Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme.
Olen Jaakko Harjuvaara, eläkkeellä oleva Järvenpään seurakunnan kirkkoherra ja Tuusulan rovastikunnan lääninrovasti. Äitini Aili Harjuvaara, oli omaa sukua Aarrevuo, entinen Jänis ja siksi minua on pyydetty Jänis-sukuun kuuluvana saarnaamaan sukukokouksen messussa täällä Taipalsaaren kauniissa kirkossa. Kuulin juuri, että tämä on vanhin , 258 vuotta, Etelä-Karjalan kirkoista. Messun alkaessa totesin iloisen asian, täällä seurakunta veisaa voimakkaasti ja reippaalla tahdilla virret, se tuntuu aina hyvältä ja ottaa kirkon penkissä istujan mukaansa.

Tämä on ensimmäinen jumalanpalvelussaarnani eläkkeelle jäämiseni jälkeen. Tuo saarnavirteni 204 ” Herra Jeesus, Hengelläsi henkeäni liikuta…” veisattiin viimeksi palmusunnuntaina 2007 Järvenpään kirkossa lähtösaarnani yhteydessä.
Sen jälkeen en ole pitänyt yhtään jumalanpalveluksen saarnaa. Toivon selviäväni nyt tästä tehtävästä. – Jos en selviä, niin sitten täytyy vain todeta, niin kuin 7v pojanpoikani, jonka kanssa join mehua keittiön pöydän ääressä. Minulta kaatui mehulasi ja sanoin hänelle, ”…ettei tarvitse olla huolissaan, tällaisia vahinkoja sattuu aikuisillekin!” Hän katseli minua kirkkailla silmillään ja sanoi iloisesti: ”Niin, sellaista sattuu varsinkin vanhoille ihmisille!”

* * *

Evankeliumitekstimme on Jeesuksen vuorisaarnasta. Vuorisaarnan talletetut kolme lukua 5, 6 ja 7 Matteuksen evankeliumissa, ovat Jeesuksen yhtenäinen hyvin tärkeä puhekokoelma. Se on varmaan jouluevankeliumin jälkeen tunnetuin ja eniten kirjallisuudessa ja muissa yhteyksissä siteerattu Raamatun kohta.
Perimätiedon mukaan Jeesus piti vuorisaarnan Galileassa Gennesaretin järven pohjoispäässä olevalla korkealla, laakealla erittäin kauniilla, heiniä ja kukkasia kasvavalla vuorenrinteellä, johon häntä seuranneet väkijoukot kokoontuivat kuuntelemaan häntä.

Vuorisaarna alkaa Jeesuksen autuaaksi julistamisilla,”… autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta, autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan” jne… Siksi tätä vuorta kutsutaankin Israelissa ’autuuksien vuoreksi’ ja siellä on kuuluisan italialaisen arkkitehdin, Barluzzin, suunnittelema autuuksien kirkko, joka on nykyisin fransiskaanimunkkien hoidossa.

Vuori oli Israelin kansan historiassa ja elämässä aina Jumalan erityisen ilmoituksen paikka.
Vuori on yleensäkin meille ihmisille vaikuttava paikka. Monet vuorikiipeilijät haluavat valloittaa – jopa henkensä uhalla – aina uusia vuorenhuippuja ja me tavalliset kansalaiset mielellämme nousemme vuorille, koska niiltä on aina kaunis näköala. Sieltä näkee pitkälle eteenpäin ja myös taaksepäin, laajalle ympäristöönsä sellaista, mitä ei näe vuoren juurella, tasangolla tai laaksossa – sanoisimmeko ’tavallisen elämän keskellä’.

Tänne ajaessani näin tienviitan ’Linnavuorelle’. Sellainen linnavuori on myös Sulkavalla. Korkea vuori oli tärkeä turvapaikka, jolle noustiin turvaan vainolaiselta. Vihollinen ei päässyt yllättämään, lähestymään huomaamatta, koska vuorelta näki jo kauas vihollisen tulon ja korkealle linnavuorelle oli vaikea kiivetä, sitä oli helppo puolustaa.
Tällainen Jänis-suvun sukukokous on kuin yksi vuorenhuippu – sellainen, jossa suvun jäsenet ja heidän läheisensä katselevat sukua ja sen jäseniä ja heidän vaiheitaan taaksepäin. On sukutauluja, joihin on kerätty tietoja heistä, syntymä- ja kuolinaikoja, puolisoiden ja lasten nimiä ja taas heidän jälkeläistensä tietoja ja koko ajan elämä menee eteenpäin. Syntyy uusia jäseniä sukuun ja avioliiton ja lasten syntymän kautta taas uudet toisten sukujen jäsenet liittyvät toisiinsa ja niin kuin nykyisin sanotaan mielellään – verkostoituvat.

Me jokainen olemme jonkun perheen, suvun jäseniä. Me kannamme jokainen itsessämme sen suvun ja vanhempiemme sukujen geenejä, piirteitä, ominaisuuksia. Jotkut piirteet ulkonäössä, taipumuksissa, luonteenpiirteissä ja ominaisuuksissa saattavat tulla näkyviin ja esille vasta muutaman sukupolven jälkeen uudelleen.

Vaimoni välillä huomautteli minulle ’Harjuvaarojen työhulluudesta’. Kun luin isoisäni muistiinpanoja omasta isästään, hän sanoi, että tällä oli periaate: ”Mies kiirehtii työtä eikä työ miestä!” – Sieltähän se piirre oli periytynyt minullekin.
Nuoremmat sukupolvet usein mielellään arvostelevat ja moittivat vanhempia sukupolvia heidän virheistään ja toimistaan. Silloin on hyvä ajatella, että edeltävät sukupolvet ovat kaikki eläneet oman aikansa lapsina- ja aikuisina. He ovat toimineet sen ajan mukaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja nyt me olemme vastuussa itsestämme ja oman aikamme ratkaisuista ja toiminnoista.

Eräässä aforismikirjassa sanotaan pari ajatusta tästä: ”Nuoret oppivat enemmän omista virheistään kuin vanhojen viisauksista!” – ”Moni haluaa palata takaisiin nuoruuteensa. Se on yksinkertaista: Toista vain hölmöilysi!”
Jeesuksen vuorisaarnan tämän päivän kohdassa verrataan elämää rakennuksen rakentamiseen. Oli kahdenlaista rakentamista, suoraan hiekalle tapahtuvaa, nopeata rakentamista, mutta se ei kestänyt säiden vaihteluja eikä varsinkaan myrskyjä, vaan rakennus sortui kunnollisen ja lujan perustuksen puuttuessa.
Viisas rakentaja taas valitsi tukevan kallioperustan rakennukselleen ja niin se kesti myrskytuulten ja sateiden keskellä pystyssä eivätkä korkeat tulvavedetkään pystyneet siirtämään rakennusta paikoiltaan.
Kreikan kielen sana, adjektiivi ”JÄRKEVÄ” = fronimos = , joka tulee sanasta fren = mieli, tietoisuus, ymmärrys, sisin.
Fyysisessä mielessä se tarkoitti sydäntä ympäröivää aluetta, palleaa, sydäntä, joka pumppaa verta koko kehoon ja pitää meidät elossa.
Järkevä ihminen tekee järkeviä, viisaita suunnitelmia ja päätöksiä, jos hän on selvillä itsestään, mielestään, ajatuksistaan, sisimmästään sanoisimmeko = sinut itsensä kanssa.
Moni pelkää sitä, koska meidän sisimmässä ovat niin monenlaiset, ristiriitaisetkin- niin itseämme kuin toisia ihmisiä vahingoittavat taipumukset ja tavoitteet. Me löydämme itsestämme niin hyvän kuin pahan. Ei ole mahdollista tehdä hyvän ja pahan välistä ’PAHAN AKSELIA’ kansojen tai rotujen välille niin kuin eräs presidentti nimesi pahan akselin ja sen mukaisesti valtiot, jotka kuuluivat joko nk. hyviin valtioihin ja pahoihin valtioihin.
Hyvän ja pahan akseli ei mene valtioiden, ideologioiden tai uskontojen välillä, vaan hyvän ja pahan akseli kulkee meidän jokaisen ihmisen sisällä. Jos me emme voi tätä sisintämme kohdata, niin me ulkoistamme pahan itsestämme ja leimaamme sillä sitten korvikereaktiona toiset ihmiset, kansat, ideologiat tai uskonnot.
Se on kuin jakomielitautista käyttäytymistä, jossa ei haluta tai pystytä kohtaamaan oman sisimpämme kokonaisuutta ja kaikkia puolia.
Evankeliumin toisen miehen kuvaus TYHMÄ = kreikaksi mooroos = hidas, saamaton. Uudessa Testamentissa se ei kuitenkaan pohjimmiltaan tarkoita hidasta tai saamatonta tai älyllisesti tai tunne-elämältään hitaasti toimivaa, vaan sellaista, joka ei toimi viisaasti, vaikka *tietäisi* miten olisi hyvä ja oikein toimia.
Monesti esim. lapsilla on hyvin selkeä ja horjumaton kuva siitä, miten tulee toimia. Me aikuiset helposti sotkeudumme omaan monimutkaiseen ja todellisuuden kiertelevään ajatteluumme voidaksemme toimia toisin kuin olisi hyvä ja oikein.

(Lisäys, sillä penkissä istuessani vasta muistin esimerkin, joka kuului tähän yhteyteen: Olin luvannut muutaman vuoden ikäiselle lapsenlapselleni hakea hänet meille määrättyyn kellon aikaan. Unohdin sen ja tulin kotiin vasta tunteja myöhemmin. Soitin lapsenlapselle ja rupesin selittämään, etten hakenut häntä sovittuun aikaan, koska……! Tämä lapsi kuunteli hetken ja sitten hän sanoi minulle puhelimessa: ”Älä selitä, vaan pyydä anteeksi!” )

* * *

MOLEMMAT tekstissä mainitut miehet rakensivat, mutta toinen rakensi vastoin sitä, minkä tiesi hyväksi, hätäili tai oli välinpitämätön. Sen tähden hän kompastui ja hänen rakennuksensa sortui, koska se ei ollut kiinteällä perustuksella. Tuo sortumista koskeva sana tarkoittaa myös kompastumista. Hän ei suostunut katsomaan kaikkea omassa sisimmässään avoimesti ja rehellisesti.

Jeesus sanoi, että ”…te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Jeesus saattoi sanoa tämän ja Jeesuksen yhteydessä meille tapahtuu näin, olemme valmiit kohtaamaan totuuden itsestämme, myös pahuudestamme ja syyllisyydestämme, sillä Jeesus rakasti meitä niin paljon, että hän tuli ja sovitti meidän syntimme.
Jumalan rakkaudesta puhuu selvästi yksi Raamatun jae, josta kerrotaan Lutherin sanoneen, että vaikka kaikki muu Raamatusta vietäisiin pois, niin tämä riittää. Joh 3:16 ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Jumalan rakkaus, anteeksiantamus ja armo ovat kaiken perusta ja kestävät ikuisesti, ne ovat loppumattomia.
Jeesuksen luokse tuli kerran fariseuksia, kirjanoppineita. He kysyivät Jeesukselta montako kertaa pitää antaa anteeksi lähimmäiselleen. Yleinen juutalainen käsitys oli, että kolme kertaa riittää. Nämä kirjanoppineet halusivat olla täydellisiä, sellaisia lainopettajia, joista evankeliumitekstin lopussa sanottiin, että he puhuivat eri tavalla kuin Jeesus, jolla oli valta.
He kysyivät, että pitikö antaa anteeksi peräti 7 kertaa, sillä 7 on Raamatussa täydellisyyden luku.
Jeesus vastasi heille, ”ei vaan, 70 kertaa 7 (= 490 kertaa) eli AINA pitää antaa anteeksi ja rakastaa… Armo ja anteeksiantamus eivät lopu koskaan.

* * *

Ihmiselämä on kuitenkin kaikesta tästä huolimatta merkillinen. Voi tapahtua hyvin paljon sellaista, mitä kukaan ei ole koskaan suunnitellut tai aavistanut tai tahtonut tai toivonut. Kertomuksen molemmat miehet rakensivat, mutta luja oikea perustus kesti – siis pohjimmiltaan meidän rakennustyömme ei ole ratkaisevaa – elämämme ei lepää meidän varassamme, vaan perustuksen, Jumalan varassa.
Silti välillä kaikki elämässä tuntuu horjuvan ja pettävän. Tuntuu siltä, että ne vuoretkin horjuvat. – Silloin on hyvä muistaa Jesajan kirjan sana 54:10, jonka kuulimme alttarilta liturgiassa synninpäästön yhteydessä lausuttavan:
” Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.”

* * *
Nouskaamme yhdessä ’vuorelle’, tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme:
”Minä uskon Jumalaan,/ Isään, Kaikkivaltiaaseen,/ taivaan ja maan Luojaan,/ ja Jeesukseen Kristukseen,/ Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,/ joka sikisi Pyhästä Hengestä,/ syntyi neitsyt Mariasta,/ kärsi Pontius Pilatuksen aikana,/ ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,/ astui alas tuonelaan, / nousi kolmantena päivänä kuolleista,/ astui ylös taivaisiin,/ istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella/ ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,/
ja Pyhään Henkeen,/ pyhän yhteisen seurakunnan,/ pyhäin yhteyden,/ syntien anteeksiantamisen,/ ruumiin ylösnousemisen,/ ja iankaikkisen elämän.”