Espoonlahden kirkon kahvilassa pöydät ovat täynnä, mutta tunnelma on pidättyvä. Alkamassa on Alfa-kurssi. Näiden ihmisten kanssa viettäisin maanantaiehtoota 10 viikon ajan ruuan ja omien kysymysteni kanssa.

Meitä on parikymmentä, valtaosasta tiedän rinnan tarralapussa olevan etunimen. Emme tunne vielä toisiamme ja haemme tapaamme olla näin kasvotusten eikä vain toisten niskaa tuijotellen.

Ystävä vieressä tuo turvaa. Olemme puhuneet kristinuskon sisällöistä aiemminkin ja tulimme Alfaan syventelemään keskusteluja.

Nyt se alkaa. Pastori Panu Pitkänen toivottaa tervetulleeksi, esittelee muut vetäjät ja kertoo askelmerkit. Illoissa on selkeä rakenne: ateria, alustus ja avoin keskustelu, joissa jokainen on täysvaltainen osallistuja. Katekismuskoulut ovat erikseen.

Hetkinen! Olen ollut tässä tilanteessa ennenkin, 2000-luvun alussa, kun Alfa oli melko uutta Suomessa. Uutta oli myös syksyllä 1999 aloittanut Kotiryhmäverkosto. Jo ensimmäinen messu, jossa väki istui pöytien ääressä, sai lapseni epäilemään, että ”ollaan tultu väärään kirkkoon”.

Vapaaseurakunnasta tuli Alfan kotipesä, mutta myös Verkostossa viriteltiin kurssia ”alfamamma” Kaarina Kajakosken kotiin. Ateria, alustus ja keskustelu.

Espoonlahdessa on siis jotakin vanhaa, mutta myös jotakin uutta. Nyt ollaan kirkolla, jossa emäntä on laittanut pidot. Alustukset ovat laadukkaasti tehtyjä videoita.

ATERIAN JÄLKEEN sali pimennetään ja kankaalle ilmestyy iso kysymys: ”Tässäkö tämä elämä on?” Alfa-kurssin isää, lontoolaisen Holy Trinity Brompton -seurakunnan (HTB) kirkkoherra Nicky Gumbelia valmistellaan nauhoitukseen. Hän istahtaa nojatuoliin. Matka alkaa.

Gumbel heittelee jokapäiväisiä pähkäilyjä: Millainen sää tänään on? Mitä pukisin päälleni? Mitä tänään tapahtuu? ”Sitten ovat elämän suuret kysymykset: Miksi olen olemassa? Minne olen matkalla?”

Gemma ja Toby, videoiden juontajat, taustallaan mahtava Tower Bridge, toteavat, että näitä kysymyksiä ja avointa keskustelua varten on Alfa.

Jatketaan Lontoon kaduille, pysäytetään ohikulkijoita: ”Jos kävisi ilmi, että Jumala on olemassa, mitä kysyisit Häneltä?” ”Pääsisinkö avecina taivaaseen? Onko täällä karttaa? Missä sinä olet? Mikä on kaiken tarkoitus? Miksi pahoja asioita tapahtuu?”

Olen oikeassa paikassa. Kysymykseni mahtuvat joukkoon. Minäkin etsin karttaa, vielä vuosien jälkeen, ja tuskailen, miksi huonoja asioita tapahtuu. Lapsesta asti tuttuja ovat Raamatun kertomukset. Kahdenkymmenen vuoden takaisella Alfa-kurssilla tapetilla olivat sen elämänvaiheet asiat. Nyt ovat omansa.

Kuuntelen ystäväni esittämiä suorasukaisia kysymyksiä. Kirkko on hänelle vieras ja tutustumisyritykset ovat vieneet myös pöytiin, joissa pääosassa ovat oikeat vastaukset ja hurskastelu.

Keskustelu on seurakunnissa välillä vaikeaa, eikä sitä edistä niskaan tuijottelu. Siksi tuntuu raikkaalta, kun joku ryhmässämme heittää kysymyksensä ja vetäjä palauttaa sen koko porukalle: Mitä te aattelette tästä? Kun pajatsoa ei tyhjennetä, keskustelu viriää, eksyy välillä mielestäni sivupoluille, mutta kunnioittaa kysyjää. Toisaalta mikä olen sanomaan, mikä on kenenkin sivupolku. Jokaisella on tiensä.

Nyt polkumme risteävät ja ovat tuoneet meidät samaan pöytään. Kurssin teemoja ovat muun muassa Kuka Jeesus on, Miksi hän kuoli, Miten voin uskoa. Jotkut teemat liittyvät rukoukseen, Raamattuun, seurakuntaan ja Pyhään Henkeen. Niihin tuomme omat tarinamme.

PARIN KOKOONTUMISKERRAN jälkeen vaihdamme isompaan saliin, jossa vähän hukumme toisiltamme. Toisaalta myös ryhmät asettuvat aterian ja alustuksen jälkeen kauemmas toisistaan ja on helpompi keskittyä oman ryhmän keskusteluun. Kasvot ovat jo tuttuja ja puheenvuoroista on kuullut, missä suhteessa ihmiset ovat kristinuskoon.

Alfamamma linjasi aikoinaan: Alfa sopii epäilijöille, etsijöille, ateisteille, kristinuskosta kiinnostuneille ja heille, jotka haluavat päivittää käsityksiään siitä.

Moni meistä nykykurssilaisista on päivittämässä uskoaan. Jonkun tarinasta kuulee, kuinka vanhempien rankat kokemukset kirkosta tai uskovista vieraannuttivat heidät ja heidän lapsensakin. Joku on kuullut lapsesta asti näistä asioista, jotka ovat edelleen kuin verhon takana.

Videolla Nicky Gumbel kertoo taustastaan. Hän kasvoi agnostikkoäidin ja maallistuneen juutalaisisän poikana. Osa suvusta oli kuollut keskitysleirillä. Suvussa lähes kaikki ovat juristeja, niin myös Nicky, joka vasta myöhemmin opiskeli teologiaa.

Analyyttisyys tulee esille hänen juonnoissaan. Hän alkoi lukea Raamattuakin auttaakseen ystäviään pääsemään pois kristittyjen vaikutuspiiristä. Muutamassa päivässä hän luki Uuden testamentin läpi ja vakuuttui. Jotain laskeutui pään varmuudesta sydämeen, kokemukseksi. ”Tämä on totta. Minulla on suhde Jeesukseen.”

VATSA ON täynnä, kahvikuppi edessä ja video alkaa pyöriä. Toby ja Gemma ovat lentoasemalla. Tullaan tulliin, passin heilautus ja matkaan. Jerusalemin Vanhan kaupungin kaduilla kuljetaan Jeesuksen askelissa.

Välillä teologi ja luonnontieteilijä Alister McGrath puhuu Raamatun kirjoitusten luotettavuudesta ja kuinka ne on kirjoitettu melko lyhyen ajanjakson kuluttua itse tapahtumista. Myös historioitsijat Josefus, Suetonius ja Tacitus vedetään kehiin kirjoituksineen.

Myöhemmin Toby yksinkertaistaa: Jeesus on linssi, jonka läpi voimme nähdä Jumalan. Jeesus on maailmanhistorian vaikutusvaltaisin ihminen.

Sitten kuullaan vähän lyhyemmällä koulutuksella tehtyä teologiaa katuhaastattelussa: Jeesus on kuin Nokia, joka yhdistää ihmiset. Nuori 2000-luvun lontoolainen tuntee sekä sloganin, joka luotiin 1990-luvun alussa markkinoimaan suomalaispuhelimia, että Jeesuksen työnkuvan. Joku toinen kuvaa: Jeesus on kuin syvät henkisavut!

