Viinit ja viinikulttuuri ovat kiehtoneet Kari Latvusta pitkään. Viime vuoden lopulla hän jäi eläkkeelle Kirkkohallituksen asiantuntijan työstä, ja sen jälkeen viininviljelyyn on voinut ”hurahtaa täysin”.

– Olen rakentanut uutta, tehnyt asioita, joita oli jäänyt tekemättä, Latvus kertoo.

Ensimmäisen viiniköynnöksensä Latvus istutti jo 90-luvulla. Kun se pysyi yllättäen hengissä läpi talven ja tuotti rypäleitä, alkoi mielessä pyöriä rypäleiden kasvattaminen laajemminkin.

Merkittävä käännekohta viiniharrastuksessa oli myös ”heuristinen kokemus” huippu-bourdeauxia maistellessa.

– En ollut tiennyt, että viini voi maistua niin hyvältä.

PÄÄTÖS OMAN viinitarhan perustamisesta sinetöityi koronakeväänä 2020, kun Portugalin viinitarhoille suunniteltu matka vaihtui lomailuun kotimaisemissa.

Tilannetta avitti Aitoossa oleva sukutila ja siellä huonolla hoidolla ollut etelään viettävä rinne.

Alaa oppiakseen Latvus kahlasi läpi kaiken vähäisen suomenkielisen kirjallisuuden sekä suuret määrät englanninkielisiä kirjoja, YouTube-videoita ja erilaisia sivustoja. Apua tarjosi myös Suomen viininkasvattajat ry, johon Latvus liittyi ja huomasi pian toimivansa sen puheenjohtajana.

Nyt hän pitää itse ”kansansivistysblogia” osoitteessa aitoonviinikellari.wordpress.com. Tavoitteena on myös viinitarhapäiväkirjan julkaisu.

VAKAVISSAAN VIININVILJELYÄ harrastaa Suomessa reilut 100 ihmistä, mutta kokeilijoita on tuhansia. Tarhojen määrä ja koko sekä rypälesadot ovat kasvaneet.

Latvuksella on 150 viiniköynnöstä ja tulevaisuuden tarhassa toinen mokoma. Hän keskittyy tosissaan suomalaisen viininviljelyn kehittämiseen.

– Mahdollisuuksia ovat lisänneet ilmastonmuutos ja talvenkestävien lajikkeiden kehittyminen. Itse olen kokeillut muovisia kasvutunneleita, jotka keväällä varhaistavat kukinnan ja loppukesällä suojaavat hallalta, linnuilta ja ampiaisilta.

Haasteita silti riittää niin ilmaston kuin lainsäädännön puolesta.

– Karussa ilmastossamme tarvitaan ihan omia ratkaisuja, edes Ruotsin mallit eivät toimi meillä.

– Meillä tilaviiniä ei saa valmistaa rypäleistä, mutta kukaan ei ole osannut perustella, miksi.

Kaikesta huolimatta Latvus uskoo mahdollisuuteen tuottaa laatuviiniä

– Vertaapa Espanjassa raakana poimittua ja tänne matkannutta mansikkaa ahomansikkaan. Ero on valtava. Olen maistanut fantastisia omia rypäleitä. Isolla määrällä voisi saada fantastista viiniäkin.

Blogin nimi Aitoon viinikellari viittaa Latvuksen toiveeseen päästä joskus tarjoamaan laadukasta viiniä.

– Pappina ja raamatuntutkijana olen ollut paljon tekemisissä tekstien kanssa, joissa on puhuttu viinistä suurena juhlana. Olisihan se juhlallista, jos pieni firma Aitoossa voisi tuottaa lumen ja jään keskeltä omasta maasta nektaria. Se olisi elämän ihme.

Erja Saarinen