Kolumni: Ovatko ekumenian viimeiset päivät käsillä?

Kuva: Jukka Granström.

Karlsruhessa torstaina päättynyt Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) 11. yleiskokous oli itsessään hieno osoitus siitä, että vuonna 1948 Amsterdamissa lentoon noussut ekumeeninen maailmanjärjestö jatkaa matkaansa ekumenian taivailla – toki jatkuvasti myös maailmanlaajuisen kirkon ruohonjuuritasolla työtä tehden.

KMN syntyi toisen maailmansodan kauhujen jälkeen kirkkojen projektiksi. Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier \n>ilmaisi kokouksen alussa kiitoksensa siitä, että myös saksalaiset kirkot hyväksyttiin alusta lähtien KMN:n jäseniksi.

Menneisyyteen vilkuiltaessa maailmansotaan ja Saksan natsihallinnon rikoksiin viitattiin ajoittain myös Karlsruhen diskursseissa. Muut ihmisarvoa ja vapautta vastaan rikkoneet, paljon tuoreemmat diktatoriset aatteet ja hallinnot – kuten kommunismi – pääsivät vähemmällä, vaikka Saksassa olisi siitäkin kokemusta.

Tässä on jatkuvasti jotakin erikoista.

Toki esimerkiksi eräässä työpajassa Taiwanin kirkon edustajat kertoivat maansa ahdistuksesta Kiinan <\n>kalistellessa aseitaan saarivaltion ympärillä.

* * *

Ekumenialla näyttäisi siis jälleen yhden yleiskokouksen jälkeen menevän hyvin. Mutta uhkiakin on.

Ne liittyvät esimerkiksi rahaan. KMN:n budjetti ei ole kovin suuri. On kuitenkin huomattavaa, että melkein 75 vuoden ekumeenisen työn jälkeen järjestön talous on jatkuvasti enimmäkseen eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten protestanttien varassa.

Esimerkiksi Suomen kirkko kontribuoi KMN:lle vuonna 2020 runsaat 273 000 Sveitsin frangia, noin 300 000 euroa. Se on enemmän kuin Afrikan ja Aasian kirkot maksoivat yhteensä.

Suurimpia KMN:n rahoittajia ovat Saksan maakirkot sekä Ruotsin, Norjan, Suomen, Tanskan ja Britannian kirkot, monet länsimaiset järjestöt sekä eräät yhdysvaltalaiset kirkot. Monet suurista tukijoista Euroopassa nojaavat kirkollisveroon, ja on oikein, että ne maksavat ison osan kuluista.

Se ei kuitenkaan ole koko totuus. On ymmärrettävää, että oikeasti köyhät kirkot eivät voi maksaa. Mutta on KMN:ssa myös ”vapaamatkustajia”: esimerkiksi Venäjän suuri ortodoksinen kirkko maksaa vain noin 10 000 frangia vuodessa.

* * *

KMN:a nyt ylläpitävät länsimaiset kirkot menettävät nopeasti jäseniään, ja niiden maksukyky heikkenee. Kyllähän tämä KMN:ssa ymmärretään ja toimiinkin on Genevessä jo ryhdytty. Ekumenian viimeiset päivät eivät ole käsillä, mutta epävarmassa maailmassa KMN:n lento lähestyy myös myrskypilviä, joiden läpi uusille kirkkaille taivaille liitäminen vaatii Jumalaan luottamisen ohessa taitoa, uskallusta ja visioita.

Ilmoita asiavirheestä

Edellinen artikkeliKolumni: Kirkon tehtävä on ensi sijassa hengellinen
Seuraava artikkeliDigipostillassa jo yli 4000 saarnaa – kaikki luettavissa vapaasti

Ei näytettäviä viestejä