Yksilön asema ja oikeudet uskonnollisen liikkeen sisällä jäävät usein katveeseen, kun keskustellaan uskonnonvapaudesta, totesi professori Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta torstaina 9.11. pidetyssä webinaarissa, jonka aiheena oli uskonnonvapaus hengellisissä yhteisöissä.

Uskonnonvapaus on perusoikeus ja yksi vakiintuneimpia vapauksia, jolla on pitkä historia. Oikeus uskoa ja olla uskomatta hahmotetaan erityisesti yksilön ja yhteisön suhteessa valtioon.

– Yksilön ja hänen uskonnollisen yhteisönsä rajapinta on kuitenkin usein ongelmallinen niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Yksilöön kohdistuva hengellinen väkivalta yhteisön sisällä voi kaventaa merkittävästi hänen uskonnonvapauttaan. Ratkaisu tähän ei ole usein kuultu lause: Ainahan voit lähteä pois yhteisöstä, jos kohtaat ongelmia, Linjakumpu sanoi.

Linjakumpu painotti, että uskonnonvapaudellakin on rajansa. Se pitää aina suhteuttaa muihin ihmis- ja perusoikeuksiin ja vapauksiin, kansainvälisiin sopimuksiin sekä rikoslakiin.

– Uskonnonvapautta ei siis voida tarkastella vain uskonnollisten yhteisöjen oikeuksien ja intressien kautta.

Linjakummun mukaan hengellinen väkivalta voidaan nähdä pahoinpitelynä, joka täyttää rikoslain kirjaukset ruumiillisen tai henkisen terveyden vahingoittamisesta ja kivun aiheuttamisesta.

– Valitettavasti rikoslain kirjauksia ei ole kuitenkaan Suomessa käsitelty tuomioistuimissa suhteessa hengellisiin yhteisöihin.

– Esimerkiksi reilut 10 vuotta sitten uskonyhteisön sisäistä, vakavaa kiusaamistapausta yritettiin viedä eteenpäin oikeusjärjestelmässä, mutta se ei edennyt tuomioistuimeen asti, koska katsottiin, että tapauksen tutkinnan vaatimat resurssit olivat liian suuret suhteessa siitä mahdollisesti seuraavaan rangaistukseen.

Linjakummun mukaan olisi tärkeää, että esimerkiksi Jehovan todistajien karttamiskäytäntö saataisiin myös Suomessa oikeusistuimen käsittelyyn.

HELLUNTAIKIRKON TOIMINNANJOHTAJA, pastori Esko Matikainen kertoi webinaarissa suomalaisen helluntailiikkeen sisäisestä keskustelusta ja toimista hengellisen väkivallan tunnistamiseksi ja kitkemiseksi.

– Hengellisen väkivallan teemoihin havahduttiin meillä 1990-luvulla, kun helluntailaiset alkoivat järjestää nuorille rippileiriä vastaavia Fifteen-leirejä. 2000-luvun alussa laadittiin lapsi- ja nuorisotyön turvaohjeisto ja ryhdyttiin järjestämään turvakoulutuksia.

Seksuaalisten hyväksikäyttötapausten selvittämisen myötä esiin nousi ajatus pastorin valtakirjasta, jota seurakunnan johto hakee luotettavana pitämälleen henkilölle, ja jossa pastorin on sitouduttava allekirjoituksellaan tiettyihin eettisiin periaatteisiin. 2010-luvulta alkaen kahden päivän turvakoulutus ja tentti on ollut pakollinen kaikille helluntaipastoreille.

– Helluntailiikkeen suuri löytö on ollut, että meillä ei ole mainetta varjeltavana, vaan meillä on ihmisiä joita pitää suojella. Menköön maine, jos se menee keskustelussa hengellisestä väkivallasta ja työskentelyssä ihmisten hyväksi, Matikainen summasi.

Hän totesi, että nykyään helluntaipastorit ovat opiskelleet yhä enemmän teologiaa ja paneutuneet pastoraalisen sielunhoidon kursseilla myös hengellisen väkivallan kysymyksiin. Tämä on auttanut sanoittamaan asiaa ja keskustelemaan siitä.

Pastorien koulutuksessa nousi myös ajatus laajemmista hengellisen väkivallan seminaareista, jotka ovat avoimia kaikille ja joita suositellaan erityisesti seurakuntien vapaaehtoisille.

– Niissä reflektoidaan liikkeen sisältä nousevia kokemuksia hengellisestä väkivallasta ja pohditaan aihetta sekä menneisyyteen peilaten että tämän päivän näkökulmasta. Syntyi malli, miten puhua tästä kipeästä aiheesta.

Helluntailiike on tehnyt viime vuosina hengellisen väkivallan kysymyksissä myös tiivistä yhteistyötä Uskontojen uhrien tuki UUT:n kanssa.

MUUTAMILLE 1970–80-LUKUJEN helluntailaisnuorille nousi 2010-luvun lopulla idea retronuorisopäivistä. Koronapandemia viivytti tapahtuman toteutumista, mutta ajatusta pidettiin yllä Facebook-ryhmässä, johon liittyi tuhansia entisiä helluntainuoria. Ryhmässä alkoi nousta esiin myös kipeitä muistoja ja kokemuksia.

– Kun retrotapahtuma lopulta toteutettiin Keuruulla 2021, ohjelman osaksi otettiin myös kokemukset hengellisestä väkivallasta. Osalle osallistujista se oli hämmentävää, koska he eivät olleet tällaiseen törmänneet. Laajalla joukolla kipeitä kokemuksia kuitenkin oli. Käänsimme kiviä, jotka olivat jääneet aiemmin kääntämättä, Esko Matikainen sanoi.

