Sisko Hottolalla on alkamassa kolmas opintovuosi Helsingin teologisessa tiedekunnassa. Nyt tulevaisuus näyttää jo huomattavasti selkeämmältä kuin syksyllä 2021. Helsinki on jo tutumpi, ja teologiaopiskelijoista hän on löytänyt oman kaveriporukan. Etäisyyttä on tullut myös aikaan, jolloin hän liittyi vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen neljätoistavuotiaana ja erosi siitä lukioikäisenä.

– Olin tabula rasa tullessani teologiseen yliopistoon. Halusin imeä itseeni opinnoista kaiken, Etelä-Savossa Pertunmaalla kasvanut Sisko Hottola kuvailee.

Eri-ikäisten- ja taustaisten opiskelijoiden kanssa uskosta ja uskonnosta keskusteleminen on ollut hienoa. Uuden testamentin eksegetiikka kiinnostaa erityisesti: historiallinen Jeesus, erilaiset Jeesus-kuvat, johanneslainen yhteisö, varhaiskristillisyys ja ensimmäiset kristityt.

Aikaansa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä Hottola on pohtinut ja työstänyt paljon. Vilpittömyys välittyy.

– Tämä aihe on tosi iso osa minuutta. Se on vaikuttanut aiemmin, nyt ja todennäköisesti tulevaisuudessa monella tapaa. Vaikka edelleen korjailen palasia, siitä huolimatta se on ollut minulle tärkeä asia.

Liikkeen sisäisen elämän tietämisen ja tuntemisen Hottola näkee rikkautena.

– Se on antanut paljon perspektiiviä. Koen pystyväni hyödyntämään kokemustani tulevaisuudessa.

LAPSUUDEN PERHE kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, muuten uskonto ei juuri näkynyt Hottolan arjessa lypsykarjatilan ainoana tyttärenä. Sukulaisilta Hottola oppi uskonnollista kuvastoa, alakouluikäisenä asia hahmottui lisää. Lapsen luottamus korkeampaan voimaan syttyi. Lähipiirissä oli niin helluntailaisia, luterilaisia kuin ateistejakin. Informaatio oli ristiriitaista. Vanhemmat erosivat hänen ollessaan viidennellä luokalla.

– Perusturvan tunne särkyi. Se oli yksi syy, miksi hakeuduin vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Se oli minulle turvaverkko siinä tilanteessa ja auttoi vaikeassa elämänvaiheessa.

Jo kuusivuotiaasta Hottola oli viettänyt aikaa ystävänsä vanhoillislestadiolaisen suurperheen luona. Kun kotona alkoi olla vaikeaa, hän alkoi viettää siellä yhä enemmän aikaa. Selkeää uskoontulokokemusta Hottolalla ei ole.

– Kaikki on tapahtunut liukumana, ei ole selkeitä rajoja aikakausien välillä. Halusin jotain konkreettista ja pyysin ystävääni juttelemaan.

Vanhan vaahteranpuun alla ystävä antoi synninpäästön. Yhteisö otti Hottolan lämpimästi vastaan, erilaisuuden ja kuulumattomuuden tunnetta kokenut Hottola sai tuntea itsensä hyväksytyksi.

– Tuntui niin hyvältä, kun ihmiset vaikuttivat onnellisilta ja rauhallisilta. Heillä oli jotain pysyvää. Kaikki oli selkeää, se oli helppo vastaanottaa.

IHMISET OLIVAT vilpittömästi kiinnostuneita ja ihastuneita Hottolan epätavallisesta tarinasta. Hänen kirjoittamansa essee julkaistiin Päivämiehessä, ja hänestä tehtiin kuunnelma.

– Pääsin isoseksi käymättä isoskoulutusta. Sain paljon puhumismahdollisuuksia.

Seuroissa Hottola kävi niin usein kuin maatilan töiltä ehti. Yhteisöstä tuli toinen perhe. Tuntui upealta, kun itse sai kuulla ja sanoa ”Jumalan terve”. Alkuun mustavalkoinen arvomaailma oli helppo omaksua, se toi turvallisuutta. Meikkaaminen, maallinen musiikki, tanssi, Hottola luopui monista asioista. Hän myös oppi ajattelemaan, ettei nainen voi olla pappi.

– Kun asia ei ollut itselle ajankohtainen tai henkilökohtainen uhka, se oli helpompi allekirjoittaa ja hyväksyä. Se ei ollut minulta pois.