”Jeesus on kuin Nokia, joka yhdistää ihmiset.” Kuvitus: Karoliina Pertamo

KUN KURSSI on vielä kesken, Ruotsin Alfan vetäjä pastori Marie-Louise Nilsson puhuu Espoonlahden kirkon messussa. Hänen puheessaan on kohta, joka menee jotenkin näin:

Ruotsissa eräs ihminen tuli Alfa-kurssille hengellisessä mielessä ”pystymetsästä”. Kysymykseen kuka Jumala on, hän vastasi: Jumala on kissa. Mielipidettä ei seurannut teologinen oikominen vaan vastaus: Mielenkiintoista! Kerro lisää! Myöhemmin hän kertoi hyväksikäytetystä lapsuudesta, jossa vain perheen kissa oli hänelle hyvä. Luontokappale johtivat hänet tutustumaan paremmin ”kissamaisen” hyvään Jumalaan. Myöhemmin hänestä tuli Alfan vastuunkantaja.

Yhdessä Alfa-illassa videolla puhuu mies, joka oli ollut äärimmäisen väkivaltainen rikollinen. Alfa-kurssi käänsi kurssin. Rauhallisempaa espoolaisarkea elävä joukkomme kuuntelee hiljaa. HTB ja Alfa olivat Canterburyn arkkipiispa Justin Welbylle ovi seurakuntaan. Katolisia kardinaalejakin videoilla vilahtelee.

Nämä elämäntarinat vaikuttavat minuun syvimmin. Syventävät ikävää ja koskettavat joka kerta kyyneliin asti.

Merkityksellisiä ovat myös ajomatkat kirkolle ja kotiin. Niiden aikana jatkamme keskusteluja ystäväni kanssa.

Saan joltakin osanottajalta palautetta: sinulla on hyviä kysymyksiä. Niiden vuoksi osallistuin Alfaan. Aamulla saatan miettiä, millainen sää tänään tulee. Joskus jatkan isompien kysymysten kanssa.

* * *

Miten Alfa toimii Suomessa?

Alfa rantautui Suomeen henkilökohtaisten kohtaamisten kautta. Pastori Jorma Karanko istui vaimonsa Jatan ja lontoolaisen kirkkoherran Sandy Millarin kanssa lounaspöydässä. Millar kertoi heille kappalainen Nicky Gumbelin ideoimasta kurssista ja kutsui Alfa-iltaan.

– Jorma innostui ja vei idean työpaikalleen Kansan Raamattuseuraan. Materiaali suomennettiin ja painettiin, mutta vedettiin takaisin ennen julkistamista. Siinä vaiheessa se ei sopinut luterilaisten toimijoiden palettiin, ja Vapaakirkko otti kopin. Siellä Helena Lintinen toimi pitkään Alfa-koordinaattorina, Jatta Karanko kertoo edesmenneen puolisonsa osuudesta ja Alfan alkuvaiheista.

Myöhemmin myös luterilaiset seurakunnat löysivät Alfan. Esimerkiksi Kauhajoella kursseja on pidetty vuodesta 2009. Viime syksynä järjestettiin ensimmäinen Alfan parisuhdekurssi.

– Alfa on hyväksi koettu työmuoto käydä kristinuskon perusasioita läpi leppoisassa ilmapiirissä, ja täällä on hyvä vastuunkantoporukka, sanoo kappalainen Anitta Vuorela.

Alfan konseptin pohjalta järjestetään myös kursseja avioon aikoville, maahanmuuttajille, opiskelijoille, armeijaa käyville, työporukoille ja vangeille. Vuosaaren evankelis-luterilaisessa seurakunnassa on pidetty kursseja kuuroille. Nuoria varten on omat videoalustukset, jotka sopivat vaikka isoskoulutukseen

– Se on valinta, että kirkko tukee Alfaa, toteaa Terhi Paananen Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksiköstä.

Kirkkohallituksen toiminnallisella osastolla on työskennelty pitkään yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamiseksi seurakunnissa.

