Mäntyjen varjoon piiloutuvan Tesoman kirkon ja maisemaa hallitsevan ostoskeskuksen välisellä parkkipaikalla käy iloinen puheensorina ja odottava kiherrys, vaikka kello ei ole lyönyt edes kahdeksaa.

Nuorten matkalaisten puheista paljastuu matkanpää: Ähtärin eläinpuisto. Asioista selvää ottaneet 5–10-vuotiaat tietävät kertoa jo ennen bussiin nousuakin, että pandoja on kaksi, niiden nimet ovat Lumi ja Pyry, ja muitakin eläimiä löytyy vaikka kuinka.

Linja-auto tulee melkein täyteen.

– Ihanaa, että perheet löysivät mukaan retkelle! Harjun seurakunnan lastenohjaaja Mira Soisenniemi iloitsee.

Harjun seurakunnassa diakonia- ja perhetyö ovat alkaneet tehdä enemmän yhteistyötä. Ähtärinreissun järjestää diakonia.

– Matka on tällä kertaa tarkoitettu erityisesti vähävaraisille lapsiperheille. Nykymaailmassa kaikki on kallistunut. Siksi tahdomme tarjota kivan kesäpäivän niille, jotka ehkä muuten eivät pääsisi retkeilemään.

Kun matkaa on kulunut jonkin aikaa, bussi hiljenee. On aamuhartauden aika. Ensin lapset saavat paikoiltaan katsoa, näkeekö kukaan kadonnutta lammasta. Ei aikaakaan, kun vikkeläsilmäinen tyttö bongaa leikkilampaan ja Soisenniemi ryhtyy kertomaan hyvästä paimenesta, joka ei anna yhdenkään lampaistaan jäädä kadoksiin. Kertomusta kuunnellaan – seurakunta on suopea.

SEURAKUNTIEN JÄRJESTÄMÄT kesäretket, leirit ja tapahtumat eivät ole uusi ilmiö. Huvipuistomatkat, erilaiset kummipäivän tapahtumat ja lastenleirit ovat monessa seurakunnassa muodostuneet jo perinteiksi.

Tänäkin kesänä linja-autot kuljettavat perheitä ja lapsia lomapäivän viettoon monenlaisiin kohteisiin aina Korkeasaaresta Seitsemisen kansallispuistoon. Vaikka kaikki matkat eivät ole ilmaisia, on vieraiden maksettavaksi jäävä osuus useimmissa tapauksissa maltillinen.

Esimerkiksi Harjun seurakunnan matka Ähtäri Zoohon maksoi aikuiselta 10 euroa. Se kattoi matkat, päivälipun sekä lounaan. Itsenäisesti ostettuna pelkkä päivälippu olisi maksanut paikan päällä 31 euroa. Lapsille retki oli ilmainen.

Moni 1980- ja 1990-luvun lapsi muistaa yhä seurakuntien retket, sanoo Kirkkohallituksen perhetyön asiantuntijan Liisa Välilä.

– Seurakuntien tarjoama retkitoiminta oli silloin nykyistäkin toimeliaampaa. Nykyään pidemmälle suuntautuvien retkien sijasta suositaan toimintaa lähiympäristössä.

Välilän mukaan perheille tarjottava toiminta on äärettömän tärkeää.

– Se antaa elävää kosketuspintaa perheiden elämään. Seurakunta on merkittävä kanssakulkija ilon ja surun lisäksi myös perheiden vapaa-ajassa.

Välilä toteaa, että monelle perheelle seurakunnan retket ja ohjelmat voivat olla kesän merkittävimpiä juttuja.

– Ihmisten yhteen tuominen on arvo itsessään.

Koronan jälkeen kesäisten tapahtumien pääpaino on ollut oman paikkakunnan ulkoilmatoiminnassa. Seurakunnat järjestävät retkipäiviä leirikeskuksiin, pihatapahtumia ja kilpailuja. Toimintaa järjestetään myös yhdessä esimerkiksi urheiluseurojen, MLL:n ja Marttojen kanssa aina vohvelitapahtumista jumppiin ja luontopolkuihin.

Perhetyössä korostuu Välilän mukaan kaksi tärkeää linjaa. Ne ovat tukena ja vierellä kulkeminen sekä ympäristön tarjoaminen vertaistuelle.

– Näiden suhteen seurakunta on säilyttänyt paikkansa. Kasvatuksen työntekijöitä arvostetaan, ja heidät mielletään turvallisiksi.

Välilän mielestä retket ja perhetoiminta on evankeliumia käytännön tasolla.

– Kun ihmiselle välittyy kokemus, että hän on tervetullut ja hyväksytty, hän voi aistia että takana on kristinuskon syvempi sanoma. On kysymys ovien avaamisesta. Puuhantäyteisen päivän päätteeksi on mukava laulaa yhdessä vaikka Jumalan kämmenellä.

ÄHTÄRIN JULKKISPANDAT Lumi ja Pyry saavat osakseen ihailevia katseita. Pandojen ruokailua seuraavat tarkoin kymmenet silmäparit. Lastenohjaaja Mira Soisenniemi toteaa, että perheet tarvitsevat nykyään hyvin monenlaista tukea. Joskus kesäinen retki tai yhteinen tekeminen voittaa konkreettisemman avun.

– On tärkeää kohdata perheet juuri sellaisina kuin ne ovat. Olennaisin viesti meidän osaltamme on, että jokainen perhe on tervetullut mukaan toimintaan!

Harjun seurakunta on toista kesää mukana myös Tampereen kaupungin järjestämässä puistoruokailussa.

– Tesomalla ruokailee päivittäin 100 lasta, Lielahdessakin jotain viidenkymmenen ja sadan väliltä. Ruoan ja leikkimisen lisäksi tarjolla on ohjelmaa, kuten sirkustelua tai taidetta.

PALUUMATKALLA BUSSISSA on raukeaa. Helteisen matkanteon katkaisee aika ajoin puhelimen kaiuttimista kantautuva muumimusiikki tai innokkaaksi äityvä päivän tapahtumien kertaus.

Eräs äiti muistelee, miten lapsena päivät Särkänniemessä olisivat jääneet haaveeksi ilman seurakuntien retkiä. Joku iloitsee maittavasta buffet-lounaasta.

Loppuhartautta ei enää kuulla, eikä se liene tarpeenkaan. Aamuhartauden vertaus hyvästä paimenesta ja lammaslaumasta kantaa.

Kunpa seurakunnilla olisi jatkossakin edellytyksiä kutsua ja etsiä perheitä ja paimenen tavoin julistaa: ”Iloitkaa kanssani!”

Niilo Rantala