Musiikin vahva läsnäolo liikkeessä kiehtoi pianon, haitarin ja saksofonin soittamista harrastavaa Hottolaa. Suviseuroissa oli hienoa ja turvallista laulaa teltassa auringon laskiessa. Olla kuin pieni muurahainen muurahaiskeossa. Rippikoulussa nuoret lauloivat vapaa-ajalla, soittivat ja kilpailivat siitä, mikä joukkue lauloi kovemmin tai korkeammalta.

Seksuaalikasvatus kuitenkin hämmensi.

– Se oli vajavaista ja yksioikoista. Ei riitä, jos nuorelle sanotaan seksin kuuluvan avioliittoon. Se aiheuttaa paljon tarpeetonta huonoa omaatuntoa. Jos liike ei anna seksuaalikasvatusta, sen ei pitäisi niin vahvasti kritisoida sitä 
muiden tarjoamana.

PIKKUHILJAA ERI asiat alkoivat häiritsemään Hottolaa.

– En pidä siitä, että puhutaan uskovaisista ja ei-uskovaisista.

Hän lisäsi ripsiväriä, kuunteli maallisia kappaleita, tutustui alkoholiin ja otti reiät korviinsa. Hottolalle oli tärkeää miettiä omatuntoaan ja miten elää ja olla sen edessä rehellinen itselle ja muille. Erkaantuminen kävi luonnollisena liukumana. Jossain vaiheessa hän huomasi olevansa niin kaukana, ettei ollut enää järkevää kuulua liikkeeseen.

– Samalla minulla oli vastuuntunne siitä, etten halunnut olla viemässä kenenkään toisen uskoa pois tai kyseenalaistamassa muiden ajattelua.

Pienellä paikkakunnalla tyhjän päälle putoaminen oli iso juttu. Suurta kaveriporukkaa ei enää ollut.

– Tuli tosi yksinäinen olo. Ei ollut mitään paikkaa, mihin olisin voinut mennä.

Lukion aikana mieleen hiipi ajatus papin ammatista. Teologisen tiedekunnan ovet avautuivat ensi yrittämällä. Hottola käy edelleen joskus seuroissa saadakseen laulaa ja tarkkaillakseen teologiopiskelijan roolissa.

– Se on tosi kiinnostavaa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että pystyn tekemään sen. Joillekin liikkeestä eronneille se olisi liian raskasta.

Omaa kasvua on tukenut myös treffisovellus Tinderistä kolme vuotta sitten löytynyt kristitty avopuoliso. Pari kihlautui kesäkuussa 2021. Myös häät ovat suunnitteilla tulevaisuudessa.

– Olen ”voittanut Lotossa”. Meillä molemmilla on ollut se ajatus, että tässä on loppuelämän kumppani.

SISKO HOTTOLA kaipaa erityisesti avoimempaa ja tasapuolisempaa keskustelukulttuuria.

– Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on monenlaisia ihmisiä, erilaisia ajattelutapoja. Tulisi tunnistaa ja tunnustaa, etteivät kaikki ole samanlaisia. Kristityn lähimmäisen rakkaus on rakastavinta rakkautta, mutta se voi olla myös kaikkein satuttavinta rakkautta.

Etenkin julkisissa keskusteluissa Hottola on kiinnittänyt huomiota liikkeen linjauksiin konservatiivisen siiven mukaisina. Hän muistuttaa liikkeen olevan yhtä kuin sen jäsenet.

– Myös moninaisuuden ja monipuolisuuden sietämistä tulisi lisätä. Liikkeen johdolla on iso auktoriteetti ja vastuu siitä, että näin tapahtuisi. Toivon, että liike antaisi monenlaisten äänten kuulua.

Liikkeestä käytävä keskustelu on Hottolan mukaan niin julkisuudessa kuin mediassa hyvin polarisoitunutta.

– Kriittisistä äänistä on herännyt liikkeen sisällä kummallinen puolustusreaktio. Jos joku avaa suunsa ulkopuolelta, hänen ajatellaan olevan liikettä vastaan. Toivon kaikin puolin asiallista keskustelua.

Hottolan on ollut vaikea löytää omia arvojaan vastaavaa yhteisöä. Joskus mielessä häivähtää kaipaus. Papin työn lisäksi unelma elää myös tutkijana työskentelemisestä ja väitöskirjan teosta.

– Toivon, että pääsen elämäni aikana tekemään molempia.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!