KYSYMYKSESI TEKI MINUT surulliseksi, Juha Meriläinen sanoi pari viikkoa sitten Roihuvuoren seurakunnan kirjallisuusillassa Helsingissä. Olin kysynyt häneltä, mitä hyvää Venäjän ortodoksisesta kirkosta tai patriarkka Kirillistä voi sanoa. Kysymykseni perustui hänen lokakuussa ilmestyneen kirjansa niistä antamaan kuvaan.

Meriläinen muistutti siitä, että kielteinen mielikuva nousee kirjan näkökulmasta, kirkon ja valtion suhteesta Venäjällä. Hänen mukaansa on hyvä muistaa, että Venäjän ortodoksiseen kirkkoon kuuluu miljoonia kristittyjä, eivätkä he kaikki hyväksy Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan.

ALOIN LUKEA Juha Meriläisen teosta Putinin alttaripoika – patriarkka Kirill ja Venäjän pyhä hyökkäyssota patriarkan elämäkertana. Kirja on kuitenkin paljon enemmän. Se tarjoaa sujuvasti kirjoitetun tietopaketin venäläisyyden ja ortodoksisuuden suhteesta. Naapurimaata ja erityisesti sen valtakirkkoa asiantuntevasti valottavalle kirjalle soisi laajan lukijakunnan.

Venäjän ortodoksisen kirkon syntynä pidetään Kiovassa tapahtunutta joukkokastetta vuonna 988. Presidentti Vladimir Putinin on käyttänyt sitä osana propagandassaan, jolla myös perustelee nykyisen Ukrainan olevan osa Venäjää.

Kirjassa todetaan, että Kiovan Rusia, kasteen aikaista valtakuntaa, on Suomessakin harhaanjohtavasti kutsuttu Muinais-Venäjäksi tai Kiovan Venäjäksi.

Myös patriarkka Kirill, silloin vielä metropoliitta, toisti vuonna 2008 rock-konsertin yleisölle Kiovan Maidanilla kansallisromanttista näkemystään siitä, että Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina muodostavat yhdessä kokonaisuuden Rus ja että tämä nykyinen Rus on pyhä.

Vladimir Putin alkoi käydä 1990-luvulla kirkoissa. Meriläisen mukaan kyse saattoi olla siitä, että hän näki jo varhaisessa vaiheessa ortodoksisuudessa luontevan pohjan venäläiselle isänmaallisuudelle ja nationalismille.

KIRJA OSOITTAAKIN, miten monessa kohtaa Vladimir Putin edeltäjiensä tavoin käyttää historiaa vääristellen tukemaan omia pyrkimyksiään.

Osaltaan siihen liittyy uusi opetussuunnitelma, jonka kirjoittamisen Putin käynnisti kolmannen presidenttikautensa alussa. Uuden opetussuunnitelman mukaan jo tuhat vuotta sukupolvet toisensa jälkeen ovat rakentaneet uutta Venäjää.

Nykyisten oppikirjojen mukaan Venäjä on aina ollut monikansallinen ja suvaitsevainen. Meriläisen mukaan tämä pitää paikkaansa vain joillakin alueilla ja joinakin aikoina.

Kirja käy läpi ortodoksisen kirkon jakautumista Ukrainan lisäksi muualla maailmassa. Osin tämä jakautuminen liittyy siihen miten Ukrainan ortodoksien jakaantumiseen on suhtauduttu eri patriarkaateissa.

Yksi kiinnostava sivujuonne kirjassa on Venäjän ortodoksisen kirkon pyrkimys valloittaa Afrikan mannerta venäläisten puolisotilaallisten joukkojen vanavedessä. Wagner-johtaja Jevgeni Prigožin ja hänen työtovereidensa menehtyminen elokuussa hidastanee \n>tätäkin valloitusyritystä.

ARKKIPIISPA TAPIO LUOMAN erityisavustajana työskentelevä teologian tohtori, kirkkohistorian dosentti Juha Meriläinen ei ole varsinainen Venäjä-tutkija. Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen ja Euroopan kirkollista jälleenrakentamista vuosina 1945–1948.

Idea Venäjä-aiheiseen kirjaan syntyi kun hän toissa kesänä suunnitteli artikkelia patriarkka Kirillistä. Sitä hahmotellessaan Juha Meriläinen huomasi, että hänellä alkaa olla valmiina kokonaisen kirjan dispositio.

Tutkijan ote näkyy muun muassa siinä, että 381-sivuisesta kirjasta viite- ja lähdeluetteloa on 70 sivua.

Jossain muussa yhteydessä lukisi mielellään patriarkka Kirillin yhteyksistä Suomeen muun muassa sinä aikana kun hän toimi Viipurin piispana tai työskenteli Kirkkojen maailmanneuvostossa Genevessä. Kotimaan kuva-arkistosta löytyy häneen liittyviä kuvia eri vuosikymmeniltä.

Juha Meriläinen: Putinin alttaripoika. Patriarkka Kirill ja Venäjän pyhä hyökkäyssota. Otava 2023. 381 sivua.