Elokuva-arvio: Lapsekkaalla huumorilla höystetty pop-musikaali Jeesuksen syntymästä ei naurata tai kohota

Tarina on vanha ja meille kaikille tuttu. Siinä Maria saa tietää odottavansa Jumalan poikaa, joka sitten syntyy avuttomaksi ihmisvauvaksi talliin, koska missään muualla ei ollut sijaa.

Nyt Suomessa ensi-iltansa saavan musikaalielokuvan Journey to Betlehemin (suom. Matka Betlehemiin) juoni noudattelee pääpiirteissään tätä tuttua tarinaa. Tosin käsikirjoittajat Adam Anders ja Peter Barsocchini ovat lisänneet joukkoon melko paljon myös omiaan.

Varsinaisesti uutta ja yllättävää on kuitenkin elokuvan muoto. Ensimmäisen joulun kertomus on nimittäin puettu pop-musikaaliksi.

TAPAHTUMIA TARINASSA seurataan kolmesta eri näkökulmasta. Elokuvassa Maria (Fiona Palomo) on älykäs tyttö, jolle tieto avioliitosta tarkoittaa omien unelmien hylkäämistä. Koska musikaalista on kyse, Marian ja Joosefin (Milo Manheim) välille löytyy myös romanttinen kipinä.

Joosef (Milo Manheim) ja Maria (Fiona Palomo) suhtautuvat kumpikin avioliittoon epäillen, mutta löytävät toisensa vähitellen.
Kuva: Affirm Films

Samaan aikaan kolme tietäjää, Caspar, Melchior ja Balthasar, huomaavat, että kirjoitusten ennustus messiaasta on käymässä toteen. He lähtevät etsimään odottavaa äitiä ja vievät samalla tiedon uudesta kuninkaasta Juudean kuninkaalle Herodekselle.

Vainoharhaisesti valtaansa vahtivan Herodeksen roolissa on elokuvan nimekkäin näyttelijä, Antonio Banderas. Herodes edustaa puhdasta pahuutta, jonka valtaistuinkin muistuttaa käärmeenkitaa. Hän lähettää poikansa Antipaterin etsimään Mariaa. Tämä puolestaan käy sisäistä kamppailua isänsä käskyjen ja omatuntonsa välillä.

ELOKUVAN ON tuottanut Sonyn tytäryhtiö Affirm Films, joka on erikoistunut kristillisiin elokuviin. Verkkosivuillaan yhtiö kertoo tuottavansa laadukkaita ja kohottavia, kristillistä uskoa ja arvoja heijastelevia elokuvia.

Läpeensä kristillisen tarinan ja nykyaikaisen pop-musikaalin yhdistelmä on yllättävä ja kiinnostavakin. Mutta toteutuksen kanssa on niin ja näin.

Elokuvan musiikkinumerot ovat varsin onnistuneita. Pop-melodiat ovat tarttuvia, ja koreografiat voisi siirtää sellaisinaan Antti Tuiskun keikalle tai euroviisuihin.

Kun toisaalta puvustuksen ja lavastuksen kautta tarina on viety parin tuhannen vuoden taakse, vaikutelma on erikoinen, mutta ei kömpelö.

Kokonaisuutta kuitenkin häiritsee sievistelevä romantiikka ja erityisesti tauoton vitsailu. Jostain syystä käsikirjoittajat ovat halunneet tuoda huumoria vähän joka väliin. Vitsit eivät juuri naurata, mutta ne latistavat jännitteen. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Maria saa yllättäen keskellä yötä tietää odottavansa Jumalan poikaa, olisi varmasti aineksia komeaan draamaan. Jostain syystä enkeli Gabriel on kuitenkin hajamielinen, ovenkarmeihin törmäilevä hahmo. Tietäjät muistuttavat olemukseltaan jonkinlaisia tonttuja tai fyysikkonörttejä komediasarjasta Rillit huurussa.

Ehkä tämä koko perheen elokuva onkin suunnattu ensisijaisesti alakouluikäisille. Aikuiseen makuun se on imelä hassuttelu.

Journey to Betlehemin ensi-ilta on 15.12.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliTampereen ja Mikkelin hiippakuntiin uusia rovasteja ja director cantuksia
Seuraava artikkeliKenttäpiispa Pekka Asikainen: ”Tässä elämässä ei mikään ole sattumaa ja itsestään selvää”

Ei näytettäviä viestejä