Leonardo da Vincin fresko Viimeinen ehtoollinen oli alkukuva Kaija Saariahon oopperalle Innocence. Molemmissa teoksissa 13 henkilöä reagoi samaan tapahtumaan.
Kahdella aikatasolla operoivan oopperan lähtökohtana on kymmenen vuoden takainen koulusurma. 11 ihmistä ampunut lukiolainen on vapautunut vankilasta. Hänen veljensä menee naimisiin, mutta morsiamelle ei ole kerrottu tragediasta eikä edes veljen olemassaolosta. Totuus alkaa paljastua, kun hääjuhlan tarjoilijana on yksi tyttärensä menettäneistä.
Paikalla on vähän viattomaksi itsensä kokevia, sillä traumatisoituneita ihmisiä yhdistää suuri syyllisyys tai toisten syyttäminen tapahtuneesta. Eniten itseään syyttävät teinitappajan vanhemmat.
Henkisesti tuhoutuneen ”hyvän perheen” hapertuneena hengellisenä ohjaajana on pappi, joka tuo mieleen kollegansa Miguel de Unamunon kirjassa Pyhän miehen uhri. Pappi on ainoa ystävä, joka ei ole hylännyt ”hirviön perhettä”. Ihmisiä ahdingon rotkojen läpi kuljettanut hengenmies horjuu itse uskossaan. Hän kokee pettäneensä kaikki, kun ei kertonut havaitsemistaan psykopaattisista piirteistä tulevassa tappajassa.
Jumalan rakkauteen liittyvän anteeksiannon, armon ja uusien alkujen puolesta tuo pettynyt pappi antaa kuitenkin äänensä. Vai onko muutakaan mahdollisuutta yrittää jatkaa elämää kuin ”luottaa rakkauden armoon”?
Vilma Jään aavemainen ääni sähköisti
Henkeään pidättäen seurasi koko Kansallisoopperan yleisö järisyttävän intensiivisesti etenevää draamaa, joka ei valloittanut vain mestarillisella musiikillaan.
Simon Stonen ohjauksessa salamannopeilla leikkauksilla vaihtuva, samanaikaisesti useita huoneita hyödyntävä pyörönäyttämö toimi niin ikään nerokkaasti. Sofi Oksasen libretto, jonka Aleksi Barrière oli dramatisoinut ja kääntänyt usealle eri kielelle, eteni psykologisena jännitysnäytelmänä.
Kuusi oopperalaulajaa ja kuusi näyttelijää täyttivät paikkansa, mutta tehokkaimmin tilan otti Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta löydetty joikaaja Vilma Jää. Surmaajan luokkatoveri sähköisti joka kerta esiin astuessaan aavemaisella äänellään ja olemuksellaan näyttämön vielä kertaluokkaa korkeampaan suurjännitteeseen.
Kaija Saariaho. Kuva: Innocence
Minkä kirkkomuusikon Saariahossa menetimmekään
Arvostetuimman suomalaisen nykysäveltäjän Kaija Saariahon maailmaan voi syventyä elämäkerrassa Kristallista savuksi (Otava), joka julkaistiin tänä syksynä. Klassisen musiikin tietokirjoihin erikoistunut elämäkerturi Pekka Hako on tehnyt aiemmin erinomaiset teokset muun muassa Jorma Hynnisestä<
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä

