Viime keväänä Suomeen levisi Käärijä-huuma. Jopa yritykset ja toimijat puolueita myöten julkaisivat omia käärijäilmentymiään. Puettiinpa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisen Facebook-tilin kuvassa Helsingin Tuomiokirkkokin vihreisiin hihoihin. Joidenkin mielestä kyseessä oli pohjanoteeraus, toiset pitivät heittäytymiskykyä onnistuneena. Minua kuva ei hetkauttanut, kyseessä oli melko tavallinen ajankohtaisasioihin hupsusti reagoiva nettimeemi. Sellaisia on internet tulvillaan eikä meemivirta tyrehdy.
Facebookissa ja Instagramissa meemikuvat ovat arkipäivää. Tyypillisin karvalakkitason meemi on kuva, johon on lisätty humoristinen teksti, joko niin että kuvan konteksti muuttuu tai sitten niin, että sanallinen kaskuilu saa lisäpontta kuvasta. Meemit ovat hektisen aikamme humoristisia täsmäiskuja: nopeita ja lyhytikäisiä.
MEEMIKULTTUURIN valtavirtaistuminen on todellinen ilmiö. Niiden viestinnällinen tehokkuus on saanut monet poliittiset vaikuttajat käyttämään meemejä viestinnässään. Samasta ilmaisumuodosta ovat innostuneet myös monet seurakunnat. Nuorisotyön todellisuutta meemit ovat olleet pitkään, mutta myös seurakuntien Facebook- ja Instagram-sivut puhuvat kiihtyvällä tahdilla meemien kieltä. Erityistä aktiivisuutta on osoittanut Kirkko Helsingissä -sivusto, jossa viime viikkoina on nähty useita ”Jeesus-meemejä”. Jeesus on ihmetellyt rasismia, pohtinut TikTokin perustamista ja päättänyt, että vettä ei muuteta viiniksi ainakaan arkisin. Eräässä kuvassa Jeesusta kehystävät kuulut säkeet ”Avaa sydämesi mulle/tahdon pelkkää hyvää sulle”. Hittejä vai huteja?
Meemien politiikkaa tutkivan yhteiskuntatieteiden tohtori Saara Särmän mukaan meemeillä tavoitetaan yleisöä, jota ei muuten tavoitettaisi.
– On nuoria, jotka eivät kuluta lainkaan perinteistä mediaa. Kirkko vaikuttaa ulospäin itsensä hyvin vakavasti ottavalta instituutiolta, siksi tällainen itseironinen viestintä on mielestäni ilahduttavaa.
HUUMORI VOI VAHVISTAA yhteisön sisäistä koheesiota, mutta myös välittää viestejä ulospäin ja jopa purkaa epäkohtia. Särmä myöntää huumorin käytössä olevan kuitenkin riskinsä.
– Kaikki eivät pidä huumorista. Meemien käyttö edellyttää alustojen tuntemusta. Jos vaikutelmaksi jää, että nyt vain yritetään näyttää nuorekkailta, niin se on herkästi noloa.
Kaikkia elämän osa-alueita voidaan käsitellä huumorin keinoin. Mustalla huumorillakin on hetkensä. Kertoja ja tilanne määrittelevät usein vitsin tai kaskun onnistuneisuutta huomattavasti enemmän kuin sen varsinainen sisältö.
Jeesus-meemit eivät ole minua ärsyttäneet, mutta eivät ne ole naurattaneetkaan. Voisin ohittaa ilmiön ja todeta olevani kohderyhmän ulkopuolella. Kysymys kuitenkin kuuluu, että kenelle ne sitten on suunnattu, jos ei kaupunkilaiselle, vähän alle kolmekymppiselle, hengellisesti avomieliselle netin suurkuluttajalle? Oletan, että nuoret aikuiset ja nuoret ovat meemiviestinnän olennaisinta kohderyhmää. Uskon meidän kuitenkin jäävän tavoittamatta ja veikkaanpa syynkin. Kyseessä on sosiologinen ilmiö nimeltään \n>recuperation.
Recuperation-käsitteellä viitataan valtakulttuurin omimaan vaihtoehtokulttuuriseen ilmiöön. Käytännössä jokin syntyjään aatteellisempi asia kaupallistetaan ja salonkikelpoistetaan. H&M-pikamuotiketjun black metal -vaatteet tai punkin nimeen vannovat erikoisolutbrändit ovat tästä malli-<\n>esimerkki.
Meemit edustavat vastaavaa: spontaanisti netissä syntyviä yksilöiden reaktioita päivänpolttaviin aiheisiin. Työryhmän tekemä meemi, joka julkaistaan instituution sivulla, ei täytä aitouden kriteerejä. Sen lisäksi se vie meemeiltä niiden alkuperäisen voiman. Miten tehdä pilaa Verovirastosta, kun virkailijat jo omalla meemisivullaankin naureskelevat itselleen?
Jeesus-meemit voivat kummuta vilpittömästä halusta viestiä modernisti huumorin keinoin. Se on hienoa. Viestinnässä kannattaa kuitenkin aina miettiä ratkaisevaa kysymystä: saavutammeko enemmän kuin menetämme?
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä

