Tapani Kärkkäinen kävi Puolassa ensimmäisen kerran keväällä 1984 ortodoksisen opiskelijakuoron mukana. Sotatila oli loppunut vasta edellisenä vuonna ja Solidaarisuus-liike mennyt maan alle. Osaltaan Kärkkäisen kiinnostuksen maahan oli herättänyt puolanjuutalaisen Yhdysvaltoihin emigroituneen kirjailija Isaac Bashevis Singerin tuotanto.
– 1980-luvulla Puola oli harmaa ja köyhä. Niin köyhä, että sinne vietiin ruoka-apua muun muassa kirkkojen kautta. Joillekin suomalaisille on saattanut jäädä elämään tämä mielikuva.
Tapani Kärkkäinen jatkoi käyntejä maassa, ja ne vain vahvistivat kiinnostusta. Antiikin Kreikan kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa opiskellut Kärkkäinen lähti vuonna 1987 Krakovaan vuodeksi opiskelemaan puolan kieltä.
– Asuin Krakovan ortodoksisen kirkon takaosassa olevassa pienessä yksiössä. Joskus heräsin kirkkokuoron harjoituksiin.
Vaikka Puola oli vielä 1980-luvulla köyhä, maassa näkyi vahva keskieurooppalainen kulttuuri. Kahvilassa pöydillä oli valkoiset liinat ja tarjoilija toi kahvin ja leivokset pöytään.
– Olin siinä kulttuurissa vähän neuvoton. Tiedostin tulevani Euroopan reunalta, periferiasta.
KRAKOVAN VUODEN jälkeen Tapani Kärkkäinen alkoi opiskella Helsingin yliopistossa slaavilaista filologiaa, puolan kielen lisäksi venäjää ja serbokroatiaa. 1990-luvulla hän muutti vielä vuodeksi Varsovaan graduntekovaiheessa.
Ensimmäinen hänen puolasta suomentamansa teos on Puolan tietotoimiston kirjeenvaihtajana Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa työskennelleen Ryszard Kapuścińskin teos Imperiumi, joka kertoo Neuvostoliiton historiasta ja hajoamisesta. Suomennos ilmestyi vuonna 1993. Samalta kirjailijalta hän on kääntänyt myös teokset Eebenpuu ja Keisari.
– Kapuściński oli maailmankuulu reportteri ja minä vasta opiskelija. Olin innoissani käännöstyöstä. Jälkikäteen hirvitti, että suomensin ensimmäisenä teoksenani niin merkittävän kirjailijan teoksen.
Suomeksi on käännetty myös puolalaisen reportteri Hanna Krallin Varsovan getosta kertova teos Kilpajuoksu Isä Jumalan kanssa. Se ilmestyi Liisa Ryömän suomentamana 1977.
Krallin kirjat, joita Kärkkäinen on sittemmin suomentanut suoraan puolasta, kertovat holokaustista, mutta myös Puolan mielenmaisemasta holokaustin jälkeen.
Tapani Kärkkäinen. Kuva: Mari Teinilä
ENNEN TOISTA maailmansotaa puolalaisista oli juutalaisia noin kymmenen prosenttia, suurimmissa kaupungeissa jopa 30 prosenttia.
Puolan yhden tunnetuimman kirjailijan, puolanjuutalaisen Bruno Schulzin novellikokoelman Kanelipuodit ja muita kertomuksia Tapani Kärkkäinen käänsi vuonna 2013.
– Eräs puolalainen ystäväni tutkii juutalaisia hautausmaita ja olen kiertänyt ympäri Puolaa hänen kanssaan katsomassa niitä.
Juutalaisten hautausmaita on Kärkkäisen mukaan yhteensä noin 2 000 ja valtaosa niistä on kokonaan metsittynyt.
– Suomentajantyötäni varten on ollut hyvä, että olen nähnyt myös köyhää puolalaista maaseutua, enkä ole liikkunut vain kaupunkien opiskelija- ja älymystöpiireissä.
Käännöstöiden ohella Tapani Kärkkäinen työskenteli 1990-luvulla Helsingin ortodoksisen seurakunnan lehden toimittajana.
2000-luvulla hän alkoi kääntää Olga Tokarczukin teoksia. Ensimmäisenä Päivän talo, yön talo, sitten Alku ja muut ajat, Vaeltajat ja Aja aurasi vainajain luitten yli.
Olga Tokarczukille jaettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2019. Yhteensä puolalaisille kirjailijoille on myönnetty kuusi Nobelin kirjallisuuspalkintoa.
YKSI HUIPENTUMA Tapani Kärkkäisen pitkällä matkalla puolalaisen kirjallisuuden Suomessa tunnetuksi tekemiseen on ollut Olga Tokarczukin Nobelin kirjallisuuspalkinnon jakotilaisuus Tukholmassa 2019. Kärkkäinen ei ollut itse Nobel-juhlassa mukana, mutta muiden eurooppalaisten Tokarczuk-kääntäjien kanssa he seurasivat palkintojenjakoa Tukholmassa kirjailijaliiton tiloissa streaminä kuohujuomaa nauttien.
Tapani Kärkkäinen on suomentanut myös Puolan tunnetuimman fantasiakirjailija Andrzej Sapkowskin yhteensä 11 kirjaa. Sapkowskin Noituri-sarjasta Netflix on tehnyt kaksi televisiosarjaa ja lisäksi hänen tuotantonsa perusteella on tehty videopeli The Witcher.
TAPANI KÄRKKÄINEN työskentelee kurinalaisesti. Hän tahtoo pysyä sovituissa aikatauluissa ja pyrkii suomentamaan joka päivä neljästä kuuteen sivua. Aluksi hän analysoi tekstiä, usein toisen kotinsa keittiön sohvalla Loviisan Viirilässä vierellään Pietarista aikoinaan tuotu kaunis Laima-koira.
– Analysoin aamupäivisin käännettävää tekstiä, teen merkintöjä kynällä sivuille ja yritän tunnistaa sanojen vivahteita. Iltapäivisin työskentelen tietokoneella.
Suomentajan epäsäännöllisiä tuloja on helpottanut Kärkkäisen viime vuoden alusta alkanut viisivuotinen taiteilijaprofessuuri. Kääntäjille myönnetään kerrallaan yksi taiteilijaprofessuuri. Kärkkäisen edeltäjä taiteilijaprofessuurissa oli Tanja Roinila ja hänen edeltäjänsä oli Kersti Juva.
– Taiteilijaprofessuuri velvoittaa. Siksi annan nytkin tätä haastattelua. Tahdon osaltani tehdä kääntämisen kulttuuria tunnetuksi.
Kun Tapani Kärkkäisen yhteys Puolaan alkoi 1980-luvun alussa, puolalaisista kirjailijoista Suomessa ehkä tunnetuin oli Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1905 saanut Henryk Sienkiewicz ja hänen teoksensa Quo Vadis. Maila Talvio käänsi tämän kristittyjä Rooman valtakunnan ikeessä kuvaavan teoksen suomeksi jo 1900-luvun alussa.
TAPANI KÄRKKÄINEN on seurannut tiiviisti kommunismin alta vapautuneen Puolan matkaa kohti oikeistolasta ja konservatiivista valtiota. Lokakuun puolivälissä pidetyissä vaaleissa kahdeksan vuotta valtaa pitänyt Laki ja oikeus -puolue menetti kuitenkin ehdottoman valta-asemansa.
Puola on taas muuttumassa. Käytännössä se merkinnee vapaampia aikoja esimerkiksi seksuaalivähemmistöille ja naisille. Kommunismille muutosvoimaa edustaneen Solidaarisuus-liikkeen ensimmäisestä noususta on kohta jo viisi vuosikymmentä.
– Ehkä Suomessa oli vallalla se käsitys, että kun Puola ja muut Itä-Euroopan maat vapautuvat kommunismista, niin ne muuttuvat nopeasti pohjoismaisiksi demokratioiksi.
Kuka?
Tapani Kärkkäinen, 61, taiteilijaprofessori, suomentaja
Juuri nyt suomennan ensi vuonna ilmestyvää Olga Tokarczukin kirjaa
Varsova vai Krakova? Molemmat. Varsova on vähän kuin Berliini, moderni kaupunki, joka on osin karu ja räjähtänytkin, mutta tunnelmaltaan rento ja kulttuurielämältään erittäin vilkas. Sydämeni sykkii kauniille Krakovalle, mutta se kärsii liiasta turismista. Varsova on niin iso kaupunki, että turistit häviävät sinne.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä