Tänä vuonna tulee kuluneeksi 700 vuotta italialaisen runoilijan ja poliitikon Dante Alighierin kuolemasta ja hänen tunnetuimman teoksensa ilmestymisestä.
”Italian kirjakielen isän” merkkivuotta vietetään erityisesti hänen kotimaassaan, mutta myös eri puolilla maailmaa.
Dante – hänestä on usein tapana käyttää vain etunimeä – tunnetaan erityisesti kolmiosaisesta runoelmastaan, näkyeepoksestaan Jumalainen näytelmä eli Divina Commedia. Alun perin teoksen nimi oli vain Commedia, mutta jälkipolvet pitävät sitä jumalaisena.
Runoelma kuvaa Danten matkaa läpi helvetin, kiirastulen ja taivaan. Runoelmasta kasvaa eräänlainen keskiaikaisen maailmankuvan tiivistelmä.
Jumalaista näytelmää voidaan Danten itsensä mukaan tulkita samoin kuin keskiajalla oli tapana tulkita Raamattua eli nelikerroksisesti: kirjaimellisesti, allegorisesti eli vertauskuvallisesti, anagogisesti eli tuonpuoleisuutta ja pelastusta kuvaten sekä moraalisesti.
Matkallaan Dantella on oppaanaan antiikin Rooman runoilija Vergilius. Myöhemmin taivaassa oppaaksi tulee nainen nimeltä Beatrice. Ja aivan viime hetkillä ennen Jumalan näkemistä opas vaihtuu Bernhard Clairvauxlaiseksi. Hän oli mystikko ja luostarin perustaja.
***
Jumalaisessa näytelmässä on paljon lukusymboliikkaa, esimerkiksi jokaisessa osassa on 33 lukua eli laulua. Lisäksi on yksi johdantolaulu. Kaikkiaan lauluja on siis sata.
Danten kuvaaman helvetin tuulikaappina on limbus, paikka, jossa kastamattomat lapset ja ennen Kristusta syntyneet hyveelliset ihmiset ovat.
Kaikkiaan helvetissä on yhdeksän piiriä, joista alimmassa ei suinkaan ole kuuma vaan kylmä. Piirien lisäksi helvetissä on useita kuiluja eli eräänlaisia alalokeroita tietyille syntisille.
”Danten helvetti” piireineen ja kauhuineen on tunnettu käsite irrallaan runoelman muista osista. Dante sijoitti helvetin piireihin ja kuiluihin oman aikansa poliittisia vastustajiaan ja harhaoppisina pidettyjä henkilöitä.
Kiirastulessa on kaksi pengertä ja seitsemän piiriä.
Taivas eli paratiisi muodostuu planeettojen mukaan nimetyistä kehistä, taivaista. Niistä viimeisimmässä, Embyreanissa, asuvat Jumala ja kaikki pyhät, jotka Dante näkee järjestäytyneenä kuin ruusun terälehdet.
Kaikki kolme Jumalaisen näytelmän osaa päättyvät samaan sanaan: tähdet.
***
Jumalainen näytelmä on innoittanut taitelijoita, erityisesti kuvataiteilijoita. Gustave Dorén piirrokset kuvittavat monia Divina Commedian laitoksia. Myös esimerkiksi Salvador Dalí on tehnyt kuvituksen Danten kirjan jokaisesta sadasta luvusta eli laulusta.
Jumalainen näytelmä on suomennettu kahdesti. Eino Leinon suomennos ilmestyi 1912–14 ja Elina Vaaran 1963. Kummastakin on painoksia, joissa on Dorén kuvitus. Dante ansaitsisi uuden ajanmukaisen suomennoksen, kenties suorasanaisen, sillä alkutekstin tiukassa riimirakenteessa on suomennoksessa hankala pitäytyä – jos sitä yrittää väkisin, ajatus jää muodon jalkoihin.
Jumalaisen näytelmän lisäksi Danten toiseksi tunnetuin teos on runoa ja suorasanaista tekstiä yhdistelevä Vita Nuova (Uusi elämä). Se kertoo hänen rakkaudestaan Beatrice-nimiseen naiseen, samaiseen, joka on oppaana myöhemmin ilmestyneessä Jumalaisessa näytelmässä. Beatrice oli todellinen henkilö (Beatrice Portinari). Hän oli kuitenkin naimisissa, joten Danten rakkaus jäi platoniseksi, ihannoivaksi ja Beatricesta muodostui filosofinen muusa.
Dante oli naimissa Gemma Donatin kanssa, vaikka ei koskaan maininnut tätä kirjoituksissaan. Pariskunnalla oli ainakin neljä lasta.
***
Dante Alihghieri syntyi vuonna 1265 Firenzessä. Hän tuli tunnetuksi poliitikkona ja diplomaattina, joka sittemmin joutui elinikäiseen maapakoon rakkaasta synnyinkaupungistaan. Hän on kirjoittanut muun muassa monarkiaa puolustavan kirjan. Dante kirjoitti myös italiaksi, Toscanan murteella, ei pelkästään latinaksi, kuten keskiajalla oli tapana. Jumalaisen näytelmän kirjoittamisen Dante aloitti vuonna 1308. Se valmistui 1321.
Dante Alighieri kuoli syyskuun 13. tai 14. päivä 1321. Hänen hautansa on Ravennassa.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.