Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan Raution kylän asukkaat tekivät itselleen talkoilla kaupan, ja uusi koulurakennus viestii tulevaisuudenuskoa. Vahva yhteisöllisyys kantaa, mutta omillaan pärjäämisen ihanne voi johtaa myös siihen, että hädässä on vaikea pyytää apua.

Vajaan tuhannen asukkaan Raution kylään vie tie, jonka varrella on peltotilkkuja, metsää ja heinäpeltoja pyöröpaaleineen. Kylällä karjaa ja lampaita on myös ulkolaitumella. Aivan kylän keskellä virtaa Vääräjoki.

Vanhalla koululla lapset kirmaavat välitunnilla. Uutta alakoulua ja päiväkotia rakennetaan Raution ytimeen, kyläkaupan ja kirkon lähistölle. Työt ovat lähes valmiit, mutta pihaa vielä viimeistellään.

1970-luvulle asti Rautio oli oma kuntansa, mutta nykyisin se on yksi Kalajoen kyläkeskuksista. Suomen Kylät ry valitsi Raution tänä vuonna vuoden kyläksi. Tuomariston mukaan täällä harjoitetaan valtakunnallisesti näkyvää kylätoimintaa isolla kyläsydämellä.

Rautiosta on lähtenyt maailmalle monia vaikutusvaltaisia ihmisiä, kuten pappi ja kansanedustaja Elias Simojoki, runoilija, kansanedustaja ja maallikkosaarnaaja Leonard Typpö, nosturiyrityksen perustaja Pekka Niska ja kirjeenvaihtaja Helena Petäistö.

Hirmumyrsky sadesoittimella

Kirkon vieressä sijaitsevassa seurakuntakodissa on alkamassa perhekerho. Paikalla on kolme äitiä ja yksi isä jälkikasvuineen. Viisivuotias Edvin Tokola tykkää leikkiä kerhossa kavereiden kanssa ja leikkiuunilla. Elämässä on tapahtunut muutakin mukavaa.

– Olen mennyt uimakouluun. Käyn siellä aina karkkipäivinä. Sain viisivuotislahjaksi magneetteja. Niillä ja legoilla on kiva rakentaa. Veikka on kiva kaveri, mutta hän on jo kuusi vuotta eikä käy enää kerhossa, koska on eskarissa. Tykkään ötököistä.

Lastenohjaaja Maija Siironen kutsuu porukan alkuhartauteen. Kynttilä syttyy ja jokainen lapsi saa kilauttaa triangelia.

Maija kertoo pikkunukkejen avulla Jeesuksesta ja opetuslapsista myrskyssä. Kun hän soittaa pöydän alla sadesoitinta, kerhon pieninkin, Lilja 7kk, valpastuu. Myrsky totteli Jeesusta.

– Jeesus oli se Taivaan Isän poika, siksi hän pystyi tekemään ihmetekoja, Siironen selittää.

Sitten luetaan yhdessä rukous: Tule Jeesus kotiimme, ilo sisään kanna. Yhdessä me kasvamme, ystävyyttä anna. Kun kynttilä on sammutettu, lapset voivat kokeilla sadesoitinta. Jotkut saavat aikaan lähes hirmumyrskyn äänen.

Maija Siironen on käynyt aikanaan itsekin seurakunnan kerhoa tässä samassa talossa. Hän päätyi lukion jälkeen matkailualalle, mutta alkoi kaivata oman lapsen myötä säännöllisempiä työaikoja ja valmistui lastenohjaajaksi vuonna 2014.

– Parasta on lasten kanssa touhuaminen ja vapaus ideoida. Koen tekeväni merkityksellistä työtä. Pienellä paikkakunnalla tarjontaa on melko vähän, joten seurakunnan kerhojen ja muun toiminnan merkitys korostuu.

Pienet koululuokat ja vähemmän paineita

Edvinin äiti Anna Tokola on kotoisin Porista, mutta miehen suku on Rautiosta. Vuonna 2018 nuori perhe rakensi Rautioon omakotitalon. Edvinin lisäksi perheeseen kuuluu 3-vuotias Elviina ja 10 kuukauden ikäinen Eko.

– Olen itse käynyt isot koulut. Täällä on lapsille pienet luokat. Vaikka lapsilla taitaa olla nykyään paineita kaikkialla, toivon, että täällä niitä olisi vähemmän. Että lasten elämä ei olisi niin raadollista.

Melina Tokola on kotoisin Rautiosta ja kerhossa kolmen tyttärensä kanssa. Kirsikka on 5-vuotias, Hilla 3-vuotias ja Lilja 7 kuukautta. Melinan ja Annan miehet ovat veljeksiä.

– Parasta täällä on pieni kylä ja vahva yhteisöllisyys. Teini-ikäisenä tuntui, että tämä paikka on kaukana kaikesta, mutta nyt nautin rauhasta. Lapsuuteni oli onnellinen ja hyvä. Haluan antaa saman kokemuksen omille lapsilleni, Melina sanoo.

Kirsikka tykkää kerhossa erityisesti askartelusta, palapeleistä ja Maijan tarinoista.

– Sekin on kivaa, kun saa olla pihalla ennen kerhoa ja sen jälkeen.

Joulu tuo tullessaan vauvasiskon

Myös Olli Keskisipilä on syntyperäinen rautiolainen. Opinnot veivät muualle, mutta vaimo ja kotiseuturakkaus toivat takaisin. Nyt hän hoitaa kotona Eskoa, jolla on ikää vuosi ja 8 kuukautta.

– Tykkään pienen kylän idyllistä. Ja työpaikkakin on tässä ihan lähellä. KATI Oy on keskittynyt malminetsintään ja timanttikairaukseen ja on suuri työnantaja tällä kylällä.

– Nyt on mukava mahdollisuus olla kotona. Ei se lomaa ole, mutta antaa paljon. Lapset ovat pieniä vain kerran.

Nykyisillä polttoainehinnoilla etäisyydet hiukan hirvittävät Keskisipilää, mutta se on pieni hinta pojan turvallisesta lapsuudesta.

Elina Juusola ja 3-vuotias Rasmus ovat asuneet Rautiossa vasta puoli vuotta ja etsivät perhekerhosta kavereita. Elina osti miehensä kanssa Rautiosta ison omakotitalon.

– Kun tulee joulu, niin minulle tulee sisko, Rasmus paljastaa. Hän kertoo tykkäävänsä eläimistä ja jäätelöstä. Kotona on pieni Roi-koira.

Pian on aika kerätä lelut. Kerho on joka viikko, mutta kerran kuukaudessa se päättyy lounaaseen yhdessä Varttuneen väen kerhon kanssa. Tänään tarjolla on salaattia, perunaa, spagettia ja jauhelihakastiketta.

Maakuntien näivettämistä ei hyväksytä

Raution kappeliseurakunnan ja Kalajoen alueseurakunnan kappalainen Jarkko Kuusisto palasi lapsuutensa maisemiin töihin vuonna 2019. Seurakuntalaisiin tutustuminen katkesi pian koronapandemiaan ja etäelämään.

– Vaikuttaa siltä, että Rautio on innovatiivinen, piskuinen kylä, jossa ei hyväksytä maakuntien näivettämistä. Rautiolaiset taistelivat kyläkauppansa puolesta, mistä nostan hattua. Tällaista tsemppihenkeä ja omaehtoisuutta Suomeen tarvittaisiin enemmänkin.

Kuusiston mukaan Kalajokilaakson asukkaat ovat juurtuneet vahvasti perusarvoihin. Koti, uskonto ja isänmaa ovat kunniassa ja alueella on paljon yritystoimintaa.

– Tämä on sellaista mustan mullan sydänten maata. Omia juuria arvostetaan ja kristinuskon iso merkitys hyvinvoinnille muistetaan.

Lestadiolaisuus vaikuttaa vahvasti

Raution kylässä vaikuttaa kaksi vahvaa lestadiolaista herätysliikettä: rauhansanalaisuus ja vanhoillislestadiolaisuus. Kirkkoon kuulutaan, mutta seurakunnan tilaisuuksissa ei käydä erityisen vilkkaasti, koska oman liikkeen toimintamuodot ja kokoontumiset rytmittävät arkea ja pyhää.

Raution Seudun Rauhanyhdistyksen päiväkerhot, raamattuluokat, seurat, ompeluseurat ja pyhäkoulut löytyvät myös Kalajoen seurakunnan nettisivujen tapahtumista.

Jarkko Kuusisto toivoo, että eri herätysliikkeille olisi laajasti tilaa kirkon sisällä jatkossakin. Klassista kristinuskoa ja pietististä kirkkokäsitystä edustavat liikkeet voivat hänen mukaansa tukea kirkon hengellistä tulevaisuutta.

– Yhteiskunnassa ja kirkossa rummutetaan moninaisuutta. Toivon, että tilaa sitten annettaisiin aidosti kaikille.

– Hankauksiakin herätysliikkeiden kanssa tietysti tulee, mutta kovat otteet luovat katkeruutta, hajaannusta ja kylmenemistä. Aikuiset ihmiset äänestävät silloin jaloillaan. Päättäjiltä vaaditaan hengellistä älyä ja tunneälyä, kun he miettivät, kenen käyttöön kirkon tiloja annetaan.

Seurakuntaliitos oli kipeä asia

Raution kylässä alettiin puuhata omaa seurakuntaa 1790-luvulla. Oma kirkko ja hautausmaa saatiin vuonna 1800. Ensimmäinen pappi, pitäjänapulainen Henric Widel, tuli Rautioon vuonna 1803. Saarnahuonekunnaksi Rautio tuli 1804 ja kappeliseurakunnan oikeudet se sai 1826.

Vuonna 1921 Rautiosta tuli kirkkoherrakunta. Kuntaliitoksen yhteydessä Kalajoen ja Raution seurakunnat muodostivat vuonna 1973 seurakuntayhtymän. Kahden itsenäisen seurakunnan yhtymä purettiin ja seurakunnat liitettiin yhteen vuoden 2006 alusta. Ensimmäisen toimintavuotensa aikana uusi seurakunta päätti perustaa Raution kappeliseurakunnan, joka aloitti toimintansa vuoden 2007 alusta.

– Seurakuntaliitos on ollut Raution vanhalle väelle vaikea hyväksyä. Itsenäisyys ja itsellisyys ovat heille tärkeitä. Nuoremmille seurakuntaliitos ei ole ollut enää niin iso juttu, Kuusisto sanoo.

Varttuneen väen kerhoa vetävä diakonissa ja lähetyssihteeri Heli Heikkilä vahvistaa, että seurakuntien yhdistyminen oli rautiolaisille hyvin kipeä asia. Toiminnan ja työvoiman turvaamiseksi se oli kuitenkin välttämätöntä.

Naapuriapua, tuulivoimaa ja leimautumisen pelkoa

Heli Heikkilän mukaan rautiolaiset ovat ystävällisiä. Naapurin mummoa käydään katsomassa luontevasti ja asiointikyytejä tarjotaan.

– Pienellä kylällä kaikki tietävät ja tuntevat toisensa.

Kääntöpuolena on se, että avun hakemiselle on iso kynnys.

– Ihmiset hakevat täällä todella vähän taloudellista apua tai ruoka-apua diakoniatyöltä, koska leimautumisen pelko on kova. Täällä ajatellaan, että omillaan pitää pärjätä. On siinä hyvääkin, mutta hätänsä kanssa ei pitäisi jäädä yksin. Se voi olla todella ahdistavaa.

Tänään varttuneen väen kerhossa juhlistetaan diakoniatyön 150-vuotisjuhlavuotta ja seurakunta tarjoaa ruuan. Kun on veisattu alkuvirsi Soi kunniaksi Luojan ja kuultu alkuhartaus lesken rovosta, Heli Heikkilä haastattelee Raution eläkkeellä olevaa diakonissaa Tuuli Ainalia hänen opiskelumuistoistaan ja elämäntyöstään.

Ainali ei ihmettele, että Rautio valittiin vuoden kyläksi.

– Täällä on aina ollut toisista huolehtimista. Rautiolaisilla on vahva itsetunto ja vahva kotiseutuhenki. Oman kylän hyväksi ollaan valmiita tekemään valtavasti talkootyötä.

Veisuuta säestävä Kalajoen seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja eläkkeellä oleva kanttori Veli Ainali kertoo, että seurakunnan maille Rautioon on pystytetty tänä kesänä toistakymmentä tuulimyllyä. Suunnitteilla on myös Raution kirkon ulkoremontti.

Kesällä Raution kappeliseurakunnan metsissä oli valtava metsäpalo.

– Sen jälkeen Kalajoen seurakunnan kirkkovaltuusto päätti suojella täällä 100 hehtaaria metsää.

”Maa kasvaa kuten ennenkin, mutta kaikki muu on muuttunut”

Helmi Sorvari on elänyt koko ikänsä Rautiossa ja käy uskollisesti seurakunnan kerhossa. Hän on tehnyt työuransa maanviljelijänä lypsykarjatilalla ja jäänyt eläkkeelle vuonna 2005.

– Olen tykännyt täällä asua, kulkea metsässä ja marjastaa. Nyt en oikein enää uskalla lähteä metsään huimauksen vuoksi. Täällä on luonto lähellä ja ihmiset puhaltavat yhteen hiileen.

Sorvari asuu veljensä kanssa omakotitalossa lähellä kotitilaa, jota sisarusten lapset nyt viljelevät.

– Maatalous on aivan erilaista kuin se oli lapsuudessani. Maa kasvaa kuten ennenkin, mutta kaikki muu on muuttunut, koneistunut.

Päällimmäisenä tunteena kiitollisuus elämästä

Ystävykset Teuvo Mäenpää ja Aimo Rautakoski ovat tunteneet toisensa lähes aina. Molemmat ovat 84-vuotiaita ja Rautiossa syntyneitä. Seurakunnan kerhoon he ovat saapuneet ”ihanien vaimojen vetäminä”.

– Rahaa on pitänyt maailmaltakin hakea, mutta täällä on aina asuttu ja täällä on suvut. Tämä on sellainen läheinen paikka, täällä viihtyy, täällä tullaan ystäviksi äkkiä, Mäenpää kertoo. Hän teki työuransa autoilijana, ja nelostie tuli tutuksi.

Mäenpään vaimo Anna-Liisa on kuulunut diakonian johtokuntaan ja kirkkokuoroon.

Rautakoski on toiminut muun muassa maitoauton kuljettajana, tehnyt työtä tehtaalla Pietarsaaressa ja jäänyt eläkkeelle pitkän metsurin uran jälkeen.

– Minulla on päällimmäisenä tunteena voimakas kiitollisuus elämästä, vaimosta, lapsista ja terveydestä. Joka ilta sanon, että kiitos rakas Jeesus.

Miehet nimeävät hyvän terveyden yhdeksi salaisuudeksi harrastukset. Mäenpäälle raviharrastus on ollut rakas. Hänellä on ollut omia ravihevosia ja hän on ajanut kilpaa. Rautakoski on aina pitänyt juoksemisesta ja kävelystä. Nuorena hän myös hiihti kilpaa. Mieskuoroharrastuskin on tehnyt hyvää.

”Täällä ei jätetä ketään yksin”

Raution uutta kauppaa vastapäätä on rakennus, jonka ikkunassa lukee Hilpetöörit. Selviää, että siinä on aikanaan sijainnut huoltoasema, kukkakauppa, kahvila ja autokorjaamo.

Talossa asuu Elsa Niska. Hän syntynyt rajan takaisessa Karjalassa.

– Tämä oli mieheni yritys, ostettu mummulta ja papalta. Tulimme Rautioon vuonna 1980. Nyt mies on kuollut ja minä lopetin yrityksen, kun tuli polvileikkaus. Välillä myyn silti vielä käsitöitäni.

Korjaamon puolella on tyttären pojan autoprojekti ja entisen myymälän ikkunoilla paljon kiehtovaa vanhaa tavaraa.

– En ole katunut, että aikanaan muutettiin Helsingistä tänne. Täällä ei jätetä ketään yksin.

Kyläkauppa pystytettiin talkoilla – myymäläpäällikkö vastaa kaikesta

Tien toisella puolella sijaitseva Kyläkauppa ja kahvila on niittänyt mainetta. Raution ainoa kauppa, Sale, lakkautettiin maaliskuussa 2020, koska tilat olivat huonokuntoiset. Kyläyhdistys osti rakennuksen loppusyksystä, ja talkoot aloitettiin marraskuussa. Kesäkuussa 2021 vietettiin uuden, itsenäisen kauppaosuuskunnan myymälän avajaisia.

Myymäläpäällikkönä toimii Ruotsissa kasvanut rakennusteknikko Nina Nilsson. Oman alan töitä ei valmistumisen jälkeen 1980-luvun puolivälissä löytynyt. Niinpä hän teki ensin uran IKA-kauppaketjussa Ruotsissa ja sittemmin kenkäkauppiaana Kalajoella.

Nykyisessä työssä Nilssonin mielestä parasta ja pahinta on suuri itsenäisyys ja vastuu.

– Teen kaiken ja vastaan kaikesta. Taustalla on osuuskunta, jossa ei ole kaupan alan ammattilaisia. Välillä kaipaisin enemmän tukea. Keväällä tuli ihan tunne, että palan loppuun. Onneksi olen saanut nyt rekrytoitua hyviä työntekijöitä.

Rautiolaiset ovat Nilssonin mukaan kilttejä.

– Eilen asiakas antoi minulle kassillisen
suppilovahveroita, ihan noin vain. Olin aivan onnessani.

Jokaiselle jotakin – yksinäisille juttuseuraa

Asiakkaita käy Raution kyläkaupalla 200–300 päivässä. Tarjolla on myös lähituottajien tuotteita. Lisäksi otetaan huomioon asiakkaiden toiveita. Kaupasta löytyy Himangan apteekin palvelupiste, jonne reseptilääkkeetkin kulkevat tarvittaessa Nilssonin mukana. Vielä tämän vuoden aikana käynnistyy polttoainemyynti.

Lounasta on tarjolla arkisin kello 11–14. Tuulipuiston ja koulun rakennusmiehet ovat olleet tästä kiitollisia. Yksinäiset löytävät kaupalta juttuseuraa.

– Joka aamu 5–6 kylän ukkelia käy tässä kahvilla ja pullalla, ja he käyvät läpi kyläläisten kuulumiset, Nilsson kertoo.

”Ihanaa, kun kauppa on taas lähellä”

Eeva Karhulahti käy kyläkaupassa vähintään kerran päivässä. Tarvittaessa hän työskentelee kiireapulaisena. Paikka on tuttu, hän oli ennen eläkkeelle jäämistään pomona Raution Salessa.

– Täältä löytyy kaikki tarpeellinen ja postikin kulkee. Sain aamulla soiton, että on vieraita tulossa, ja pystyin hakemaan kaupalta palan hiivaa. Ihmiset ovat onnellisia, kun kauppa on niin väljä ja siisti.

Myös Heidi Myllymäki käy kaupassa lähes päivittäin.

– Tässä välillä piti lähteä Alavieskaan asti, jos jotain tarvitsi. Lähteminen neljän tenavan kanssa ei ollut ihan yksinkertaista. Ihanaa, kun kauppa on taas lähellä.

”Täällä kerkiää kysyä asiakkailta, mitä heille kuuluu”

Jonna Säily muutti perheineen Rautioon pari päivää sitten.

– Mieheni vanhemmat asuvat täällä, ja minä sain tästä kaupalta töitä. Täällä on hyvä kasvattaa pientä Nuuttia, kun päiväkodissa ja koulussa on pienet ryhmät.

Säily on ollut kaupan alalla yhdeksän vuotta.

– Tämä on ihan paras työpaikka, kun täällä kerkiää kysyä asiakkailta, mitä heille kuuluu. Työyhteisö on hyvä ja asiakkaat antavat rehellistä palautetta. Täällä saa tehdä monenlaista ja minuun luotetaan. Rautiossa asuu sinnikkäitä, iloisia ja suorasukaisia ihmisiä.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä