa ja päätöksentekoa hallitsevat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen kytkeytyvät teemat.

– Meitä sitoo kapeutunut käsitys tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Ikään kuin se koskisi vain virkakysymystä ja avioliittoa.

Sisäiset ristiriidat myös heikentävät kirkon mahdollisuuksia vaikuttaa muihin tärkeisiin ihmisoikeuskysymyksiin. Syynä on se, että kirkon jäsenten enemmistön näkemys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on erkaantunut kauas kirkon päätöksentekijöiden näkemyksistä. Toisinaan Björklundin mielestä vaikuttaa siltä kuin kirkon viestit sotisivat muun yhteiskunnan perusarvoja vastaan.

– Kun sama yhteisö on jatkuvasti esillä näiden ristiriitojen kanssa, se syö uskottavuutta.

SOSIAALIETIIKASTA VÄITELLYT Liisa Björklund on työskennellyt urallaan erilaisten syrjäytettyjen ryhmien palveluiden kehittämisen parissa. Ennen siirtymistään Kirkkohallitukseen hän työskenteli Me-säätiössä ja Diakonissalaitoksella. Nykyisessä tehtävässään hän aloitti runsas vuosi sitten.

– Ehdin välillä kulkea kauas kirkosta. Mitä kauempaa kirkkoa katsoin, sitä suuremmaksi kasvoi turhautumiseni. Mitkä valtavat resurssit kirkolla olisi ja mahdollisuus toimia ihmisarvon puolesta ja minkälaisten kysymysten kanssa se sitten on otsikoissa. Myös kirkon sisällä keskustelu latistaa ja lamaannuttaa.

Nyt Björklundin tehtävänä on edistää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista kirkossa. Viime vuonna hän kirjoitti yhdessä asiantuntijatyöryhmän kanssa kirkon ja seurakuntien toiminnallista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa Ovet auki kaikille. Tehtävänanto tuli kirkolliskokoukselta.

Teologisten ja juridisten perusteluiden lisäksi suunnitelma sisältää itsearviointityökalun. Sen avulla seurakunnat voivat arvioida omaa tilannettaan ja sopia toimenpiteistä tilanteen parantamiseksi.

Mitä kauempaa kirkkoa katsoin,
sitä suuremmaksi kasvoi turhautumiseni.

Suunnitelmassa neuvotaan esimerkiksi kartoittamaan seurakuntalaisten kokemuksia yhdenvertaisuudesta ja luomaan toimintaohjeet syrjintätilanteisiin.

Björklund korostaa, että kyse ei ole työnantajan lakisääteisestä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta vaan laajemmasta paperista.

– Se koskee kaikkia niitä tilanteita, joissa kirkko ja seurakunnat kohtaavat ihmisen.

Yksi tärkeä näkökulma suunnitelmassa on, etteivät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymykset koske vain sukupuolta ja seksuaalisuutta, vaan myös esimerkiksi vammaisuutta, etnisyyttä, ikää ja neurologisia piirteitä.

SUUNNITELMAN PÄÄVIESTIN Liisa Björklund tiivistää viittaamalla Matteuksen evankeliumiin: viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Kirkon ihmisarvotyön teologisena perustana suunnitelmassa on rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön lisäksi Jeesuksen esimerkki.

– Jeesus toimi marginaaleissa, yhteiskunnan heikoimpien, syrjäytettyjen ja poispotkittujen kanssa. Myös kirkon katseen ja mielenkiinnon pitäisi olla siellä, missä ihmisarvo on eniten uhattuna.

Diakonissalaitoksella työskennellessään Björklundille syntyi hyvä käsitys siitä, keitä ovat suomalaisen yhteiskunnan poispotkitut ja syrjäytetyt. Heitä ovat narkomaanit ja korvaushoitopotilaat, liikkuva väestö ja paperittomat sekä lastensuojelun asiakasperheet. Suomessakin huono-osaisuus periytyy.

Mutta tavoittaako kirkko näitä yhteiskunnan marginaaleja vai onko seurakunnat tarkoitettu vain keskiluokalle? Työtä syrjäytettyjen kanssa ei voi Björklundin mielestä jättää vain diakoniatyöntekijöiden hoidettavaksi.

– Toiminnallisen suunnitelman viesti on, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusajattelun tulee koskea kirkon kaikkia työaloja.

KAIKKIA VALMIS suunnitelma ei Björklundin mukaan ole tyydyttänyt. Hän arvelee, että aloitteen tekijöillä saattoi olla toiveita siitä, että suunnitelmassa otettaisiin selkeä kanta kirkkoa jakaviin kiistakysymyksiin.

– Että nyt kirkko päättää näin, ja sitten se olisi linjattu. Siinä tilanteessa me emme ole.

Toisaalta Björklundin mielestä kirkon moniäänisyyskin on arvo. Onko kaikki ristiriidat pakko ratkaista vai voitaisiinko niiden kanssa elää ilman, että ne nousevat niin suureen rooliin?

Alkuperäiseen edustaja-aloitteeseen tehtiin kirkolliskokouksen käsittelyssä myös paljon keskustelua herättänyt rajaus. Yleisvaliokunta katsoi, ettei suunnitelmaa tarvitse soveltaa uskonnonharjoitukseen, johon ei sovelleta myöskään yhdenvertaisuuslakia.

Tätä rajausta Björklund pitää kuitenkin suunnitelman soveltamisen kannalta käytännössä merkityksettömänä.

– Sen määrittely, mitä voidaan objektiivisesti pitää uskonnonharjoittamisena, on hyvin hankalaa ja ala on joka tapauksessa kapea. Suunnitelma koskee kaikkea kirkon työtä.

Kirkolliskokoukseen kaivattaisiin Björklundin mielestä
nykyistä tarkempia yhteisiä pelisääntöjä.

Björklund toivoo, että myös vastavalittu toukokuussa kautensa aloittava kirkolliskokous tutustuisi suunnitelmaan.

Täysistuntosaliin kaivattaisiin silti Björklundin mielestä nykyistä tarkempia yhteisiä pelisääntöjä.

– Edustajat voisivat miettiä, miten oman vakaumuksensa voi kertoa ilman, että antaa ymmärtää, että toisen raamatuntulkinta on väärä. Pitäisi myös selkeämmin pyrkiä tunnistamaan se, milloin oman vakaumuksen mukainen puhe tai toimintatapa muuttuu syrjinnäksi.

MINNA CANTHIN päivänä 19.3. julkaistaan kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön verkkosivusto. Sinne tulee myös valmis suunnitelma sekä tietoa kirkon yhdenvertaisuustyöstä.

Lisäksi sivustolle on tulossa mittareita, joiden avulla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista kirkossa voidaan seurata.

Parhaillaan haussa ovat pilottiseurakunnat, jotka testaisivat itsearviointityökalua käytännössä. Niiden kokemusten pohjalta työkalua voidaan muokata edelleen.

Björklund toteaa, että työ ihmisarvon puolesta ei tule koskaan valmiiksi.

– Se on jatkuvaa kilvoittelua. Aina tulee vastaan asioita, joissa taatusti on parantamisen varaa.

Hän toivoo, että kirkossa huomattaisiin suunnitelman antamat mahdollisuudet.

– Se mahdollistaa todella radikaalin ihmisarvotyön. Siitä kirkko on ollut tunnettu ja toivottavasti on myös tulevaisuudessa.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä