Kuinka kauan vala kestää?

Olen viime päivinä joutunut mietiskelemään tätä juridista ja teologistakin kysymystä uudella tavalla, kun kuningatar Elisabet II sai nukkua pois. Hänen tilalleen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijaksi on noussut prinssi Charles, kuninkaana Charles III.

On nimittäin niin, että toimin syksyllä 1999 yhden syksyn ajan Porvoon julistuksen koekaniinina Englannin kirkon pappina Lontoossa. Tuolloin vannoin julkisesti virkaanasettajaisissa Raamattu kädessäni kuuliaisuuden- ja uskollisuudenvalan (Oath of Allegiance) ”Hänen majesteetilleen kuningatar Elisabet II:lle, hänen jälkeläisilleen ja lain mukaisille seuraajilleen”.

Vala vannottiin myös Lontoon piispalle Richard Chartresille ja Stepneyn aluepiispalle John Sentamulle – ja heidän asianmukaisesti valituille seuraajilleen.

* * *

Lisenssini tai virkasuhteeni Englannin kirkkoon kesti Lontoossa ja myöhemmin eri järjestelyin Suomessa muutamia vuosia. Olen joskus myöhemmin ajatellut, että valassa ei ollut määriteltyä takarajaa. Olenko siitä valasta vapaa – vai edelleen valan alla? Tähän olen saanut kahdenlaisia vastauksia.

Vala on myös Jumalan nimeen annettu lupaus ja sitoumus. Olenko siis edelleen jollakin eteerisellä tai muulla tavalla sidoksissa myös Charles III:een – Elisabet II:n lailliseen seuraajaan? Toisaalta vala ehkä liittyi vain määräaikaiseen tehtävään.

Reaalimaailmassa minulla ei tietenkään pappina enää ole Englannin kirkkoa koskevia velvollisuuksia tai oikeuksia. Jos palaisin Englannin kirkon palvelukseen, vala pitäisi kaiketi kuitenkin uusia.

* * *

Vala voi olla iso asia. Suomen marsalkka Mannerheim piti loppuun saakka kunniassa tsaari Nikolai II:lle vannomaansa uskollisuudenvalaa – kaikesta huolimatta.

Hyvin tasavaltalaiselle ihmiselle on mielenkiintoista, että kirkollinen vala vannotaan myös kruunupäälle – kirkon ylimmälle laillisuusvalvojalle. No, Englannin kirkko on valtiokirkko, siinäpä lyhyt selitys.

Olen vannonut myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytetyn pappisvalan Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Kaikkein ensimmäinen valani oli kuitenkin Valkealan kirkossa vannottu sotilasvala.

Raamatussa varoitetaan vannomasta, minkä jotkut ovat tulkinneet valojen vannomisen täyskielloksi. Tosin Jeesus vastasi, kun ylipappi häntä vannotti. Pietari hiilivalkealla taas vannoi väärin ja valheellisesti.

Olisiko opetusta meille se, että valan vannominen on aina vakava asia. Siinä luvataan jotakin ja sitoudutaan johonkin. Se ei ole koskaan ”läpihuutojuttu”.

Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin.