Edellisestä kohdalle osuneesta saarnavuorostani on vierailevan saarnaajan sekä vapaan viikonvaihteen vuoksi kulunut yli kuukausi. Ja nyt saan todeta, että saarnan aiheena on sama evankelista Luukkaan kuvaus kuin edelliselläkin kerralla, 1. sunnuntaina pääsiäisestä. Tosin silloin evankeliumikatkelma päättyi Jeesuksen tiivistelmään kirjoitusten keskeisestä sisällöstä, ja tänään saimme kuulla uudelleen nuo Ylösnousseen sanat heti evankeliumin alussa. ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat.”

Ylösnoussut Herra, kuoleman voittaja, varsinaisen tehtävänsä täyttänyt Jumalan Poika ei puutu sivuseikkoihin, vaan tarttuu tärkeimpään. Heti pääsiäisen jälkeen tähän Jeesuksen opetukseen oli hyvä keskittyä, sillä Luukkaan evankeliumia lukiessa saa käsityksen, että Jeesus aloitti tällä julistuksella heti kohta ilmestyttyään opetuslapsilleen. Evankeliumikirjan lopussa kaikki tuntuu tapahtuvan hyvin nopeasti, ja myös tämänpäiväisen saarnatekstin loppuosa vaikuttaa miltei samanaikaiselta tapahtumalta. Toisesta Luukkaan kirjoittamasta Raamatun kirjasta, Apostolien teoista, tiedämme kuitenkin, että hänkin tunsi ylösnousseen Jeesuksen ilmestymisten historian. Apostolien teoissa Luukas kertoo, että Jeesus ” monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.” (Ap.t.1:3). Nämä tiedot yhdistäen voimme ajatella, että Luukkaan evankeliumikirjan loppu sisältää tietoisen tiivistyksen siitä, mihin ylösnoussut Jeesus julistuksessaan keskittyi. Koko neljänkymmenen päivän ajan Hän käänsi kuulijansa huomion kirjoitettuun Jumalan sanaan ja antoi sen selittämiselle ja ymmärtämiselle välttämättömän tulkinta-avaimen. Voisiko siis kristillisellä kirkolla, Kristuksen seuraajilla, olla mitään mielettömämpää ratkaisua kuin heittää tämä ylösnousseen Kristuksen antama tulkintamalli menemään? Mielestäni ei. Ja kuitenkin juuri niin tapahtuu laajalla rintamalla maailman kristittyjen keskuudessa.

Jeesuksen tiivistelmään liittyy myös lähetyskäsky, käsky mennä kaikkeen maailmaan juuri kuullun sanoman kanssa, jotta kaikki kansat voisivat tulla osallisiksi lahjaksi annettavasta pelastuksesta. Tällä hetkellä myös Suomen luterilaisen kirkon lähetystyössä on meneillään supistumisen ja kuihtumisen vaihe, jonka tärkein syy, niin uskallan väittää, on keskittyminen muuhun kuin mihin Kristus itse keskittyi ylösnousemuksensa jälkeen. Moni haluaisi lähetystyön muuttuvan uskontojen väliseksi aidoksi ja toinen toistaan kunnioittavaksi vuoropuheluksi. Toisen ihmisen kunnioittamisessa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta ajatus uskontojen määrittämisestä samalle viivalle toisiaan täydentäviksi ei missään tapauksessa sovi Jeesuksen julistuksen ytimeen. Hän on Herra, joka sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:6). Uskontojen keskinäisen vuoropuhelun kannattajat ovat todellisuudessa hylänneet Kristuksen ylösnousemuksen avaaman näyn: Taivas on todellisuutta ja tie taivaaseen on avattu jokaiselle, jolle Kristus kelpaa. Lähetystyötä uhkaa silloin näivettyminen kehitysyhteistyöksi, jonka suurimmaksi huolenaiheeksi jää tämän maapallomme resurssien riittäminen ja tasapuolinen jakaminen kaikille tätä ajallista elämää eläville ihmisille.

Ei Jeesuksen antaman tulkinnan vähättely tietenkään rajoitu vain lähetystyöhön. Tällä kuluvalla viikolla oli valtakunnan levikiltään suurimmassa sanomalehdessä ruodittu tutkimusta siitä, miksi nuoret aikuiset jättävät niin helposti kirkon jäsenyyden. Näin tapahtuu erityisesti eteläisessä Suomessa. Tutkimuksen johdosta haastatellut, kirkon virassa toimivat ihmiset, pitivät eroamisen syynä mm. liian kuuluvaa ääntä ja näkyvää osaa esittävää konservatiivista vähemmistöä. Lääkkeeksi suositeltiin kirkolle liberaalimpaa linjaa. Ajatus on mieletön Jeesuksen julistuksen valossa. Mainittu konservatiivinen vähemmistö on se joukko, joka haluaa ottaa todesta Jeesuksen sanan: ’kirjoitettu on’. Ja kun on kerran kirjoitettu, sillä on merkitystä meillekin. Jeesus antoi jatkuvasti, sekä ennen kuolemaansa, että varsinkin ylösnousemuksensa jälkeen, esimerkin luottamuksesta Raamatun sanaan. Miksi me emme tekisi samoin? Kaivattu liberaali linja on tehnyt jo aivan tarpeeksi tuhojaan kirkossamme, kansassamme ja isänmaassamme. Eivät nuoret aikuiset jätä kirkkoa pelkästään konservatiivisen vähemmistön hätähuutojen vuoksi, vaan siksi, että meillä on jo kokonainen aikuiseksi kasvanut sukupolvi, joka on kasvatettu kirkon toimesta kavahtamaan kaikkea, mikä rohkeasti ja suoraan tarttuu Raamatun ilmoitukseen. Meillä on kokonainen sukupolvi, joka ei enää arvosta vanhan kristinopin opettamaa ”Elämämme kalleinta asiaa”. Suurelle enemmistölle ei ole enää mitään pyhää, tai sitten pyhänä pidetyt asiat löytyvät ainakin aivan jostain muualta kuin Raamatun kansien välistä. Hurja esimerkki tästä on viime aikojen suurimmaksi suomalaissaavutukseksi nostettu euroviisuvoitto. Sen toki ymmärtää että puoli vuosisataa odotettua voittoa hehkutetaan, mutta hämmästyttävää on se kritiikki, jonka kohteeksi ovat joutuneet ne, jotka syystä kysyvät: Mitä sanomaa hirviöjoukko olemuksellaan ja raamatullisesta maailmasta asioita sekoittaen lainatuilla sanoituksillaan oikein ajavat?

Olen aivan varma siitä, ettei kirkollamme ole tulevaisuutta missään muualla kuin Jeesuksen sanoman ja tehtävän seuraamisessa. Siinä on tulevaisuus koko sille lyhyelle ajalle, joka vielä on elettävänä ennen Herramme paluuta, mutta ennen kaikkea siinä on tulevaisuus, joka jatkuu riemuitsevana kirkkona taivaassa. Jeesus antoi tehtävän saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamista, alkukielen mukaan oikeammin: ”kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava kääntymystä, jotta synnit annettaisiin anteeksi”. Parannus ja syntien anteeksiantaminen eivät siis ole erillisiä saarnan aiheita, vaan parannuksen, oikeammin kääntymyksen päämääränä ja seurauksena on anteeksiantaminen. Kääntymys on Pyhän Jumalan puoleen kääntymistä, ja silloin meidän syntimme kyllä tulee selkeästi näkyviin. Jos Hän vain kutsuisi meidät tähän vaiheeseen, emme voisi kestää mitenkään, vaan palaisimme yksinkertaisesti poroksi Hänen pyhyytensä edessä. Jeesuksen viesti meille on kuitenkin se, että Jumala kutsuu kääntymään, voidakseen antaa meille kaikki syntimme anteeksi. Kaikki me olemme ydintämme myöten syntisiä Isämme puoleen kääntyessämme, mutta Hän antaa nytkin meille syntimme anteeksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden.

Jeesuksen ylösnousemus muutti vähitellen opetuslasten epätoivon ja murheen iloksi, kun he uskalsivat uskoa tapahtuneen todeksi eikä vain aaveen kummitteluksi. Aivan uudelle tasolle ilo nousi siinä hetkessä, johon päivän evankeliumi ja koko Luukkaan evankeliumikirja päättyy. Jeesus siunasi opetuslapsijoukkonsa ja nousi heidän silmiensä edessä taivaaseen. Vaikka Jeesus nyt poistui heidän näkyvistään, he ilmeisesti ymmärsivät uudella tavalla kaiken sen, minkä Jeesus oli jo paljon ennen kuolemaansa heille moneen kertaan julistanut. Kuoleman voittaneena Herrana Jeesus myös antoi lupauksen, jonka evankelista Matteus on tallettanut kirjansa loppuun: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20). Ihmisen muotoon alentuneena ei Jumalan Poika voinut edes ylösnousseena olla yhtä aikaa monessa paikassa; siksi Hänen oli lähdettävä takaisin taivaalliseen kirkkauteensa. Opetuslasten ilon aiheena oli lupaus, jonka he nyt muistivat ja joka pian myös täyttyi. Luukkaan mukaan Jeesus oli sanonut: ”Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” Pyhän Hengen vuodattamiseen kului enää kymmenen päivää. Sen muistoksi vietämme puolentoista viikon kuluttua helluntain juhlapäivää.

Jos ja kun me kristityt olemme pääsiäisen kansaa, ylösnousemuksen todellisuuteen keskittyneitä, niin olemme samalla myös helluntain kansaa. Elämme sitä aikaa, jolloin Pyhä Henki, joka on myös Kristuksen henki, tekee työtään meissä ja meidän kauttamme. Hän tekee meille mahdolliseksi uskon Kristukseen. Pyhä Henki tuo Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen meidän elämäämme; suorastaan liittää meidät näihin tapahtumiin sanan ja sakramenttien kautta. Kasteessa meidät on haudattu yhdessä Kristuksen kanssa ja kasteessa me olemme myös nousseet elämään uutta elämää. Vain Pyhän Hengen vaikutuksesta me voimme kohdata Herramme ehtoollispöydässä niin, että me syömme ja juomme hänen ruumiissaan ja veressään iankaikkisen elämän. Tässä on meidän ilomme ja riemumme lähde tänään.