Näkökulma: Hiljainen vallankumous – Kysymystä avioliitosta ratkotaan nyt seurakunta ja tuomiokapituli kerrallaan

Lohjalla kirkkoherra ja kirkkoneuvosto ovat erimielisiä siitä, voiko kirkkotiloja käyttää sateenkaariparien vihkimiseen. Asia on menossa Espoon tuomiokapitulin ratkaistavaksi. Kirkkotilojen käyttöä pohditaan lähiaikoina myös Lapuan ja Mikkelin hiippakunnissa. Kuva: Emilia Karhu

Peräti kolme tuomiokapitulia joutuu lähiaikoina ottamaan kantaa siihen, voidaanko kirkkotiloja käyttää samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Asia on tulossa käsittelyyn Lapuan, Mikkelin ja Espoon tuomiokapituleissa.

Syynä tähän on se, että kussakin hiippakunnassa on seurakunta, jossa kirkkoherra ja kirkkoneuvosto ovat erimielisiä kirkkotilojen käytöstä. Kirkkolain mukaan kirkkotilojen käytöstä päättävät kirkkoherra ja kirkko- tai seurakuntaneuvosto yhdessä. Mikäli nämä ovat keskenään eri mieltä, ratkaisun tekee tuomiokapituli.

Lapuan kapitulissa päätetään Jyväskylän seurakunnan tiloista, Mikkelissä Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan tiloista ja Espoossa Lohjan seurakunnan tiloista.

Mikkelin ja Espoon tuomiokapituleissa vastaava kysymys on ollut ratkaistavana jo aiemmin. Mikkelin tuomiokapituli päätti vuosi sitten, ettei Pieksämäen seurakunnan tiloissa jatkossakaan vihitä samaa sukupuolta olevia pareja. Espoon tuomiokapituli päätyi viime toukokuussa päinvastaiseen ratkaisuun Hangon suomalaisen seurakunnan kohdalla. Tampereen tuomiokapituli päätti marraskuussa avata Tampereen Messukylän seurakunnan tilat. Oulun, Turun, Porvoon, Helsingin ja Kuopion hiippakunnissa kysymys ei toistaiseksi ole edennyt tuomiokapitulin käsittelyyn.

TAUSTALLA ON hiljainen vallankumous, joka Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa on ollut käynnissä siitä asti kun avioliittolaki muuttui 2017.

Jotkut seurakunnat ilmoittivat heti, että niiden tilat ovat kaikkien vihkiparien käytettävissä. Viime vuosina päätöksiä tilojen avaamisesta on tehty tiheästi. Kotimaan seurannan mukaan päätöksen on nyt tehnyt ainakin 57 seurakuntaa. Se on jo merkittävä osuus Suomen 354 evankelis-luterilaisesta seurakunnasta.

Tilansa kaikille pareille avanneita seurakuntia on eri puolilla Suomea, joskaan ne eivät asetu kartalle tasaisesti. Esimerkiksi Lapuan hiippakunnassa tilojaan ei ole toistaiseksi avannut yksikään seurakunta. Seurakuntalaisten alueellisen tasa-arvon kannalta tilanne on kaikkea muuta kuin reilu.

Tuomiokapitulien päätöksistä voi tulla ennakkotapauksia, jotka seurakunnissa rohkaisevat tai hillitsevät haluja tilojen avaamiseen.

Päätöstensä perusteluissa seurakunnat korostavat, että päätös koskee vain tilojen käyttöä, ei kirkon avioliittokäsitystä, josta päätösvalta kuuluu kirkolliskokoukselle.

Tilanne on outo, ja paikallisesti siinä on myös farssin piirteitä.

Samaan aikaan jo noin 200 pappia on julkisesti ilmoittanut vihkivänsä kaikki parit vihittävien sukupuolesta riippumatta, ja piispainkokous on kehottanut tuomiokapituleja ”pidättyväisyyteen” seuraamusten määräämisessä. Käytännössä vihkimisestä on tullut omantunnon kysymys.

Siispä: mitä merkitystä kirkolliskokouksen kannalla enää on, kun kirkon papit jo nyt vihkivät sateenkaaripareja kirkon tiloissa?

TILANNE ON outo, ja paikallisesti siinä on myös farssin piirteitä. Lohjalla kirkkoneuvosto päätti ensin viime elokuussa avata tilat ja sitten taas marraskuussa olla avaamatta. Päätös syntyi kummassakin äänestyksessä yhden äänen enemmistöllä. Kirkkoneuvoston muuttuneeseen kantaan oli syynä yhden neuvoston jäsenen vaihtuminen. Olen miettinyt, miltä tuntuisi olla kirkkohäistä haaveileva sateenkaariseurakuntalainen Lohjalla.

Kirkolliskokouksen päättämättömyyden takana on määräenemmistösäädös. Päätös avioliittokäsityksen muutoksesta vaatisi taakseen 3/4 kirkolliskokousedustajista, eikä niin suurta enemmistöä ole toistaiseksi löytynyt.

Määräenemmistösäädöksen purkamisen perään on haikailtu jo ennen avioliittokeskustelua. Toisaalta säädös suojaa myös pakittamiselta. Kukaan tuskin toivoo tilannetta, jossa kirkolliskokous veivaisi kantaansa avioliittoon edestakaisin.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että kirkon avioliittokäsitys laajenee vääjäämättä. Jos päätös ei synny kirkolliskokouksessa, se tehdään seurakunta ja tuomiokapituli kerrallaan. Kyse on vain siitä, kuinka nopeasti muutos tapahtuu ja kuinka paljon vahinkoa kirkolle sitä ennen syntyy.

Helmikuussa valitaan uusi kirkolliskokous. Sen käsittelyyn piispainkokouksen esitys avioliittokysymyksen ratkaisusta voisi tulla toukokuussa.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliEuroopan ilmastoisovanhemmat -järjestön sihteeri Iiris Lappalainen: ”Taistelemme yhdessä lastenlastemme tulevaisuuden puolesta”
Seuraava artikkeliHaastateltavan karikatyyri muistuttaa keskivertoa suomalaista toimittajaa – Median pitäisi pyrkiä paremmin moniäänisyyteen

Ei näytettäviä viestejä