Matikaisen mukaan riskinä on, että kaikki hengellisen väkivallan kokemukset projisoidaan vain menneisyyteen. Hän kuitenkin painotti, että esimerkiksi seksuaalieettiset kysymykset ja monikulttuurisuus tuovat nykyaikana seurakuntiin uusia kysymyksiä, joita pitää oppia ymmärtämään ja joiden kohtaamiseen tarvitaan uutta osaamista. Samoin liikettä haastavat lasten pahoinvointi ja ilmastoahdistus.

– Aikamme arvoliberalismi on nostanut esiin myös kristittyjen keskuudessa erittäin konservatiivista vastaliikehdintää, jossa perhearvot ovat hyvin vanhanaikaisia ja esimerkiksi naisten pappeus torjutaan.

KIRJAILIJA JA projektisuunnittelija Sara Al Husaini nosti puheenvuorossaan esiin uskonnonvapauden ongelmia entisen muslimin näkökulmasta. Hän painotti, että heihin kohdistuu syrjintää sekä oman yhteisön sisältä että yhteiskunnan ja valtaväestön suunnasta. Vaikeinta on uskonnon jättäneillä naisilla ja seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvilla.

Jos maahanmuuttajamuslimi jättää uskontonsa, hän joutuu usein jättäytymään yhteisön ulkopuolelle ja saattaa menettää samalla yhteyden oman lähtömaansa kulttuuriin ja kieleen. Hän voi myös menettää mahdollisuutensa matkustaa turvallisesti lähtömaahansa.

– Joissain maissa kaikki kritiikki islaminuskoa kohtaan koetaan pilkkaamiseksi, ja uskosta lähteminen nähdään petturuutena ja syntinä. Entiselle muslimille ei ole olemassa turvallista tilaa puhua uskonnottomuuden puolesta.

Toisaalta Al Husaini korosti, että kaikki muslimit eivät syrji islamista lähteneitä.

Vähemmistöjen rakenteellisesta syrjinnästä ja osallisuuden ongelmista puhutaan suomalaisessa yhteiskunnassa Al Husainin mukaan jo aika paljon. Esiin nousee vaikkapa ongelmat päästä koulutukseen tai työelämään.

– Mutta vähemmistöyhteisöjen sisäisistä valtarakenteista, jotka rajoittavat esimerkiksi naisten osallisuutta ja ihmisoikeuksia, ei puhuta. Yhteisön sisäistä syrjintää ei nähdä tai nosteta esiin.

– Suomessa vähemmistössä olevien patriarkaalisten uskonnollisten yhteisöjen asenteita ja rakenteita ei haasteta sisältä eikä ulkoa.

AL HUSAININ mukaan Suomessa pitäisi jakaa maahanmuuttajayhteisöjen jäsenille paljon enemmän tietoa ihmisoikeuksista sekä siitä, miten uskonnollisesta yhteisöstä voi halutessaan irrottautua, ja mistä sellaisessa tilanteessa voi hakea tukea ja apua.

– Kun halusin itse aikanaan jättää islamin, en tiennyt, miten toimia. Vertaistukea ei ollut.

Al Husaini on törmännyt vaientamisyrityksiin, kun hän on puhunut ja kirjoittanut tasa-arvoisuudesta ja yhdenvertaisuudesta ja niihin liittyvistä ongelmista muslimiyhteisöissä.

– Puheeni leimataan islamofobiaksi, vaikka tarkoitukseni on ennaltaehkäistä ongelmien jatkumista ja toistumista. Avoin keskustelu epäkohdista voi koitua jopa uskonnollisen yhteisön hyödyksi, jos sitä kuunnellaan avoimesti ja ongelmiin tartutaan.

Sara Al Husainin tuore kirja Huono tyttö käsittelee muun muassa pakkoavioliittoja ja kunniaväkivaltaa. Kirjan kannessa on kuva limaisesta tikkarista, jonka pinnalla on kärpäsiä.

– Sellainen olet, jos sinulla ei ole huivia. Huivia käyttävänä olet puhdas tikkari kääreessä. Näin minulle ja joillekin muille on sanottu. Islamissakin pelotellaan helvetillä ja syytetään syntiseksi, jos et pukeudu tietyllä tavalla. Onko sellaisessa tilanteessa todellista valinnanmahdollisuutta?

Al Husaini toivoo, että myös uskontodialogissa uskallettaisiin nostaa esiin yhteisöissä tapahtuva hengellinen ja fyysinen väkivalta. Hän kertoo saaneensa osakseen lannistavaa ja vähättelevää puhetta myös islamiin kääntyneiltä kantasuomalaisilta naisilta ja toteaa, että on aivan eri asia valita uskonto itse aikuisena vapaasta tahdostaan kuin syntyä siihen.

Webinaarin järjestivät Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Uskontojen uhrien tuki UUT ry, Lapin yliopisto ja Step-opintokeskus.

Juttuun on lisätty 10.11. kello 13.50 lause: Toisaalta Al Husaini korosti, että kaikki muslimit eivät syrji islamista lähteneitä.

Oikaisu: 10.11. kello 15.15. Esko Matikaisen viimeistä kommenttia on korjattu. Hänen mukaansa aikamme arvoliberalismi on nostanut esiin myös kristittyjen keskuudessa erittäin konservatiivista vastaliikehdintää, ei erityisesti helluntailaisten keskuudessa kuten kommentissa aiemmin luki.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Yksilön uskonnonvapaus voi olla uhattuna myös uskonnollisen yhteisön sisällä – ”Maahanmuuttajayhteisön sisäistä syrjintää ei nähdä tai nosteta esiin”