Hän on täällä tänään! Hän, josta sanotaan näin: ”Hän luonamme on armollaan, lämmittää meidät paisteellaan, ja taivasta jo päällä maan on hetki hänen seurassaan.” (Virsi 229: 3) Tätä puolipaastosunnuntaita voi pitää keidashetkenä. Mutta, mikä onkaan keidas?
Tiedämme ainakin ostoskeitaat, joita myös ostosparatiiseiksi kutsutaan. Alun perin keidas oli ”kostea ja viljelyskelpoinen paikka aavikolla. Pienilläkin keitailla on suuri merkitys karavaanien levähdyspaikkoina.” Mitä tiedämme aavikosta? ”Aavikot ovat elämälle vihamielisimpiä paikkoja maapallolla.”
Monet houkuttelevat nykymaailmankin keitaat saattavat yllättäen osoittautua harhoiksi. Tätä nykymaailman menoa kuvataan osuvasti Katekismuksessa: ”Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat.”
Tänään, tällä keitaalla, Jeesus sanoo: ”Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa!” Mitä Jeesus tarkoittaa, se selviää toisesta raamatunkohdasta, jossa hän puhuu Jumalan huolenpidosta: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33) ”Kaikki tämäkin” tarkoittaa ruokaa ja vaatteita eli päivittäistä perustoimeentuloa.
Tiedämme, että jo ennestään suuret hiekka-aavikot valtaavat koko ajan uutta alaa. Se johtuu ihmisen toimista, ja ilmastonmuutoksesta, mikä myös johtuu ihmisen toimista. Myös ihmiselämä aavikoituu ja syy on ihmisessä itsessään. Lehtien lööpit ovat täynnä yhä karumpia ja synkempiä ihmiskohtaloita. Samaan aikaan luemme talousuutisista, että kansantaloudella pyyhkii edelleenkin varsin hyvin, vaikkakin kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on alkanut horjua. Rahallako tulevaisuutta rakennetaan? Jeesus sanoi jo kaksi vuosituhatta sitten näin: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.” (Luuk. 12:15) Jos elämää ei voi rakentaa omaisuuden varaan, niin samoin on tulevaisuuden laita. Nyt olisi korkea aika juurihoidolle. Ei pitäisi katkoa yhteyttä suomalaisen yhteiskunnan todellisiin juuriin.
Tämän maailman ihmiset kulkevat yhä useammin kirkon ohitse sekä fyysisesti että kuvainnollisesti. Kun taannoin puolustin kristillistä eli raamatullista avioliittokäsitystä maakuntalehden yleisönosastossa, sain palautetta tunnetulta tiedemieheltä: ”Eiköhän periaatteessa ole niin, että yhteiskunnan säätelyjärjestelmän noutaminen jonkin paimentolaiskansan yli 2000 vuotta sitten omaksumista ja noudattamista säädöksistä on älytöntä.” Vetoaminen Raamattuun on tämän kuopiolaisprofessorin mielestä ”jotenkin kökköä”. Tällaiset näkemykset eivät ole tämän päivän Suomessa mitenkään harvinaisia. Haluamatta lyödä ketään Raamatulla, elämän pyhällä peruskirjalla, haluan nostaa esille vasta-argumentin tästä kristittyjen pyhästä Kirjasta. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita.” (Fil. 3:18) Kertooko risti vain kuolemasta. Ei. Risti kertoo rakkaudesta ja uuden elämän toivosta.
Todellisella keitaalla tunnetaan elämän syvyysulottuvuus, joka ei suinkaan tarkoita, että asiat olisivat ”syvältä”. Tällä ilmauksellahan nykyisin tarkoitetaan jotain, mikä niin sanotusti haisee. Tuo syvyysulottuvuus tulee ilmi näistä sanoista: ”Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.” (Ef. 3:17–21) Todellisella keitaalla tunnetaan Kristuksen tuntemisen suloinen tuoksu ja se leviää.
Tämän pyhäpäivän aihe on ”Elämän leipä”. Jeesuksen sanoista ymmärrämme, että se minkä suulla vastaanotamme, on katoavaa. Se, minkä usko ottaa vastaan, on katoamatonta. Niin, Jeesus, uskon kohde, on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Usko on iankaikkisen Jumalan työtä ja lahjaa, jota hän vahvistaa sanallaan ja sakramenteillaan Pyhän Hengen voimassa: ”Maistakaa ja nähkää, että Kristus on Herra, osiin jaettava, mutta jakaantumaton, uskoville annettava mutta kulumaton, syntien anteeksi antamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.” Todellisella keitaalla puhaltavat vilvoittavat ja puhdistavat Pyhän Hengen tuulet. Lempeä Valo vetää puoleensa: ”Kristus, aurinkomme, loistaa, yön synkät varjot maasta poistaa, ei päivä laske milloinkaan. Totuus kansoille nyt koittaa, ja eksyneitä Kristus voittaa autuuden tielle valollaan.” (Virsi 29: 2) Pyhän ehtoollisen keidashetkessä Kristus itse palvelee seurakuntaansa. Hän antaa itsensä kokonaan ja ottaa vastaan meidän syntimme. ”Moni kulkee yksinänsä, huokaa epäilyksissänsä, kunnes täyttää sydämen läsnäolo Jeesuksen.” (Virsi 102: 2)