– Alfa näyttää toimintamallilta, jossa koetaan vahvaa yhteisöllisyyttä. Siksi sitä tuetaan. Alfassa ateria, alustus, keskustelu ja rukous ovat luovuttamattomia, ja ne juuri tukevat yhteisöllisyyttä.

– Pidämme Alfaa arvokkaana, koska toista samanlaista konseptia ei ole. Se on enemmän kuin pienryhmä ja ei kuitenkaan massatilaisuus, Paananen sanoo.

Ensimmäisen kerran hän törmäsi Alfaan 90-luvulla ollessaan seurakuntapappina Malmilla. Yhdellä alueella toimi Alfa, ja pappien kokouksessa arvioitiin sen sopivuutta suomalaiseen seurakuntaan.

Paananen sanoo, että luterilaisen kirkon vinkkelistä kursseilla voisi vahvistaa esimerkiksi puhetta sakramenteista.

– Alfan sisällöt ovat lähellä rippikoulun sisältöjä. Molemmissa kohdataan uusia ihmisiä, jotka käyvät tietyn prosessin läpi, kasvavat vastuuseen ja tulevat itse vapaaehtoisiksi seuraavalle uudelle porukalle.

Paanasen mukaan Alfan vahvuus on sekin, että siitä saa monta versiota eri ryhmille.

– Korona-aikana Online-Alfa on osoittautunut hyväksi muun muassa haja-asutusalueilla.

– Jos ja kun Alfa yleistyy evankelis-luterilaisissa seurakunnissa, voisi luoda Alfaa pitävien työntekijöiden vertaisverkoston kokemusten vaihtoa varten, Terhi Paananen sanoo.

ITSENÄISENÄ YHDISTYKSENÄ toimivan Alfa Suomen toiminnanjohtajan Panu Pitkäsen ensikosketus Alfaan syntyi, kun hän meni tuuraamaan alustajaa.

– Pihalla oli porukka tupakalla. Sitten he menivät syömään, kuuntelivat alustuksen ja palasivat tupakkarinkiin ennen keskustelun alkua. Joku kertoi, ettei muista ensimmäisestä kerrasta mitään, koska oli niin aineissa. Kotona sanoin vaimolle, että nyt on Jumalan valtakunta tullut lähelle! Tajusin, että Alfa luo tilan esimerkiksi diakonia-asiakkaille, joiden saattaa olla vaikea puhua Jumalasta. Näitä ihmisiä Jumala etsii, ja Alfa voi olla keino löytää heidät.

Pitkänen puhuu ”turvallisesta ja vieraanvaraisesta tilasta, jossa saa omaan tahtiinsa, omana itsenään pohtia suhdettaan Jeesukseen tulematta painostetuksi”. Tila syntyy yksinkertaisesti matalasta kynnyksestä ja yhteisestä ateriasta.

– Tämä vieraanvaraisuus sopii mihin seurakuntaan tahansa, niin liturgisiin korkeakirkollisiin kuin herätyskristillisiin seurakuntiin, kaikkialle, missä on paikka sloganimme ajatukselle: ”Alfa? Koska elämän suurille kysymyksille on tilaa seurakunnassa.”

Alfan konseptiin kuuluu, ettei illoissa esitetä vastauksia kysymyksiin, joita osanottajat eivät kysy. Opillinen tulokulma kuuluu toisiin pöytiin. Ruotsin kirkossa Alfan jälkeen pidetään ”luterilaisia lisäkokoontumisia”. Näin kirkkokunta voi halutessaan tuoda mukaan omia painotuksiaan.

Kun työntekijä haluaa aloittaa Alfan, siihen saa sparrausta.

– Yhteys Alfa Suomen toimistoon, niin räätälöimme webinaarin tai järjestämme paikan päällä seurakunnassa sarjan tapaamisia. Viime vuonna Alfa-kursseja järjestettiin reilut 250, ja mukana oli 80 luterilaista toimijaa, Panu Pitkänen sanoo.